Irlannissa on matala verotus. Erityisen alhainen se on ollut lauluntekijöille, jotka eivät tähän asti ole maksaneet kappaleidensa tekijänoikeuksista lainkaan veroa.

Tilanne muuttui vuoden alussa. Verovapaus korvattiin asetuksella, jonka mukaan artisti saa tienata tekijänpalkkioita verottomasti 250 000 euroon asti. Ylimenevästä osasta on maksettava veroa enimmillään 42,5 prosenttia.

Yksi veroasetuksen häviäjistä on U2-yhtye, joka oli 210 miljoonan dollarin tuloillaan yksi viime vuoden parhaiten tienaavia yhtyeitä maailmassa. Välttääkseen kohonneita veroja se siirsi osan toiminnastaan hollantilaisen yhtiön hallintaan. Veroprosentti aleni viiteen.

Irlanti rahoittaa verorahoilla myös kehitysyhteistyötä, ja juuri U2 on vaatinut maansa hallitusta nostamaan kehitysyhteistyömäärärahojaan. Maan työväenpuolueen edustaja Joan Burton sanoikin The Guardian -lehdelle yllättyneensä siitä, ettei yhtye ole valmis maksamaan valtion oikeudenmukaisia saatavia.

Syytteet kaksinaamaisuudesta eivät U2:ta miellytä. ”Totta kai yritämme olla verotehokkaita. Kukapa ei haluaisi?” vastasi yhtyeen kitaristi Edge.

Verotehokkuus tarkoittaa yhä useammin verojen aggressiivista välttelyä. Sen näkeminen normaalina liiketoimintana on konkreettinen uhka monen valtion selviytymiselle.

Yhtyeistä veroilla on aikaisemmin kikkaillut esimerkiksi englantilainen Rolling Stones, joka on niin ikään siirtänyt varojensa hallinnan Hollantiin. Vuonna 2005 yhtye tienasi 152 miljoonaa dollaria, joista se maksoi veroa 1,6 prosenttia.

Etenkin U2-yhtyeen solisti Bono on tehnyt vaikuttavaa työtä oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Vaikuttaa ristiriitaiselta, että yhtye peräänkuuluttaa yhteistä vastuuta, mutta puolustaa julkisesti verosuunnittelua.

”On hämmentävää, että maailma ottaa Bonon vielä vakavasti”, The Guardianin kolumnisti Nick Cohen sanoo.

Todellinen ele paremman maailman puolesta voisi olla vaikkapa yhtyeen toiminnan siirtäminen ja verojen maksaminen Tansaniaan.

 
Julkaistu Kumppani-lehdessä 02/2007