Karrikoitu eurooppalaisturisti kertoo Havannan-matkastaan: ”Join mojiton, kävin rannalla, pukeuduin Che-paitaan, poltin sikarin, tanssin salsaa. Kävelin Vanhassa Havannassa, rakastelin mulatin kanssa, otin kuvia Vallankumousaukiolta ja ostin taidekäsitöitä. Aah, olin Kuubassa.”
Jos kävijä sattuu olemaan ammattivalokuvaaja, hän haluaa koota Havannasta kuvateoksen. Vallankumousaukion karkean arkkitehtuurin ohella hän on tallentanut luhistumaisillaan olevia taloja, busseihin pakkautuneita hikisiä ihmisiä, sulojaan esiteleviä valkohampaisia mulattinaisia ja miesporukoita, jotka yrittävät käynnistää 1940- tai 1950-luvun amerikanrautaa.
Kuubaa tarkastellaan ja se itsekin katsoo itseään herkästi tietynlaisten linssien läpi: vallankumouksen, köyhyyden, asukkaiden elämänhalun tai uupumuksen, rappeutuvien rakennusten, puisten jalkakäytävien, iloisten koululaisten. Yhdestä tutusta paikasta siirrytään toiseen, ja melkein aina vankoin ennakkokäsityksin.
Havannaan ”tutustutaan” kepeydellä ja kiihkolla, joihin juuri mikään muu pääkaupunki ei tarjoa mahdollisuutta. Silti olennainen jää aivan liian usein saavuttamatta.
Ennakkoluuloinen kuva Havannasta pysyy sitkeästi hengissä, koska koko kaupungin fyysinen kohtalo – ei vain tietyn tärkeän rakennuksen ja historiallisesti arvokkaan alueen – harvoin koskettaa sen asukkaita niin voimakkaasti kuin nyt Havannassa.
Ei ole sattumaa, että Kuubassa aletaan nyt, monen mielestä aivan liian myöhään, keskustella siitä, mitä 50 viime vuoden kaupungistuminen, arkkitehtuuri ja rakentaminen ovat saaneet aikaan. Havannan nykyisyys ja tulevaisuus ovat joutuneet erittäin ristiriitaiseen valoon.
Niin sanottuun Vanhaan Havannaan keskittyvän tärkeimmän rakennustaiteellisen perinnön pelastaminen ja entisöinti saa tunnustusta niin Kuuban saarella kuin sen ulkopuolellakin. Työ aloitettiin 1990-luvulla varsin päättäväisesti. Hanke esiteltiin erittäin kiireellisenä, koska tuhot olivat niin vakavia, ettei korjausten lykkääminen enää käynyt päinsä.
Arkkitehtonisesti ja sosiaalisesti mutkikasta hanketta, jolta ei ole puuttunut arvostelijoita, valvoo Havannan kaupungin museovirasto. Historiallisen keskustan rappio on onnistuttu pysäyttämään, ja alue on saanut uuden ilmeen.
Vanhan kaupungin muurien ulkopuolelle ei kuitenkaan ole liiennyt vastaavia investointeja, innostusta ja saavutuksia. Vuosien piittaamattomuus on jättänyt kaupungin vanhat ja uudemmat työläiskorttelit romahduksen partaalle. Myös moraalista rappiota on ilmassa.
Kuubalaiset kaupunkisuunnittelijat näkevät Havannan tulevaisuudessa musertavia uhkia, ellei rajuihin toimiin ryhdytä välittömästi. Hyvin konkreettisista poliittisista syistä Havanna onnistui välttämään tolkuttoman ja usein huonosti suunnitellun kasvun, joka iski Latinalaisen Amerikan kaupunkeihin 1960-luvulla.
Havanna säästyi modernin rakentamisen kauhuilta, valtaväyliltä ja pilvenpiirtäjiltä. Nyt on kuitenkin tullut selväksi, että kaupungilta puuttuvat tehokkaat ratkaisut niin vanhan säilyttämiseksi kuin kasvun hallitsemiseksi.
”Sosialistista kaupunkia” luotiin 1970- ja 1980-luvulla pystyttämällä satojen kerrostalojen ryppäitä kunnioittamatta estetiikan tai edes kaupungistumisen lakeja. Tarkoitus oli voittaa asuntopula, mutta sekään ei onnistunut.
Tämän päivän Havanna on niin inhimillisesti kuin fyysisesti menneisyytensä ja epävarman tulevaisuutensa väliin ahdistettu kaupunki. Asukkaiden mielissä, julkisivujen ja katuelämän tuolla puolen, esitetään todellista arjen draamaa, joka on kaukana turismin tai ennakkoluulojen retoriikasta ja logiikasta. Havanna tuottaa tuskaa niille, jotka rakastavat sitä, tarvitsevat sitä ja asuvat siellä.
Kaupungissa näkyy koko ajan enemmän merkkejä korjausten ja huomion puutteesta. Rakennusten ja teiden surkea kunto vaatii suurempia investointeja kuin mihin maalla näyttää olevan mahdollisuuksia. Samalla kun tuhannet perheet kärsivät liian intiimistä yhteiselosta, asiantuntijat tuntevat aiheellista pelkoa siitä, että epätoivoiset ratkaisut kaupungin ongelmiin voivat tuhota sen olemuksen.
Kirjoittaja isännöi Yhdysvalloissa radio-ohjelmaa otsikolla A World of Possibilities (www.aworldofpossibilities.com)
Julkaistu Kumppani-lehdessä 06-07/2007