Jo lähes vuosi sitten yksityisessä koulussa rehtorin virkaa hoitava nunna sohaisi muurahaispesään, eikä kuhina ole laantunut vieläkään. Syy on tämä: hän eväsi 12-vuotiaalta Kalifa Loganilta pääsyn kouluunsa, koska tyttö on rasta.
Aihe on arkaluontoinen, sillä monikulttuurisessa ja -etnisessä yhteiskunnassa tämänkaltainen syrjiminen otetaan vakavasti. Yksityisen koulun säännöt ovat alisteisia Trinidadin lainsäädännölle.
Kalifan tapaus osoittaa, että kolonialistinen ajatusmalli on maassa edelleen vahva. Luonnollinen afrotukka, joka kasvaessaan luonnostaan muodostaa rastalettejä, ei kelpaa.
Hiukset on alistettava länsimaisiin esteettisiin ideaaleihin vaikka väkisin. Tämä tarkoittaa tukan suoristavaa kemikaalia – relaxer – jota valtaosa trinidadilaisista mustista tytöistä ja naisista käyttää. Näita myrkkyäkin myrkyllisempiä kemikaaleja ovat markettien hyllyt väärällään. Kauppa käy.
Ystäväni Ayanna vääntää joka ikinen aamu tulikuumalla raudalla jäykkiä suortuviaan kuriin ja nuhteeseen – senkin jälkeen, kun hiukset on ensin kampaamossa suoristettu. Näin kiharan erottaa enää vain juuresta.
Yöllä Ayanna pitää päässään tiukkaa trikooliinaa, jottei tukka sotkeennu. Viimeksi tukasta puhuessamme hän uhosi leikkaavansa sen taas aivan päänmyötäiseksi. ”Saisi elää taas vähän aikaa ilman huolia”, hän sanoi. Rastalettejä Ayanna ei voi kuvitella pitävänsä, sillä hän haluaa voida kammata tukkaansa.
Vahva symboli
Rastaletit ovat toisaalta harmiton hiustyyli, mutta niitä päässään kantava tunnustaa usein myös omaa uskontoaan, kristinuskoon ja Raamattuun pohjaavaa rastafarianismia. Näin on Kalifan tapauksessa, sillä hänen monilukuisen perheensä kaikki jäsenet ovat rastafareja.
Kalifan saama kohtelu vaikuttaa paitsi järjettömältä myös kaksinaismoralistiselta siksikin, että jopa Trinidadin hallituksessa istuu rastafari. Ministeri Fitzgerald Hindsin mukaan Kalifan tapaus ja sen nostaminen uutisotsikoihin on masentava takapakki maassa, jonka pitäisi olla suvaitsevuuden malliesimerkki.
Edellinen vastaavanlainen mittelö käytiin Trinidadissa kymmenen vuotta sitten, kun muslimitytöltä kiellettiin huivin käyttö koulussa. ”Mikäli hindut, muslimit ja juutalaiset pystyvät osoittamaan, että heidän uskonnollisissa teksteissään rastalettejä pidetään syntisinä, lupaan luopua tukastani. Mutta itse en tukkaani leikkaa, vaan annan sakset tuomitsijani käteen”, ministeri Hinds sanoi Express-lehden haastattelussa.
Paitsi uskontoa, rastatukka symboloi karibialaista emansipaatiota. Siinä Afrikka nähdään ihanteellisena alkukotina, jonne halutaan palata.
Halu palata on kova. Sattumalta samaan aikaan Kalifan syrjintäuutisoinnin kanssa jamaikalainen rastakoalitio ilmoitti odottavansa YK:lta tukea orjakauppaan osallistuneiden Euroopan maiden painostamiseksi.
Rastat penäävät entisiltä siirtomaavalloilta miljardeja dollareita korvaukseksi orjuudesta. Vaaditut 129 miljardia dollaria käytettäisiin jamaikalaisten rastafarien asuttamiseen Afrikassa.
Diasporassa elävien mustien identiteetti ei ole millään muotoa mutkaton juttu. Länsimaiset normit ja ihanteet ovat vyöryneet päälle ja jatkavat vyörymistään hurrikaaneja mahtavammalla voimalla. On vaikeaa olla emansipoitunut, jos ympäröivä yhteiskunta myy itsensä eurooppalaisuuden ihanteille ja markkinavoimille. Tukkaa myöten.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 6-7/2006