Injera on Etiopian perusruokaa. Se paistetaan yleensä tef-viljasta, mutta Suomessa taikina tehdään vehnästä ja maissista. Injeran kanssa nautitaan erilaisia voimakkaasti maustettuja kastikkeita.

Linssikeitto tuoksuu itähelsinkiläisessä lähiössä sijaitsevassa karussa seurakuntakeskuksessa. Ikonit katselevat lempeästi seiniltä. Ortodoksien Afrikka-seminaarin väki sammuttaa nälkänsä kasviskeitolla, koska on pääsiäispaaston aika eikä eläinkunnan tuotteita nautita 40 päivään.

Ortodoksiset yhdistykset ovat koolla lauantaina ja sunnuntaina, muun muassa avustusjärjestö Ortaid, Ortodoksinen Lähetys sekä Helsingin ortodoksisen seurakunnan kansainvälinen yhteisö, joka kattaa koko Uudenmaan.

Eteläafrikkalainen, Joensuussa opiskeleva isä Nektarios valottaa ortodoksisuutta Afrikassa. Kuullaan myös tyttöjen aikuistumisriiteistä ja niiden vaihtoehdoista Keniassa sekä Afrikan hiv/aids-tilanteesta ja pähkäillään avustus- ja lähetystyön käytännön ongelmia kentällä.

Keskustelu on vilkasta ja tunnelma tauoilla lämmin. Hyvät tutut tervehtivät toisiaan kolmella poskisuudelmalla, mustaviittaisia pappeja myöten.

Ortodokseja 40 maasta

Shimelles Tenaw näyttää tuntevan jokaisen, ja jos ei tunne, menee juttelemaan. Hän on Helsingin seurakunnan kansainvälisen ortodoksiyhteisön puheenjohtaja.

”Suomeen muutti paljon väkeä ulkomailta 1990-luvulla. Minusta Suomella oli hyvä valmius ottaa vastaan maahanmuuttajia, mutta seurakunnalla ei silloin valmiuksia ollut. Aloimme miettiä, mitä seurakunta voi tehdä tässä”, Suomessa kauan asunut Shimelles Tenaw kertoo.

Alku oli varovainen: pidettiin jumalanpalvelus englanniksi joka kolmas kuukausi. Olihan sekin tyhjää parempi. Sitten kaksi pappia huomasi Tukholman-reissullaan, että kaupungin keskustassa toimii etiopialainen seurakunta. Etiopialainen pappi kutsuttiin Helsinkiin pitämään jumalanpalvelusta.

”Hän on kotoisin samalta seudulta kuin minä, luoteis-Etiopian Gondarista, ja puhuu amarinjaa kuten minäkin. Pikkuhiljaa tuli tavaksi, että Helsingin ja Tukholman ortodoksit viljelevät ystävyyttä”, Tenaw kertaa toiminnan alkuvaiheita.

Kansainvälinen toiminta ei voi kuitenkaan keskittyä vain Etiopiaan. Helsingin seurakunnassa on jäseniä jo kaikista ortodoksisista maista, esimerkiksi Venäjältä, Kreikasta, Romaniasta ja Lähi-idän maista. Miltei joka viides jäsen on maahanmuuttaja, koska pääkaupunkiseudulla heitä asuu eniten.

”Keksimme sitten järjestää ruokabasaarin, jossa oli tarjolla eri maiden ruokia. Aluksi mukana oli 40 ihmistä, seuraavalla kerralla 80, sitten jo sali täynnä. Yhdessä syöminen ja rukoileminen yhdistää.”

Lähtökohta oli alun alkaen, että kansainvälisen yhteisön ei pidä eristäytyä omaksi maahanmuuttajaporukaksi, vaan kantaväestön kanssa on oltava tekemisissä. Siksi englanninkielisiä jumalanpalveluksia järjestetään vain kerran kuussa. Muulloin Suomeen muuttaneet ortodoksit voivat käydä muissa kirkoissa. Ajatus on toiminut hyvin, ja suomalaisiakin on mukana kansainvälisessä yhteisössä.

Yhteisön omaksi pyhimykseksi nimettiin pyhä Iisak Niiniveläinen, joka on tunnettu kaikkialla ortodoksisessa maailmassa. Yhteisö julkaisee omaa lehteään St. Isaac’s Newsiä ja järjestää erilaisia tapahtumia, kuten seminaareja, näyttelyitä, keskustelutilaisuuksia ja avustaa jäseniään kirkollisten toimitusten järjestelyissä.

”On fantastista, että tähän pieneen kirkkoon mahtuvat nämä kaikki eri puolilta maailmaa tulevat ihmiset niin orientaalisista kuin bysanttilaisista kirkoistakin. Uskonto auttaa kotoutumisessa”, Shimelles Tenaw sanoo.

Globaali uskonto

Ortodoksisia kirkkojakin on monenlaisia. ”Ortodoksisuus on globaali uskonto. Suomen ortodoksinen kirkko on erityisasemassa ja niin liberaali, että ottaa vastaan kaikki ortodoksit, jotka haluavat liittyä mukaan. Itsekään en näe mitään eroa orientaalisten ja bysanttilaisten kirkkojen välillä, mutta tosiasia on, että nämä ovat toimineet 1 500 vuotta erillään eikä niillä ole virallisesti ehtoollisyhteyttä”, Shimelles Tenaw selvittää. Ehtoollisyhteys tarkoittaa sitä, että toisen kirkon jäsen saa osallistua naapurikirkon ehtoolliselle.

Shimelles Tenaw oli syksyllä 2004 Suomen keskusta ehdokkaana kunnallisvaaleissa Espoossa, mutta äänet eivät vielä riittäneet valtuustopaikkaan. Tenaw kertoo, että Etiopian kirkko on yksi maailman suurimmista ortodoksikirkoista. Se on ikivanha, noin 1600 vuotta, ja omaleimainen. Sillä on muun muassa oma kieli, ge’es, joka on kuin latina aikoinaan katolisessa kirkossa. Kieltä ei ymmärrä ilman opiskelua. Lukuisat luostarit palvelevat koulutus- ja lepopaikkoina. Yksi kuuluisimpia on Pohjois-Etiopiassa pöytävuorella sijaitseva Lalibela-luostari, jonne viimeiset 17 metriä kiivetään köyden avulla.

Etiopian ortodoksinen kirkko kuuluu orientaaliseen ”kirkkoperheeseen” kuten vaikkapa Intian, Syyrian, Armenian ja Egyptin kirkot, kun taas Suomen ja Itä-Euroopan kirkot kuuluvat bysanttilaiseen perheeseen.

Suku Afrikan sarvessa

Shimelles Tenaw on asunut yli puolet elämästään Suomessa. Hänellä on tiiviit yhteydet Etiopiaan, mutta hän ei ole käynyt Etiopiassa yli 35 vuoteen – ei sen jälkeen, kun lähti kotimaastaan opiskelemaan maa- ja metsätaloustieteitä Helsinkiin.

”Vuoden 1974 vallankumouksen jälkeen alkoi paha aika Etiopiassa. Paljon ihmisiä kuoli, myös minun lähipiiristäni.”

Tenaw vaalii yhteyksiä puhelimitse, sydämessään ja muistoissaan. Hän on halunnut turvata omalta osaltaan sisarustensa ja heidän lastensa elämää ja koulutusta. Bahir Darin kaupungissa elää hänen edesmenneen isoveljensä poika, joka äsken sai Suomen-sedältään polkupyörän. Poika kirjoitti kiitoskirjeen Espooseen ja lähetti mukana valokuvan itsestään ja menopelistään. St. Isaac’ News leviää Gondariin asti, ja sukulaiset ovat siinä mukana valokuvassa. Kuva on otettu eräässä ortodoksisessa juhlassa.

Osuustoiminta edistäisi kehitystä

Shimelles Tenaw uskoo ruohonjuuritason kehitykseen. Maatalouden tutkijana hänen erityisalaansa ovat osuustoiminta ja kestävä kehitys. Nyt hän työskentelee Helsingin yliopiston kolmivuotisessa kestävän kehityksen projektissa.

Tenaw on kirjoittanut nykyisin oppikirjana käytettävän kirjan The Time is for All (Helsingin yliopiston Osuustoimintainstituutti 1995), jossa hän ehdotti osuustoiminnan rakenteiden luomista Afrikkaan.

”Maaliskuussa 2006 Addis Abebassa pidettiin African Unionin (AU) osuustoimintakonferenssi, joka sai laajaa julkisuutta. Oli hienoa huomata, että nyt aika on kypsä näille ajatuksille koko Afrikan tasolla.”

”Osuustoiminnalla on ollut suuri rooli myös Suomen itsenäistymisessä, ja talkooperinne on samaa juurta. Olen sitä mieltä, että kehittämällä instituutioita voidaan edistää kehitystä ruohonjuuritasolla. Osuuskunta on instituutio, samoin seurakunta. Valta voi vaihtua maassa, puolueet tulevat ja menevät, mutta instituutiot ovat edelleen ihmisten arjessa. Ne voivat antaa ihmisille voimia. Itsekin olen instituutioiden tuote.”

Vuosien mittaan Shimelles Tenawille on kertynyt useita luottamustehtäviä. Hän haluaakin vaikuttaa ja viihtyy ihmisten kanssa.

”Olen tullut Suomeen niin kauan sitten. Minulla on näkemyksiä, ja haluan kantaa yhteiskunnallista vastuuta.” Syksyllä 2004 hän oli kunnallisvaaleissa Suomen Keskustan ehdokkaana, mutta äänet eivät vielä riittäneet valtuustopaikkaan.

Tenaw on kuulunut Espoon monikulttuuriasiain neuvottelukuntaan jo vuodesta 1998 ja toimii myös Espoon työväenopiston maahanmuuttajatyöryhmän puheenjohtajana. Työväenopistossa hän on pitänyt osuustoiminnan kursseja työllistymisnäkökulmasta. Neuvottelukuntaan kuuluu useiden vähemmistöjen edustajia, jotka tuovat ihmisten äänet kaupungin päättäjien tietoisuuteen. Neuvottelukunta on sorvannut muun muassa työllisyysohjelman Espoolle, jossa asuu nykyisin yli 13 000 maahanmuuttajaa.

Ortodoksisessa kirkolliskokouksessa hän lienee ensimmäinen muualla kuin Suomessa tai Venäjällä syntynyt edustaja.

Paasto päättyy juhlaan

Lähestyvä pääsiäinen on vuoden suurin juhla ortodokseille. Laskiaisena alkanut paasto jatkuu pääsiäisyöhön asti.

” Pääsiäistä edeltää ripittäytyminen; katumus, syntien anteeksi saaminen ja virheistä oppiminen . Me kieltäydymme lihasta ja maitotuotteista, mutta tärkeintä on sydämen paasto. Liha ei ole enää niin täysin kiellettyä kuin se oli joskus. Ne, joilla on mahdollisuus, käyvät tavallista useammin kirkossa”, Shimelles Tenaw selventää.

”Mutta niin kauan kuin ihminen on lihaa, verta ja luuta, emme me pysty kaikkia ihanteita täyttämään. Tiettyjä reaktioita tulee ihmissuhteissa, erilaisia ristiriitoja.”

Pääsiäisyönä espoolaisella pariskunnalla on tapana pistäytyä Tapiolan kirkossa. Siellä luetaan evankeliumi eri kielillä; Tenaw lukee sen amarinjaksi. Sitten kaikuvat riemuhuudot kymmenillä eri kielillä: ”Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!” Yöpalveluksen jälkeen nautitaan juhla-ateria, johon kuuluu aina lammasta, erilaisia salaatteja ja jälkiruoaksi pashaa kulitsan kera. Pöydässä on myös punaisiksi värjättyjä kananmunia, jotka siunattiin kirkossa.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 4/2006