Koko maan on vallannut digihössötys – ja se siitä. Surkuhupaisassa sotkussa on jotain hyvääkin: pitkään digimaailman uumenissa piilossa ollut Yle Teema -kanava näkyy pian kaikkien vastaanottimissa.

Yle Teema on pieni helmi, johon jää helposti koukkuun. Vain harva suomalainen on kuitenkaan kanavaa löytänyt. Television katselua mittaavan Finnpanelin mukaan viime vuonna kanavan osuus kokonaiskatselusta oli vain 0,6 prosenttia.

Parasta kanavassa on se, ettei koskaan voi olla varma, mitä sieltä tulee. Teeman katsominen on kuin pääsisi penkomaan kummalliseksi tunnetun maailmanmatkaajatädin käsilaukkua. Käteen voi sattua yhtä lailla eksoottinen jalokivi kuin liiskaantunut purkka.

Suuria yleisöjä – ja mainosrahoja – kosiskelevien kanavien ohjelmat ovat usein ennalta-arvattavia, mutta pienellä on varaa yllättää. Tuskin ketään voi kiinnostaa kaikki kanavalta tuleva, mutta kirjavuus ja valinnanvara takaavat jokaiselle jotakin.

Varsinkin kaukaisista maista ja kulttuureista kiinnostuneelle kanava on varsinainen herkku. Eri puolilta maailmaa hankitut dokumentit kertovat asioista, joita ei olisi arvannut olevan olemassakaan.

Television katsominen on kuin varkain muuttunut ajan tuhlauksesta joksikin aivan muuksi, jos kotisohvalla istuen oppii maailmasta aina uutta.

Kanava pelastaa myös Hollywoodiin kyllästyneen elokuvan ystävän. Nyt kun pienet elokuvateatterit ovat jäämässä historiaan, mielenkiintoisimmat elokuvat löytyvät yllättäen ilmaiseksi omasta televisiosta.

Klassikkojen ja nykyelokuvan lisäksi kanavalla pyörii Kino Kauko -sarja, joka vie katsojan milloin mihinkin maailman kolkkaan. Elokuussa voi omalta sohvalta matkata Intiaan.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 08/2007