Näkökulmat

Maita kuin makeisia

Miksi tietyt kehitysmaat saavat enemmän tukea kuin toiset? Heta Muurinen pohtii naapurimaa Ruotsin motiiveja keskittää apunsa harvoille valituille. Kehitysministeri poimii suosikkinsa lukuisten vaihtoehtojen joukosta kuin asiakas karkkikaupassa ikään.

Kun menet karkkikauppaan, kuulutko niihin, jotka ottavat yhden joka sorttia vai niihin, jotka satsaavat harvoihin suosikkeihinsa?

Ruotsi on päättänyt kuulua jälkimmäisiin, ja se onkin ajan trendi. Naapurimaa on puolittamassa kehitysyhteistyön kohdemaansa, jotta tuki jäljellejäävissä maissa olisi tehokkaampaa.

Kehitysministeri Gunilla Carlsson on Development Today -lehden haastattelussa hämmästynyt, ettei asialle ole tehty mitään jo aiemmin. Vasta vajaan vuoden hallituksessa ollut Carlsson panikin heti tuulemaan.

Ruotsi haluaa kehitysministerinsä suulla maailman johtavaksi kehitysyhteistyön tekijäksi. Avunsaajien karsiminen on Carlssonin mukaan reitti huipulle. Vielä nyt Ruotsin yhdeksän miljardin kruunun apu jakautuu peräti 60 maan kesken.

Viime vuosikymmenen aikana avunantajat ovat keskittyneet kahdenvälisessä avussaan yhä harvempiin maihin – Ruotsia lukuun ottamatta. Suomella pääyhteistyökohteita on kahdeksan.

Keskittäminen on siinä mielessä vastuuntuntoinen valinta, että se mahdollistaa kunnon resurssit ja pitkän linjan tuen niille onnellisille, jotka pääsevät pussiin mukaan. Hiukan rahaa sinne tänne tuottaa helposti turhautumista ja toteutumattomia toiveita.

Mutta entäs ne karkit, joista kukaan ei tykkää?

Inhimillinen, mutta valitettava totuus on, että kehitysyhteistyö on mukavampaa maissa, jotka ovat rauhallisia ja joissa demokratia on lähtenyt hyvin käyntiin. Mallioppilaita, sellaisia kuin Mosambik, haluavat tukea kaikki.

Onneksi Ruotsi kuuluu niihin, jotka ovat poimineet mukaan muutaman sellaisenkin maan, jota kukaan ei yleensä halua. Ruotsi on jatkossakin muun muassa Sudanin, Sierra Leonen, Irakin ja Kolumbian ystävä.

Mukaan pitkän linjan kohteisiin on päässyt myös epäsuosittu Bangladesh. Ruotsin yleislinjana on keskittyä enemmän Afrikkaan ja Itä-Eurooppaan, Aasian ja Etelä-Amerikan kustannuksella.

Jotain häiritsevää on silti ajatuksessa, että rikkaat poimivat lempparinsa kuin karkkihyllystä. Ruotsin karsinnassa suurimmat menettäjät ovat Vietnam ja Nicaragua. Kumpikaan niistä ei kuulu köyhimpien kärkeen, molemmat sen sijaan kyllä Suomen pääavustuskohteisiin. Maat ovat olleet aiemmin tärkeitä Ruotsin pitkän linjan vallanpitäjien, sosiaalidemokraattien, kansainvälisessä politiikassa. Tuore ministeri kritisoikin juuri sosiaalidemokraatteja kohdemaiden karsimisen viivyttelyssä.

Carlssonin mielestä Vietnamin ja Nicaraguan demokratiakehitys on liian hidas Ruotsille. Vietnamissa ministeriä masensi tapa, jolla yhden puolueen hallitsemassa maassa viranomaiset vastasivat hänen kysymyksiinsä. Häntä ei kuitenkaan masenna Etiopian huolestuttava ihmisoikeustilanne – maa kuuluu Ruotsin valitseman yhdeksän Afrikan maan joukkoon.

Ministerin perusteet kohteista luopumiselle vaikuttavat siis varsin ristiriitaisilta. Aivan kuin kysyisi, miksi valitsit salmiakkia lakritsin sijaan.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 10/2007

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!