Tästä lähtee bollywood-tanssi.

Afro- ja latinalaistanssit kuuluvat pääkaupunkiseudulla työväenopistojenkin vakio-ohjelmaan, puhumattakaan tanssikouluista ja liikuntakeskuksista. Myös itämainen tanssi on suosittua. Jumppaohjaajat maustavat usein tuntejaan hyppysellisellä etnoa.

Etnotanssien ja kuntoliikunnan yhdistämisessä flamenco- ja aerobic-ohjaaja Katia Enbuske on uranuurtaja Suomessa. Hänen ohjaamansa Bollywood-tanssiryhmät ovat piristäneet tänä vuonna muun muassa Naisten Kymppiä, Faces- ja Maailma kylässä -festivaaleja. Bollywood-tansseja nähdään intialaisen filmiteollisuuden tuottamissa spektaakkelielokuvissa, joita eksyy Suomeen harvakseltaan.

”Bollywood-tanssista löytyy itämaisen tanssin lisäksi vaikka millaisia elementtejä: hiphopia, afroa, showtanssia ja rockia. Pidän itse tästä lajista eniten, koska siinä voi yhdistää monenlaista osaamista”, Katia Enbuske sanoo.

Alkeiskurssia varten hän on suunnitellut sarjan, joka on mahdollisimman puhdasta ja pehmeää intialaista tanssia. Hän ammentaa tansseja suoraan elokuvista ja muokkaa liikkeet sopiviksi harrastajille. Usein niitä täytyy keventää.

Koreasta Sevillaan

Enbuske johtaa omaa EtnoFitness-yritystään. Sen liikeidean kehittämiseen tarvittavat tiedot ja taidot kehkeytyivät 1990-luvulla tuoreen ylioppilaan vaellusvuosien aikana.

”Lukioikäisenä haaveilin tosissani tanssitaiteilijan urasta, mutta vaihdoin sen unelman maailman kiertämiseen. Halusin tutustua eri kulttuureihin ja oppia niistä enkä vain toistella mediasta kuulemiani mielipiteitä.”

”Pääsin ICYE:n vapaaehtoistyöohjelmaan, mutta koska olin vasta 18-vuotias, minut kelpuutettiin vain Etelä-Koreaan. Se oli hyvä maa aloittaa, olinhan harrastanut tanssin ohella taekwondoa koko kouluajan ja nyt pääsin muun muassa paikallisiin taekwondo-treeneihin. Opetin myös englannin kielen alkeita pimeästi.”

Se olikin hyödyllinen taito, jota Enbuske tuli tarvitsemaan vielä monessa maassa. Korean lukuvuoden jälkeen hän reissasi pitkin ja poikin Aasiaa. Välillä hän antoi kielitunteja ja työskenteli muun muassa tarjoilijana ja siivoojana kartuttaakseen kassaansa.

Yksi talvikausi kului matkaoppaana Kanarian saarilla, ja sen jälkeen Enbuske muutti vuodeksi Amerikan manterelle. Hän ahkeroi myyjänä ja tarjoilijana, puunasi luksusjahteja Floridassa, opiskeli espanjaa Meksikossa ja oppi siinä sivussa salsaamaan. Karibialla hän oppi dancehall reggaeta, baareissa tietenkin.

Ei pelkkää läskinpolttoa

Kanarialla Katia Enbuske oli vienyt turisteja flamenconäytöksiin. Siitä jäi kytemään kipinä, joka lennätti hänet myöhemmin Sevillaan pariksi vuodeksi opiskelemaan flamencoa. Hän myös palasi Yhdysvaltoihin, tällä kerta opiskelemaan aerobic-ohjaajaksi.

Katia Enbuske tekee Krishnan huilu -liikkeen. Se on Krishna-jumalan symboli klassisessa intialaisessa tanssissa.

”Huomasin jo silloin, että saan puhtaasta aerobicistä antireaktion. Liikevalikoima on rajoitettu ja jäykkä, ja miksattu konemusiikki riipii. Minusta liikunnassa on oltava jokin juju, ettei liikuta vain läskin polttamisen vuoksi”, Enbuske napauttaa.

”Mietin, eikö ole pehmeämpää ja kauniimpaa tapaa liikkua. Voisiko aerobista liikuntaa harrastaa täysin tanssiaskelin? Ja samalla voisi tutustua uusiin kulttuureihin.”

Palattuaan Suomeen Enbuske testasi ideoitaan ohjaamillaan tunneilla eri paikoissa. Kolme vuotta sitten hän perusti EtnoFitness Oy:n ja rekisteröi oman ”liikuntatuotteensa”, etnobikin. Fitness-alalla on jo lukuisia rekisteröityjä tuotemerkkejä bodypumpista chiballiin ja balletoneen.

Aluksi EtnoFitness yritti olla kunnianhimoisesti Suomen ensimmäinen ja ainoa kulttuuriliikuntakeskus, jossa jumppa- ja tanssituntien ohella pidettiin teemailtoja, konsertteja, tanssiesityksiä – jopa meksikolaista vainajienpäivää vietettiin. Mutta vapaaehtoisten suuresta määrästä huolimatta lipputulot eivät kattaneet oikein edes kuluja.

”’Kasvattavista’ illoista oli pakko luopua. Huomasin, ettei kulttuuri Suomessa elätä, ellei siihen saa apurahaa.”

Nyt EtnoFitness tasapainottelee liikuntakeskuksen ja tanssikoulun välimaastossa. Ohjelmasta löytyy sekä taidetanssia, jota opettavat tanssinopetuksen ammattilaiset, että tanssijumppaa, joka edustaa fitness-puolta. Tunneilla saa myös annoksen kulttuuria. Talon kouluttamat etnobik-ohjaajat on perehdytetty tanssiin liittyvään kulttuuriin. Tunneilla käytetään alkuperäistä musiikkia, jota ei ole miksattu aerobic-biittiin, ja ohjaajat osaavat kertoa artisteista. Syntyperäisiä opettajia on ollut muun muassa Ugandasta, Indonesiasta, Tansaniasta, Kuubasta ja Meksikosta.

Reggaeton on muodikasta

Muodit vaihtelevat tanssialallakin. Salsabuumi alkoi Suomessa 90-luvulla, itämainen tanssi rantautui tänne jo 70-luvulla. Nyt bollywood-tanssin ja reggaetonin alkeiskurssit pullistelevat osanottajia.

Vaikka EtnoFitnessin asiakkaiden ikähaarukka on suuri, miehiä ei tunneilla usein näy.

”Kyllä ryhmämusiikkiliikunta on naisten juttu. Miehet taitavat mennä mieluummin sählykaukaloon. Tai läimivät toisiaan taistelulajitreeneissä”, virnistää Katia Enbuske.

Kokeilijoita ja Intia-diggareita

Elokuisella Bollywood-tiiviskurssilla sali täyttyy iloisista naisista. Joku tulee siksi, että tykkää intialaisesta musiikista ja filmeistä ja sai inspiraation kokeilla nähtyään festivaalinäytöksen. Joku taas tulee silkasta uteliaisuudesta tietämättä etukäteen mitään Bollywood-skenestä.

Australialaissyntyinen Leslie Shannon rakastaa intialaista musiikkia. Mieluisan musiikin tahtiin liikuntakin sujuu kevyesti. Perinteisen aerobicin hän kokee hengettömänä.

Päivi Esselström harrastaa disko- ja showtanssia. Hän halusi kokeilla itämaista showtanssin tyyppistä tanssia. ”Olen lukenut tästä lehdistä ja netistä, ja se vaikutti mielenkiintoiselta.”

Esselström kulkee tanssitunneilla Hausjärveltä asti, koska lähempää etnotansseja ei löydy.

Mitä ne ovat?

Balletone: yhdistelmä balettia, pilatesta ja venyttelyä eli voima-, liikkuvuus- ja koordinaatioharjoittelua.

Bailatino: tanssillinen liikuntamuoto, jonka ideana on tuoda ihmiset lähemmäksi latinalais-amerikkalaista kulttuuria ja poistaa liikunnasta suorituspaineita. Tunteihin sisältyy sambaa, salsaa, merenguea, mamboa, paso doblea, sonia jne.

Dancehall: tanssityyli on kotoisin Jamaikalta ja siinä on sekoitettu hiphopin ja afrikkalaisten tanssien elementtejä.

Reggaeton: sekoittaa reggaeta ja dancehallia Latinalaisen Amerikan bomba-, plena- sekä hip hop -musiikkiin. Musiikkiin kuuluu yleensä espanjankielistä räppäystä. Reggaeton-tanssissa käytetään runsaasti keskivartalon afrotyylisiä koontoliikkeitä ja lantiota.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 9/2006