Näkökulmat

Kangastuksia likinäköisille

Kirjoittaja punnitsee kehitysavun ja kauppasopimusten välistä suhdetta. Kehitysapua antavan EU:n ehdottaessa vapaakauppasopimusta Afrikan johtajat ovat taipuvaisia suostumaan, sillä näin he ajattelevat varmistavansa avunsaannin myös jatkossa. Pitkällä tähtäimellä vapaakauppasopimukset saattavat kuitenkin merkitä maiden oman tuotannon romahtamista.

Afrikassa ei osata laskea – tai ei uskalleta. Mosambikin yrittäjien keskusliitto julisti hiljattain suuressa viikkolehdessä, että jos maa allekirjoittaa Euroopan unionin kanssa vapaakauppasopimus EPA:n, niin EU:lta tupsahtaa jatkossa kehitysapua kaksi biljoonaa euroa vuodessa.

Kukaan ei älähtänyt, vaikka EU:n kehitysapu kaikille kehitysmaille yhteensä on noin 500 kertaa pienempi, eikä apua ole sidottu vapaakauppasopimukseen.

Euroopan unionin kehitysrahoituksesta seuraavalle kuudelle vuodelle on jo sovittu. Se on reilut 24 miljardia euroa – riippumatta kauppasopimuksista. Suomikin on sitoutunut siihen, että avun kokonaispotti kasvaa asteittain, vaikka kaikki sylkisivät kauppasopimusta kasvoille.

Silti täällä Mosambikissa yritetään valtionpäämiehistä lähtien laskea, kannattaako EPA. Jos lähivuosien apu osoittautuu suuremmaksi kuin menetetyt tullitulot, niin allekirjoittaminen houkuttaa, vaikka se pitkällä tähtäimellä saattaa tarkoittaa kotimaisen tuotannon romahtamista.

Miksi tällainen harha avun ja kaupan avioliitosta? Yksi syy on se, että osa EU:n kehitysvaroista todella kanavoidaan – nyt ja lähivuosina – kehittämään kauppaa ja lievittämään avaamisen tuomia ongelmia, kuten tullimenetyksiä.

Moni poliitikko uumoilee, että EU:n apu kohdennetaan jatkossakin sellaisille maille, jotka harjoittavat järkevää politiikkaa – eli esimerkiksi taipuvat EU:n painostukseen vapaakaupasta. Afrikkalaista johtajaa ei paljon hetkauta, jos maan saama apumiljoona on pois joltain Kazakstanilta, sillä kilpailu on kova.

Mosambikin valtion budjetista yli puolet on kehitysapua. Kun Euroopan maat ovat avokätisimpiä budjettituen antajia, niin ymmärtäähän sen, että Euroopalle on vaikeaa sanoa ei. Ei EU:kaan yleensä juoksujalkaa korjaa väärinkäsityksiä avun ja kaupan suhteesta, sillä vastapuolen heikot tiedot hyödyttävät EU:n neuvotteluasemia.

Kauppasopimusten suurin ongelma on siinä, että ne allekirjoitetaan vailla kunnon ymmärrystä ja poliittisin perustein taloudellisten sijaan. Vallasta huumautuneet poliitikot haluavat pröystäillä lyhyen tähtäimen talouskasvulla ja halvoilla tuotteilla. Mosambikissa järjestetään lähivuosina kolmet vaalit, ja valtapuolue Frelimo haluaa näyttää niissä hyvältä.

Tällä kertaa politiikka voittaa kaupan intressit, sillä on selvää, että EPA allekirjoitetaan ennen pitkää. Motiivina on rahoittajien lisäksi kansan miellyttäminen vaaleihin asti, muttei hyvinvointi pitkällä tähtäimellä.


Kirjoittaja toimii Kepan kehityspoliittisena tiedottajana Mosambikissa.


Julkaistu Kumppani-lehdessä 9/2007

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!