Jo pidempään Kumppanin sivuilla ilmestyneen Onnen lahjojen rinnalla aloittaa tässä numerossa joensuulais-mwanzalaisena yhteistyönä syntyvä Kadulla, joka kertoo Tansanian katulasten elämästä iloineen ja suruineen.

Sanna ja Sunday, yhdessä kadulla

Sanna Hukkanen ja Sunday Ngakama tekevät Kadulla-sarjakuvaa yhteistyönä käsikirjoituksesta luonnosteluun ja viimeistelyyn asti. Tekniikka siis poikkeaa perinteisestä sarjakuvayhteistyöstä, jossa yksi käsikirjoittaa ja toinen piirtää.

Tekijät tutustuivat, kun Hukkanen asui Mwanzassa vapaaehtoistyössä. Sunday Ngakama työskenteli tuolloin katulapsikeskus Kuleanassa kuvataideopettajana. Kadulla-sarjakuva alkoi syntyä, kun Hukkanen ja Ngakama haastattelivat kuutta murrosikäistä katulasta viime helmikuussa. Sarjakuvien kertomukset pohjautuvat lasten oikeisiin kokemuksiin.

Mwanzassa on tällä hetkellä noin neljäsataa katulasta, ja määrä kasvaa koko ajan.

”Länsimaissa sana ’katulapsi’ herättää mielikuvia äärimmäisestä köyhyydestä ja kurjuudesta, kun taas Tansaniassa heidät koetaan usein riesaksi”, Hukkanen kertoo. ”Harvat ovat valmiita myöntämään, että vastuu lapsista kuuluisi yhteisölle. Monet ajattelevat, että poliisin tulisi ’hoidella’ heidät.”

Vaikeaan aiheeseen tarttuminen tuntui tekijöistä luontevalta.

”Kun asustelee Tansaniassa, niin ei sitä pidä niin rankkana aiheena kuin suomalaisesta näkökulmasta voisi ajatella. Lapsia kohdellaan aika huonosti, joten ajattelimme, että on tarpeellista tuoda heidän omaa näkemystään esille”, Hukkanen miettii.

Ngakamalle katulapset olivat tuttuja ennestään, sillä hän on opettanut taidetta paikallisessa katulapsikeskuksessa. Hän pelkää, että tämän päivän katulapsista tulee tulevaisuuden rikollisjengiläisiä.

”Lapset katsovat aikuisia kunnioittaen ja pitävät meidän tekojamme oikeutettuina, mitä tahansa ne ovatkin. Huomispäivänä he sitten reagoivat kadulla parhaan ymmärryksenä mukaan ja tekevät, mikä heille on parasta.”

Katin ja Paulin onnen lahjat

Onnen lahjojen tekijät ovat sarjakuvamaailman veteraaneja.

”Olen kirjoittanut sarjakuvia parikymmentä vuotta. Piirtäminen on jäänyt muille, mutta kyllä sarjakuva on ilman muuta minun ilmaisumuotoni. Pää toimii siten, että ideat ja tarinat näyttäytyvät sarjakuvina”, sanoo sarjan käsikirjoittaja, tamperelainen Pauli Kallio.

Kati Kovács on yksi tunnetummista suomalaisista sarjakuvapiirtäjistä. Nykyään Roomassa asuvan Kovácsin albumeita ovat julkaisseet muun muassa Arktinen banaani ja Like.

”Olen tietenkin piirtänyt aina, ihan ensimmäisen säilyneen sarjikseni tein kuusi-seitsemänvuotiaana”, Kovács muistelee.

Onnen lahjat sopii Kovácsin mukaan hänen tuotantoonsa oikein hyvin.

”Tuotantoni on usein niin temperamenttista ja surrealismin puolelle taipuvaa, että Paulin pohtiva, arkirealistinen maailma loksahtaa sinne keskelle mainiosti.”

Tekijöiden saama palaute Onnen lahjoista on ollut satunnaista ja yleensä kannustavaa.

”Hesarissa tuli aikanaan moitteita liiasta ronskiudesta. Realistisesti piirretyiltä ihmisiltä vaaditaan ilmeisesti siivompaa käytöstä kuin karrikoiduilta sarjakuvahahmoilta”, Kallio kertoo.

Kovácskin muistaa ikävän palautteen.

”Sitä pidettiin liian raavaana tai uskaliaana. Pyh! Jotkut vaan eivät uskalla katsoa ihmistä silmiin, sikaa on paljon helpompi”, hän vitsailee.

Kaikkivoipaisuudesta pieniin tekoihin

Kadulla-sarjakuvaa tehdään Tansaniassa, Onnen lahjoja Suomessa. Tekijöitä yhdistää halu vaikuttaa maailmaan taiteilijan ympärillä.

”Olin Tansaniassa ensimmäisen kerran Etelän vapaaehtoisohjelma Etvon kautta vuonna 2004. Siitähän se on alkanut, vaikka maailmanparannusinnostusta on ollut aina”, Sanna Hukkanen selittää.

”Samalla suoritin kuvataiteen opintojani Pohjois-Karjalan ammattikorkeakouluun ja työskentelin ympäristöjärjestössä Mwanzassa. Nyt olemme majailleet Sundayn kanssa Bagamoyossa, ja johan mie oon täälläkin sotkeutunut vapaaehtoistyöhön. Jos jotain on mahdollista tehdä elämän yleiseksi parantamiseksi, miksi jättää se tekemättä?”

Vaikka Sunday ja Sanna ovat nähneet Tansaniassa, ettei kaikki apu aina päädy perille ja välillä vaikuttamisen vaikeus turhauttaa, uskovat sarjakuvataiteilijat edelleen, että maailman tilaan voi vaikuttaa.

”Pienenä kuvittelin pelastavani maailman, varsinkin Afrikan”, Kati Kovács sanoo.

”Koulukirjani sivujen reunat olivat täyteen piirretty rääsyisiä, surullisia, köyhiä mustia. Mulle ei ollut selvää, mitä voisin heidän hyväkseen tehdä, ja kun en muuta voinut niin piirsin. Se auttoi uskomaan. Kaikkivoipaisuus on kadonnut vuosien varrella, mutta omat keinoni ovat yhä piirtämisessä. Uskon kuitenkin sellaiseen kehitystyöhön, joka antaa taloudellisesti orjuuttamattomat avaimet paikallisille ihmiselle toimia.”

Sunday Ngakaman mukaan sarjakuvalla voi olla todellisia vaikutuksia.

”Sarjakuvat ovat vakava asia, niitä voi käyttää ongelmien ratkomiseen ja kehityksen avaimina, etenkin silloin, kun käsiteltävät asiat ovat vaikeita.”

Hukkanen ja Ngakama haluavat tuoda katulasten taustoja esille monipuolisesti: syitä kadulle päätymiseen, heidän unelmiaan ja näkemyksiään maailman menosta ja omasta tilanteestaan.

”Sarjakuvalla on helpompi saada viestinsä perille ihmisille. Ehkä he silloin lopettavat vain itsensä ajattelemisen ja ymmärtävät, ettei ole hyvä vahingoittaa toisia”, Ngakama summaa Kadulla-sarjakuvan filosofian.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2007