ALEKSI KALLIOMÄKI
Gizan pyramidit rakennettiin Elefantinen punaisesta graniitista.
”Jos halutaan tietää, mitä muinaisessa egyptiläisessä kylässä todella tapahtui, on tutkittava kylän roskia”, sanoo arkeologi Dietrich Raue. Hän johtaa 40 vuotta jatkunutta saksalais-sveitsiläistä arkeologista kaivausta Elefantinen saarella Etelä-Egyptissä.
Saaren faaraoiden ajan asukkaiden historia on mallinnettava jätteiden perusteella, sillä kirjallisia lähteitä asukkaista ei ole löytynyt.
Tutkimusmateriaalista Rauella ei kuitenkaan ole pulaa: saaren asukkaiden jätekerrostumat ovat nostattaneet maanpintaa sentin vuosivauhtia aina vuodesta 3500 ennen ajanlaskumme alkua.
Roskissa näkyy yhteiskunnan muutos
Muinaisten egyptiläisten roskia jo 25 vuoden ajan tonkinut Raue lukee saaren jätekerrostumia kuin kirjaa.
Muinaisen leipomon hän tunnistaa sen toiminnan jäännöksistä – tuhkasta ja viljan jäänteistä -, muinaisen asumuksen puolestaan sen roskiksesta löytyvistä ruoantähteistä ja käyttöesineistä. Tähteistä voi päätellä myös, kuinka iso talous oli, miten hyvin asukkaat söivät ja mihin yhteiskuntaluokkaan he kuuluivat.
Pienteollisuuden ja kotitalouksien jätekasojen lisäksi saaren muinaiset yleiset kaatopaikat, joihin suuri osa roskasta lopulta päätyi, ovat arkeologeille varsinaisia kirjastoja.
”Kaatopaikoilta löytyy merkkejä saaren asukkaiden toiminnan koko kirjosta. Ne antavat läpileikkauksen materiaalien kehittymisestä ja yhteiskuntarakenteiden muutoksista”, Raue selittää.
Faarao yhdenmukaisti jopa jätteet
Raue on erityisen ylpeä seitsemän metriä syvästä kaatopaikasta, jossa näkyy jätekerrostumia koko vanhan valtakunnan ajalta eli vuosilta 2650-2150 ennen ajanlaskumme alkua. Juuri tuona aikana rakennettiin Gizan kolme pyramidia.
Giza sijaitsee Egyptin pohjoisosassa, 800 kilometrin päässä Elefantinesta, mutta pyramidien rakentaminen jätti jälkensä saarelaisten kaatopaikkoihin ja kotien roskapönttöihin.
Pyramidien aikaa edeltävän, omavaraisen Elefantinen maalaiskylän jäte oli Rauen mukaan monipuolista. Kotitaloudet tuottivat itse tarvitsemansa käyttöesineet paikallisista materiaaleista, ja ruoka hankittiin läheltä sen mukaan, mitä eri vuodenaikoina oli tarjolla.
”Pyramidien rakentamisen alkaessa saaren roskan luonne muuttui merkittävästi. Yhtäkkiä se oli kaikkialla samantyyppistä ja sitä oli paljon”, Raue sanoo.
1 500 saaren asukasta valjastettiin palvelemaan faaraota pyramidien rakentamisen aikana, sillä pyramideihin tarvittiin suuret määrät punaista graniittia Elefantinen ympäristöstä. Työmiesten palkat maksettiin valtion kirstusta kalana, leipänä ja oluena ja pakattiin standardisoituihin ruukkuihin.
”Kuninkaallisen projektihallinnon saapuessa saarelle kaikki kylän toiminnot laitostettiin. Saarelle rakennettiin muun muassa työmiehiä palveleva keskuskeittiö. Keskushallinto toi saarelle ruokailuastiatkin”, Raue luettelee.
Niinpä ajan roska oli laitosmaista: massoittain samaa ruukkutyyppiä ja ruoantähteitä vain muutamasta eläinlajista.
Yksityistietoja kaatopaikalta
Jätteet kertovat Elefantinen saaren asukkaiden työpäivistä, mutta työmiesten yksityiselämästä ei ole tietoja löytynyt.
Todennäköisesti he kuitenkin mietiskelivät samankaltaisia asioita kuin tuhat vuotta myöhemmin rakennetun, kuninkaallisen Deir el-Medinan työläiskylän asukkaat. Deir el-Medina sijaitsi aikanaan nykyisen Luxorin kaupungin alueella Etelä-Egyptissä.
Kyläläisten salaisuudet tulivat julki viime vuosisadan alussa, kun arkeologit löysivät muinaiselta kaatopaikalta tuhansia kyläläisten toisilleen kirjoittamia kirjeitä ja arkisia muistilappuja.
Ostoslistoista selvisi, mitä asukkaat olivat milloinkin tarvinneet, ja aasinvuokrauskuiteista näkyivät itse kunkin menemiset ja tulemiset.
Toisin kuin Elefantinen työntekijät, suuri osa Deir el-Medinan asukkaista oli luku- ja kirjoitustaitoisia. Taitoa tarvittiin, sillä kyläläiset maalasivat faaraoiden kalliohaudat hieroglyfikirjoituksin.
Kirjeiden lisäksi Deir el-Medinan kyläläisten yksityiselämästä kertovat kaatopaikalta löytyneet työnjohtajien kirjanpitopaperit. Esimerkiksi poissaolot kirjattiin ylös tarkkaan, ja poissaolorekisterin ansiosta faaraoiden työmiehet tunnetaan nyt nimeltä.
Poissaolojen yleisin syy näyttää olleen sairaus, mutta esimerkiksi työmies Neferabu otti vapaata muumioidakseen veljensä. Puuseppä Pendua puolestaan ilmoitti rehellisesti olleensa juopottelemassa Khonsun luona, ja yksi työmiehistä jäi kotiin tapeltuaan vaimonsa kanssa.
Arkeologi Raue pahoittelee, että muinaisen Egyptin tavallinen elämä unohtuu usein pyramidien kivimäärien ja muumioiden varjoon.
”Jäte on paljon mielenkiintoisempaa”, Raue sanoo. Roskat näet paljastavat nykyihmisille historian varsinaisen salaisuuden: ihmiset ovat aina olleet samanlaisia.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 10/2008