Pohjois-Keniassa, 380 kilometrin päässä Nairobista sijaitsee syrjäinen alue, jossa valta kuuluu naisille. Vuonna 1990 joukko samburu-heimoon kuuluvia naisia päätti, että naisten syrjintä saa riittää. He perustivat naisten kylän – Umojan. Suahilinkielinen nimi tarkoittaa yhtenäisyyttä.

Kylän perustajanaisilla oli hyvä syy sulkea miehet Umojan ulkopuolelle. Monet heistä olivat joutuneet Keniassa komennuksella olleiden brittisotilaiden raiskaamiksi. Naisten aviomiehet puolestaan syyttivät vaimojaan häpeän tuottamisesta yhteisölle, ja piestyään vaimonsa miehet karkottivat heidät kodeistaan.

Kymmenen perustajanaisen ryhmästä kasvoi kylä, jossa asuu nykyään viitisenkymmentä naista ja yli sata lasta. Naiset hankkivat elantonsa myymällä tekemiään koruja ja käsitöitä turisteille.

Umojan pääelinkeino onkin nykyään turismi, jolla rahoitetaan yhteisön terveydenhuolto ja lasten koulutus. Lähiaikoina luvassa on myös samburuiden perinteitä esittelevä museo.

Naisten elämästä Umojassa kertoo ranskalaisten Jean Crousillacin ja Jean-Marc Sainclairin dokumenttielokuva ”Umoja, le village interdit aux hommes”. Dokumenttia kuvattiin Umojassa viime vuoden syksyllä.

Ohjaaja Crousillac kuvailee naisten yhteisön tunnelmaa rauhalliseksi, onnelliseksi ja ”uskomattoman seesteiseksi”. Tunnelma välittyy dokumenttissakin naisten kasvoilta – omassa kylässään he saavat elää elämäänsä niin kuin itse haluavat.

Crousillacin ja Sainclairin dokumentti esitetään lokakuussa televisiokanavilla Englannissa, Keniassa ja Ranskassa. Osia siitä on nähtävissä internetissä Manta Productions -tuotantoyhtiön sivuilla.

”Naiset miesten omaisuutta”

Samburu-yhteisössä naisilla ei perinteisesti ole ollut oikeutta omistaa maata, ei edes oikeutta puhua miesten kuullen. Nuoret tytöt ovat joutuneet alistumaan perinteen vaatimaan siirtymäriittiin, kivuliaaseen sukuelinten silpomiseen. Useimmat naisista ovat jääneet ilman koulutusta ja naisen osa on ollut työskennellä aamusta iltaan ja hoitaa lapsia.

Umojan karismaattinen johtajahahmo, Rebecca Lolosoli, kuvailee dokumentissa samburu-yhteisön perinteistä työnjakoa: ”Naiset heräävät kolmelta aamulla tekemään töitä ja palvelemaan miehiään. Miehet loikoilevat puiden alla varjossa juopotellen ja odottavat seuraavaa ateriaa.”

Naisten kieltäytyminen järjestetyistä avioliitoista tai sukupuolielinten silpomisesta johtaa yhteisön ulkopuolelle karkottamiseen. Nykyään monet surulliset kohtalot voidaan välttää, koska Umoja tarjoaa naisille turvapaikan. Lolosoli valistaa lähialueen nuoria naisia siitä, ettei pakkoavioliittoihin tai silpomiseen tarvitse suostua.

Kylän naisryhmä Umoja Uaso puolustaa samburu-heimon naisten oikeuksia. Kylän perustajiin kuuluva Lolosoli puolestaan kiertää ympäri maailmaa kertomassa samburu-heimon naisten perinteisestä osasta ja heidän pelastuksekseen koituneesta Umojasta.

”Samburu-yhteisössä naiset ovat miesten omaisuutta. Naisilla ei ole oikeutta ilmaista mielipiteitään. Saadaksemme miesten kunnioituksen meidän on vaadittava meille kuuluvia oikeuksia”, Lolosoli huomauttaa.

Miesten kilpakylä

Naisten tottelemattomuudesta raivostuneet miehet perustivat muutama vuosi sitten Umojan läheisyyteen kilpailevan miesten kylän. Se ei kuitenkaan onnistunut houkuttelemaan turisteja. Ehkä miesten kohtaloksi koitui heimon perinteinen työnjako.

Miesten kylän paikalla on nykyään sekakylä, jossa yhteisön naisia alistava perinne jatkuu. Se ei kuitenkaan riitä miehille, vaan he haluavat tuhota Umojan. Naisten itsenäisyyden ja menestyksen aiheuttama raivo ei ota laantuakseen.

”Kateelliset miehet hyökkäävät jatkuvasti kyläämme ja aiheuttavat täällä tuhoa. Uhkailut ovat myös arkipäivää”, Lolosoli kertoo dokumentissa.

Umoja ei ole aivan täysin miehiltä kielletty alue. Kylässä asuvien miesten on kuitenkin elettävä naisten ehdoilla. Dokumentin toinen ohjaaja Jean Crousillac kertoo, että kylässä asuu kolme vartijoina työskentelevää miestä: Ambrose, Stanley ja Lokaitip.

”Vartijat vastaavat naisten turvallisuudesta öisin, kun humalaiset miehet yrittävät hyökätä kylään vaatiakseen entisiä vaimojaan takaisin”, Crousillac kertoo.

”Samburu-miehet yrittävät usein vandalisoida kylää. Syyskuussa 2005 yksi kylän naisista tapettiin. Kuvatessamme dokumenttia Umojassa eräs mies tunkeutui kahden veljensä kanssa kylään. Heidän tarkoituksensa oli raiskata ja tappaa miehen entinen vaimo, joka oli löytänyt Umojasta turvapaikan”, Crousillac kertoo.

Perinteet istuvat lujassa, eivätkä miehet suosiolla luovu etuoikeutetusta asemastaan. Umojassa työskentelevät miehet ovatkin joutuneet muiden samburu-miesten halveksunnan kohteeksi.

”Menetin kaiken omaisuuteni ja päätin työskennellä Umojassa, koska kylän naiset ovat reiluja. Miehet ovat lakanneet puhumasta minulle ja kohtelevat minua naisena. En välitä siitä ja aion suojella Umojan naisia henkeni uhalla”, kylän vartija Lokaitip kertoo.

Umojassa kasvaneilla tytöillä on edellytykset toisenlaiseen elämään: tulla itsenäisiksi naisiksi ja elää ilman jatkuvaa väkivallan uhkaa. Äitiensä taistelun ansiosta heillä on mahdollisuus kouluttautua ja välttää perinteiden vanavedessään kuljettamat väkivaltaisuudet.

Ainakin he kasvavat maailmaan, jossa nainen ei ole miehen omaisuutta, vaan itsenäinen, täysipainoiseen elämään oikeutettu yksilö.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 10/2007