Iso-Britannia. Yli miljoonan asukkaan Birminghamista on tämän vuosikymmen lopussa tulossa ensimmäisiä eurooppalaiskaupunkeja, joissa maahanmuuttajataustaiset asukkaat ovat enemmistönä. Englannin toiseksi suurimassa kaupungissa asuu suhteellisesti vähemmän valkoihoisia englantilaisia kuin Lontoossa. Joissakin kaupunginosissa neljän viidesosan suku on kotoisin saarivaltakunnan ulkopuolelta.
Kaupungin katukuva on kirjava, mutta suurin osa maahanmuuttajataustaisista birminghamilaisista on aasialaista syntyperää. Mediaa on pitkään kiinnostanut muukin kuin kupungin kuuluisuus balti, tulinen intialainen ruoka. Iltapäivälehtien sensaatiomaiset otsikot puhuvat ”valkoisesta paosta” ja ”etnisten jännitteiden kiristymisestä”. Viime vuosina ovat lisääntyneet myös viittaukset terrorismiin, ja terrorismin yhdistäminen kaupungin muslimiväestöön.
Paljon huomiota herättäneet terroristiepäiltyjen pidätykset huolestuttavat paikallisia. Tuoreessa muistissa on, etteivät viime vuonna Lontoossa tehdyt samankaltaiset pidätykset todisteiden puuttuessa lopulta johtaneet syytteisiin. Iskujen ja niitä seuraavan hiljaisuuden pelätään vahingoittavan yhteisöjen välisiä suhteita enemmän kuin itse terroriuhan.
Ulkopoliittiset ongelmat ja islaminvastainen ilmapiiri ovat varastaneet huomiota sosiaalisilta kysymyksiltä. Enemmistö-vähemmistö -kaupunkia luonnehdittaessa rivien välistä on usein luettavissa segregaatio: eri etniset ryhmät ovat keskittyneet omille alueilleen ja ovat vain vähän tekemisissä toistensa kanssa. Puhutaan myös paikallistuneista taloudellisista ongelmista. On tuskin sattumaa, että Englannin köyhimmät kaupunginosat löytyvät juuri Birminghamista.
Birminghamin väestö on keskimäärin nuorempaa kuin saarivaltion kaupungeissa yleensä. Se asettaa omat haasteensa sosiaalipolitiikalle ja palvelujen suuntaamiselle. Suurimmat riskit liittyvät köyhyyden keskittymiseen, eivät eri väestöryhmiin. Asiantuntijat ovatkin varoitelleet gettoutumisesta.
Päättäjätasolla ei Birminghamin erityisyys näy: kaupunginhallituksessa istuu vain kaksi ”etnisten vähemmistöjen” edustajaa.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 03/2007