JOHANNA POHJOLA
Marilina Cabellolle (vas.) ja Sol Ebiondolle mate on puistopäivän välttämätön kumppani.
Centenarion puisto Argentiinan Buenos Airesissa pullistelee väkeä aurinkoisena sunnuntaipäivänä. Nurmikolla istuskelevien porukoiden käsissä sukkuloi kirjavia kurpitsakuppeja.
Puistokansa siemailee matea, kitkeränmakuista yrttiuutejuomaa. Mate on päivittäinen seuralainen, selvittävät Sol Ebiondo ja Marilina Cabello.
”Tuon maten puistoon koko päiväksi. Se on keskustelujen keskipiste, en voisi kuvitellakaan jättäväni matea kotiin”, Ebiondo sanoo.
”Mate on syvälle juurtunut tapa. Juon kotona, yliopistossa ja puistossa, kaikkialla. Jos matea ei ole, alan ikävöidä sitä heti”, Cabello lisää.
Bombilla-suodatinpillillä nautittava, ko-feiinia sisältävä mate on Argentiinan virallinen kansallisjuoma. Paraguayn guaraní-intiaaneilta peräisin olevaa uutetta litkii 90 prosenttia argentiinalaisista. Vuosikulutus henkeä kohden on kuutisen kiloa, kun kahvia kuluu noin kilo.
Kuppi kiertää kädestä käteen
Matea juodaan vuorotellen samasta kupista. Jakamisen velvoite on voimakas, eikä yksin juomista seurassa katsota hyvällä.
Sanonnan mukaan ”Argentiinassa kukaan ei juo matea janoon”. Mate on sosiaalisen kanssakäymisen väline, ja se symboloi solidaarisuutta, ystävyyttä ja tasa-arvoa.
Käytännössä solidaarisuuden symbolia ei kuitenkaan suoda kaikille: mate liitetään lähinnä keski- ja alaluokkiin. Käytännössä juoma siis edustaa solidaarisuuden ihannetta ennen kaikkea puheissa.
Mielikuvissa mate on kuitenkin tavallisuuden tunnus. Argentiinassa kohistiin pari vuotta sitten tapauksesta, jossa vuokranantaja peruutti sopimuksen saatuaan tietää vuokralaisen juutalaistaustasta.
Vuokranantaja vauhkosi, ettei halua asuntoonsa ”juutalaisia, kiinalaisia, korealaisia eikä homoseksuaaleja”, ja lisäsi vuokraavansa vain ”argentiinalaiselle, joka juo matea”.
Politiikassa toiminut Gisela Faifer uskoo, että poliitikot hyödyntävät maten merkityksiä. ”Mate lähentää poliitikkoa ihmisten kanssa. Jos sinulla on mate kädessäsi, meillä on jotain yhteistä.”
Julkaistu Kumppani-lehdessä 11/2008