(Kuva: Raisa Raekallio)
Kepa arvioi eduskuntapuolueiden näkemyksiä kehitysyhteistyövaroista, kauppapolitiikasta ja kehitysmaiden velkakriisistä. Oppositiossa istuvien vihreiden linjaukset saivat kiitosta, ja hyville arvosanoille pääsivät myös hallituspuolue SDP ja oppositiossa oleva Vasemmistoliitto.
Vaalikampanjassaan Kepa ja sen jäsenjärjestöt antoivat nykyisen hallituksen kehityspoliittisille toimille kokonaisarvosanan 7+. Jos numeroita olisi annettu pelkkien periaatteiden tasolla, olisi todistus ollut parempi. Nyt teot laskivat arvosanaa.
Periaatetteiden tasolla myös monien puolueiden vaaliohjelmat ja kannanotot lupaavat kehitystavoitteiden saavuttamisen kannalta hyvää. Esimerkiksi kehitysyhteistyövarojen nostamista YK:ssa sovitulle 0,7 prosentin tasolle bruttokansantulosta kannattavat kahdeksasta eduskuntapuolueesta kaikki paitsi Perussuomalaiset. Noston kannalla ovat siis myös puolueet, jotka viime vuosina ovat olleet hallituksessa tästäkin asiasta päättämässä.
Velkakriisistä vaietaan
Vihreät saavat ainoana puolueena erinomaisen arvosanan kehitysyhteistyörahoitusta, oikeudenmukaista kauppapolitiikkaa ja kehitysmaiden velkakriisiä koskevista linjauksistaan. Sosiaalidemokraatit ja Vasemmistoliitto tulevat hyvänä kakkosena.
0,7-tavoitteesta puolueet lupaavat yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, mutta muuten kehityksellä ei paljon politikoida. Valitettavan monelta puolueelta puuttuu kokonaan kannanotto kehitysmaiden velkakriisiin. Kauppapoliittiset kannat jäävät usein ympäripyöreiksi. Monet puolueet vesittävät myös 0,7-sitoumuksensa: aikaisemmista takarajoista on livetty tai aikataulu tavoitteen saavuttamiselle on jäänyt mainitsematta.
Huutokauppaa kehyrahoista
Kehitysyhteistyömäärärahojen kasvattaminen 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta on ollut Suomen poliittinen tavoite jo kohta neljäkymmentä vuotta, mutta sen saavuttaminen on yhä kaukana. Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite 0,7-tason saavuttamisesta vuonna 2010.
Valtion talousarvioesityksessä vuodelle 2007 kansainväliseen kehitysyhteistyöhön esitetään yhteensä hieman yli 746 miljoonaa euroa, mikä vastaa noin 0,43 prosenttia bruttokansantulosta. Viime vuoteen verrattuna tämä merkitsee yhden prosenttiyksikön sadasosan kasvua. Tällä vauhdilla tavoitteeseen päästäisiin 27 vuoden kuluttua.
Joulun alla eduskunnassa keskusteltiin vuoden 2007 talousarviosta. Kehitysyhteistyön määrärahoista käytiin suoranaista huutokauppaa. Hallitus esitti kehitysyhteistyöhön 75 miljoonaa euroa lisää vuodelle 2007 ja jokaisella oppositiopuolueella oli oma tarjouksensa.
Kokoomus esitti vaihtoehtobudjetissaan hallituksen ehdottaman summan lisäksi vielä 17 miljoonaa. Vasemmistoliitto ehdotti 20 miljoonaa, kristillisdemokraatit 50 miljoonaa ja vihreät 104 miljoonaa. Perussuomalaiset taas halusivat leikata hallituksen esittämästä rahasta 50 miljoonaa.
Avun nosto 0,7 prosenttiin seuraavan hallituskauden aikana edellyttäisi määrärahoihin kaikkiaan noin 580 miljoonan euron lisäystä. Sekä oppositio, kansalaisjärjestöt että mielipidemittausten mukaan valtaosa kansalaisista on arvostellut Suomen hidasta etenemistä 0,7-kehitystavoitetta kohti. Muut Pohjoismaat ovat saavuttaneet tavoitteen jo aikaa sitten, mutta Suomi on jäämässä globaalin vastuunkannon vapaamatkustajaksi.
Tahdon asia
Vasemmistoliitto ja vihreät ovat asettaneet eduskuntavaaliohjelmissaan 0,7-tavoitteelle selvän aikarajan, vihreät ”vuoteen 2010 mennessä” ja Vasemmistoliitto ”tulevan vaalikauden aikana”. Kristillisdemokraattien tavoiteohjelman mukaan ”hitain mahdollinen korotusaikataulu on kasvu-ura, jolla tavoite saavutetaan vuoteen 2015 mennessä”. SDP:n puoluekokouksen kannanotto kesällä 2005 asetti myös tavoitteeksi vuoden 2010, mutta vaaliohjelmassa aikataulusta on luovuttu.
Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa RKP löi rumpua kehitysyhteistyön puolesta: tavoitteeksi naulattiin 0,7 prosentin tason saavuttaminen vaalikauden loppuun, vuoteen 2007 mennessä. Kehitysyhteistyön puolustajana RKP erottui muista porvaripuolueista, mutta punamultahallituksessa rahkeet eivät riittäneet lupausten lunastamiseen.
Nyt maalisvaaleissa kehityslupauksiin on otettu lisää pelivaraa: 0,7 prosenttia kansantulosta pitäisi saavuttaa ”vihdoin ja viimein”, vaaliohjelma julistaa.
Keskustan puoluekokouksen kannanotto taas toteaa ympäripyöreästi, että ”Suomen taloudellisen kehityksen salliessa vaalikauden aikana on mahdollista edetä merkittävästi kohti prosenttimääräisiä kansainvälisiä tavoitteita”. Bruttokansantulolla mitattuna Suomi on nyt rikkaampi kuin koskaan.
Perussuomalaiset taas antavat pyyhkeitä koko Suomen kehitysapupolitiikalle. Puolueen vaaliohjelman mukaan siitä ”on tullut punavihreä puuhamaa ja poliittisen korrektiuden suojissa lymyävä asia, josta ei saa sanoa mitään kriittistä”. 0,7-tavoitteesta on ”ehdottomasti tingittävä” ja kehitysapu muutettava kriisiavuksi. ”Veronmaksajien rahoja ei saa syytää gebardihatuille”, Perussuomalaisten vaaliohjelma julistaa.
Kiinnostaako kehityspolitiikka?
Kauppapolitiikan osalta kehitysmaiden paikallisen tuotannon lisääminen ja EU:n maatalouden vientitukien poistaminen ovat Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen keskeisiä tavoitteita. Kepa toivoo eduskunnalta myös Suomen kauppapoliittisten kantojen aktiivisempaa ohjaamista erityisesti EU:n ja kehitysmaiden välisissä suorissa kauppaneuvotteluissa sekä Maailman kauppajärjestö WTO:ssa.
Keskusta tunnistaa kehitysmaiden tuotannollisen toiminnan kehittämistarpeen, mutta ei mainitse maataloustukien yhteydessä niiden kansainvälisiä vaikutuksia. Kokoomuksen kauppapoliittisista kannanotoista huokuu usko kaupan vapauttamisen kannattavuuteen.
Oikeudenmukainen kauppapolitiikka on mukana SDP:n, Vasemmistoliiton ja vihreiden vaaliohjelmissa. RKP:llä ja kristillisdemokraateillakin on aiheesta jotain sanottavaa, mutta perussuomalaisilta ei kauppapoliittisia kantoja löydy.
Kepa ajaa myös reilumpaa velkasovittelua ja velkojien osavastuun tunnustamista epäoikeutettujen velkojen synnyssä. Keskusta, Vasemmistoliitto, RKP ja Perussuomalaiset eivät ole puolueena ottaneet kehitysmaiden velkakriisiin ollenkaan kantaa. Kokoomus ja kristillisdemokraatit tunnistavat velkaongelman, mutta eivät tarjoa siihen täsmällisiä lääkkeitä.
SDP:llä on puoluekokouksen kannanotossa ja julkilausumassa asiantunteva linjaus kehitysmaiden velkakriisin ratkaisemisesta, mutta puolueen vaaliohjelmassa velkoja ei mainita.
Juttua tehdessä kirjoittajalla ei ollut käytettävissään keskustan eikä kokoomuksen lopullisia eduskuntavaaliohjelmia. SDP:n tiedot perustuvat 10.-11.11.2006 hyväksyttyyn vaaliohjelmaan. Pohjana on käytetty myös puolueiden muita kannanottoja ja ohjelmia.
Kirjoittaja työskentelee Kepan vaikuttamistiimissä.
Ihanasti rempallaan
Siinä se vielä repsottaa – vähän irrallaan oleva naulakko eteisessä. Kauan on keskusteltu sen korjaamisesta, vaan ehtiihän tuon syksymmälläkin. Hyvin siinä vielä pari takkia pysyy.
Jos keskustelu kehitysyhteistyövaroista siirrettäisiin valtiontalouden tasolta keskivertoperheeseen, 0,7-tavoite vastaisi hyvin eteisnaulakkoa. Onhan se vähän noloa, ja vieraatkin heti huomaavat, mutta väliäkö tuolla. Talon väki tietää kyllä, mitkä koukut vielä kestävät takin painon.
Jo kymmeniä vuosia on perheen vasarayksikkö lupaillut korjaavansa takinkannattajan, mutta toistaiseksi lupausta ei ole tarvinnut lunastaa. Joka kerta lupauksen kohdalla on muistettu kertoa, että naulakko kyllä korjataan, kunhan ensin saadaan rakennettua takaporstua, laatoitettua kylpyhuone ja nakutettua anopin siskon taulukoukut seinään.
Kuhnailun aiheena on tässä kuitenkin pelkkä naulakko, eikä mikään sisäpoliittisesti merkittävä tekijä, kuten roskapussi tai tiskit. Niiden kohdalla ei ole edes vilauteltu yhtä pitkällisen sitku- ja mutku-vetkuttelun mahdollisuutta: riski perhepoliittisen yksikön ajautumisesta eri osoitteisiin olisi liian suuri.
Hiljalleen saattaa muun perheen mitta alkaa kuitenkin täyttyä. Vaikka kyseessä olisi vain naulakko, lupaukset voi silti pitää.
Pia Laine
Julkaistu Kumppani-lehdessä 02/2007