Maanviljelijä Iyanar ja hänen vaimonsa Visalatchi asuvat Thazhudalin kylässä pienessä kivitalossa, jonka ainoa huonekalu on puinen penkki. Toisen huoneen seiniä koristavat Bollywood-tähtien värijulisteet, toisessa pienessä huoneessa on alttari Murga- ja Ganesha-jumalille, astioita ja ruokaa sekä ruukku täynnä siemeniä – perheen oma viljapankki.

Tamil Nadun maaseudulla kylien rajat noudattavat kastijakoja. Thazhudalin kylä on kastittomien eli dalitien kylä.

Iyanarin ja Visalatchin perhe siirtyi luonnonmukaiseen viljelyyn kymmenen vuotta sitten, vaimon aloitteesta. Usein Tamil Nadussa perhettä koskevat päätökset tekee mies yksin, mutta tässä perheessä asioista neuvotellaan yhdessä. Luomuviljelyyn perheen ajoi tulojen ja menojen ynnääminen.

Iyanar, Visalatchi ja kodin viljapankki.”Kemialliset lannoitteet ja tuholaismyrkyt maksavat paljon. Nyt käytämme omatekoisia tuholaistorjunta-aineita eikä meidän tarvitse ostaa muitakaan kemikaaleja”, Iyanar kertoo.

”Ennen maa ei ollut hedelmällistä. Nyt näen omin silmin pieneliöt pellossa ja haistan eron maaperässä. Tuotanto on kasvanut 10 viljasäkillisestä 15:een”, Iyanar kehuu.

Pariskunta viljelee alle hehtaarin tilallaan riisiä, hirssiä, linssejä ja vihanneksia. Tilan koko on Intiassa tavallinen, sillä yli puolet Intian maatiloista on kooltaan alle hehtaarin.

Lisätyö ei haittaa kun rahaa säästyy

Luomuviljelyä Tamil Nadussa edistää Village Community Development Society -järjestö(VCDS). Sen tuella on lähes 500 viljeljää 20 kylässä siirtynyt luomuviljelyyn. Järjestö puhuu luomuviljelyhankkeestaan perinteisen viljelyn elvyttämisenä.

Tamil Nadun maaseudulla monille on muodostunut kirosanaksi vihreä vallankumous, maatalouden rakennemuutos, jonka aikana otettiin käyttöön keinolannoitteet, torjunta-aineet ja kastelujärjestelmät. Uudet runsaasti vettä vaativat kasvilajikkeet ja länsimaiset viljelytekniikat eivät tuoneet maaseudun pienviljelijöille kasvua. Viljelijöiden varat ohjautuivat suuryrityksille, jotka myyvät siemeniä, keinolannoitteita, torjunta-aineita ja koneita. Kemikaalien liiallinen käyttö myös köyhdytti maaperää.

Intian koko peltoalasta yli 60 prosenttia viljellään nykyään keinolannoitteilla. Lähes puolet peltoalasta kärsii erilaisista ympäristövaurioista.

Kastelukanava Endiyurin kylän lähellä.”Tukemalla luomuviljelyä yritämme mahdollistaa ihmisten asumisen maaseudulla. Maaltapako on suuri ongelma”, suree Seethapathy Kousalya, toinen VCDS:n johtajista. Kaupungeissa vain osa tulokkaista löytää työtä, ja köyhien ongelmat kärjistyvät.

Järjestö kouluttaa viljelijöitä mahdollisimman omavaraisiksi. Perheet viljelevät vientikasvien sijasta linssiä, hirssiä, jamssia, bataattia ja vihanneksia. Hyvin kuivuutta kestävää hirssiä kasvaa yhä useammalla pellolla, ja lajikkeiden vuoroviljely on parantanut maan hedelmällisyyttä. Viljelijöitä koulutetaan tuottamaan itse siemenet, komposti, lannoitteet ja torjunta-aineet. Luonnonmukaisuus tulee näin tehoviljelyä edullisemmaksi.

Työvoimaa luomuviljely tosin vaatii enemmän kuin tehoviljely. Visalatchikin huokaisee joskus toivovansa, että olisi aikoinaan opiskellut, niin ei tarvitsisi tehdä peltotöitä. Naisen päivä alkaa jo aamuviideltä kodin siivoamisella ja veden haulla. Pellolla menee välillä koko päivä aamusta iltaviiteen. Lisäksi täytyy vielä kerätä polttopuuta ja ruohoa vuohille sekä laittaa ruokaa.

Visalatchin ja Iyanarin kolme aikuista poikaa auttavat viikonloppuisin viljelmillä välittämättä naapureista, jotka irvailevat oppineille peltotyössä. Kaksi pojista opiskelee kasvitiedettä.

Alueen luomuviljelijät pitävät lisätyötä parempana vaihtoehtona kuin rahan sijoittamista lannoitteisiin ja siemeniin. Jos perhepiirin osallistuminen työhön ei riitä, apua ostetaan toisilta kyläläisiltä.

Hiukset hyväksi maaperälle

Luomuviljelijä Elumalai Natesan on ympäristöihminen henkeen ja vereen.

”Joka päivä haen lehmän lantaa eläinsairaalalta kompostoitavaksi. Neuvon ihmisten ja eläinten hoitamisessa yrteillä. Kerään hiuksia kampaamoista, koska ne ovat hyväksi yrttimaani maaperälle”, Elumalai selostaa viljelijöiden kokouksessa VCDS:n mallitilalla.

Parikymmentä viljelijää istuu ringissä kokemuksia jakamassa. Viime aikoina vaikeuksia ovat aiheuttaneet runsaat sateet ja niiden tuomat tulvat, jotka ovat tuhonneet monien sadon. Tavallisempi ongelma näillä seuduilla on silti kuivuus.

Luomuviljelykurssin opiskelijat piirtävät kuvan tutkimastaan pellosta.Toinen, pienempi syntipukki on televisio, joka on yleistynyt alueen kylissä. Viljelijöiden mielestä television katselu laiskistaa ihmiset ja luo heille turhia tarpeita ympäristöä kuluttavasta elämäntavasta.

Intialla uskotaan olevan hyvät mahdollisuudet nousta merkittäväksi tuottajaksi orgaanisten tuotteiden markkinoilla. Maassa on yli 1400 rekisteröityä luomutilaa, alan tutkimuslaitoksia sekä runsaasti viljelyn kehittämiseen panostavia kansalaisjärjestöjä. Myös maan nykyinen maatalouspolitiikka painottaa luomuviljelyn merkitystä. Jo nyt Intia tuottaa kolmanneksen maailman luomuteestä ja vie Eurooppaan luomuriisiä.

Tamil Nadun pienviljelijät ovat EU-markkinoista hyvin kaukana. Viljelijöiden yhteinen murhe on luomusertifikaatin puute. Yksikään tila ei ole täyttänyt luomumerkin vaatimuksia. Kun naapuriviljelijät käyttävät kemikaaleja, ne leviävät väistämättä myös luonnonmukaisesti viljellyille pelloille.

Hyvänmakuista luomua omalle perheelle

Käytännönläheisellä luomukurssilla viljelijät viedään riisipellolle laskemaan riisinjyviä tähkässä ja tutkimaan pellosta löytyviä hyönteisiä. Kurssilaiset ovat usein lukutaidottomia, joten he piirtävät tutkimustuloksensa paperille ja arvioivat yhdessä kouluttajan kanssa, millainen sadosta on tulossa ja miten tuotantoa voisi vielä tehostaa.

”Ilman VCDS:ää en olisi tiennyt luonnonmukaisesta viljelystä mitään. Kurssilla olen oppinut valmistamaan kompostin ja luonnonmukaisia hyönteiskarkotteita”, kehuu viljelijä Ganesan Endiyurin kylästä.

Tamil Nadussa on säilynyt perimätieto luonnonmukaisista viljelymenetelmistä ja paikalliskasveista. Luomuviljelyyn siirtyminen on kuitenkin vaatinut sisua ja rohkeutta, sillä aluksi muut viljelijät yrittivät kääntää kemikaaleista luopujan pään. Nyt asenteet ovat muuttuneet, ja yhä useammat kyselevät luomuviljelijöiltä vaikkapa komposteista.

”Olen kokenut muodonmuutoksen luonnonmukaiseksi ihmiseksi. Käytän luonnon tuotteita kaikessa, hiuksetkin puhdistuvat niillä paremmin kuin tavallisella sampoolla. Ennen minua ei kunnioitettu. Nyt monet ihmiset seuraavat minua”, todistaa Elumalai Natesan kokouksessa suu virneessä.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 4/2006