Kung Saetung rakentaa ja korjaa soittimia. Vanha mies rassaa kanteleen näköistä soitinta pienessä kaupan ja työpajan risteytykseltä näyttävässä huoneessa Bangkokin kiinalaiskorttelin sivukadulla. Välillä hän hakee hyllyiltä tavaroita suuresta oviaukosta harvakseltaan sisään tuleville asiakkaille.
Ikäistään nuoremman näköinen Kung Saetang on 67-vuotia ja toisen polven kiinalaissiirtolainen. “Kiinan eteläosista tulleet vanhempani tapasivat täällä Bangkokissa. Kotimme oli tuossa lähistöllä, missä nykyään on moottoritie. Silloin tämä alue oli hyvin vehreä ja talot olivat puisia.”
“Pääsin tähän kauppaan töihin nuorena miehenä nykyisen kauppiaan isoisälle. Tämä on minulle kuin toinen koti ja aion tehdä hommia niin kauan kuin elän. Terveenä pysyminen onkin minulle kaikkein tärkeintä”, Kung jatkaa hymyillen. Hän matkaa päivittäin töihin kolmisenkymmentä kilometriä Bangkokin pohjoisosista.
Vanhempiensa taustasta ja ammatista Kung ei halua puhua. Monet köyhyyttä pakoon lähteneet kiinalaiset eivät halua muistella menneitä, sillä heidän elämänsä on uudessa kotimaassa. Kungin oma lapsuutensakaan ei ollut auvoinen.
“Minulla oli yksi vanhempi sisar sekä viisi nuorempaa sisarusta. Mitään kouluja en ole käynyt, mutta opiskelin kiinan ja thain kieliä itsekseni. Osaan edelleen kiinaa paremmin”, hyvää thaita puhuva Kung sanoo.
Suosittu mies
Mikä sitten oli tärkeintä elämässä nuorempana, työ vai huvi? Kung innostuu kertomaan, että tytöt melkein jonottivat saadakseen tavata hänet. Avioon hän ehti vasta yli 30-vuotiaana. Hänen neljä lastaan ovat myös vielä sinkkuja, he keskittyvät opiskeluun ja työhön. “Asumme tyypillisessä kaupunkirivitalon pätkässä. Lapseni pitävät huolta omista asioistaan ja minä ja vaimoni hoidamme oman taloutemme. Vien palkkani vaimolle.”
Eläkkeelle jääminen ei ole käynyt Kungin mielessä, saati sitten matkustaminen. “Haluan pysyä kotona, vaikka lapseni ovat pyytäneet mukaan matkoille. En ole koskaan käynyt Bangkokin ulkopuolella.”
Hyväkuntoisen oloinen Kung myöntää syövänsä lääkkeitä päivittäin korkean verenpaineen vuoksi. Onneksi sairaala on lähellä kotia ja yli 60-vuotiaille hoito on ilmaista.
Kung on buddhalainen, mutta hän ei jaksa uskoa kuoleman jälkeiseen elämään. “Monet tekevät hyviä asioita saadakseen paremman elämän kuoleman jälkeen. Minusta tärkeämpää on se, että teet oikein ja olet hyvä tätä elämää varten”, hän neuvoo.
Juttutuokion lopulla kaupan omistaja Satthaporn Laurisimongkol saapuu paikalle. Hän kertoo, että liike on nykyään Bangkokin ja koko Thaimaan ainoa kiinalaisten perinnesoitinten liike. Kung Saetang on rakentanut ja korjannut tuhansia soittimia ja on alansa arvostettu oltermanni. Vaatimaton huumorimies Kung paljastuukin korvaamattomaksi perinnetiedon ylläpitäjäksi.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 4/2006