Kävin Kulttuurien museossa Helsingin Tennispalatsissa tutustumassa Kohtauspaikkana Kongo ‑näyttelyyn. Pohjoismaiden etnografisten museoiden kokoamassa näyttelyssä on esillä kuvia ja tekstejä aikoinaan Kongossa eläneistä ja työskennelleistä pohjoismaalaisista: ruotsalaisista lähetyssaarnaajista, Belgian kuningas Leopoldin armeijan tanskalaisista upseereista, Kongojoen höyrylaivojen suomalaisista kapteeneista ja koneenkäyttäjistä.
Vitriineihin on kerätty Kongosta tuotuja matkamuistoja: puisia piippuja, patsaita, naamioita ja soittimia, norsunluusta tehtyjä torvia, raudasta taottuja koristeellisia miekkoja ja kuparisia keihäänkärkiä 1800-luvulta.
Näiden eksoottisten esineiden keskeltä yhden lasikaapin alimmalta hyllyltä löytyikin sitten plyysityynyn päälle asetettu – matkapuhelin.
Ericssonin vanhanmallinen puhelin liittyy Kongoon sen vuoksi, että kännyköiden kondensaattorit sisältävät tantaalia, sähköä tehokkaasti eristävää metallia, jota saadaan tantaliittimalmista. Suurin osa maailman tantaliitista tulee tänä päivänä Australiasta, mutta sitä louhitaan myös sodan runtelemassa Kongossa. Arviolta 60 prosenttia koko maailman tantaliittivaroista sijaitsee Kongon demokraattisen tasavallan maaperässä. Tantaliittibisneksellä rahoitettiin vuosien ajan Kongon sisällissotaa, jossa on kuollut useita miljoonia ihmisiä – enemmän kuin missään muussa aseellisessa konfliktissa sitten toisen maailmansodan.
Kongossa tantaliittia kaivetaan purojen pohjamudan alta miesvoimin hakuilla ja lapioilla ja salakuljetetaan rajan yli Ruandaan ja Ugandaan. Ulkomaiset malmin ostajat myyvät raakatantaliitin edelleen tantaalijalostamoihin Yhdysvaltoihin, Saksaan, Kazakstaniin ja Kiinaan. Jalostettu tantaalijauhe toimitetaan kondensaattoreita valmistaville yhtiöille, joilta elektroniikkateollisuus ja matkapuhelinvalmistajat hankkivat tarvitsemansa komponentit.
Suurimmat kännykkäyhtiöt Nokia, Motorola ja Sony Ericsson ovat kaikki viime vuosina kehottaneet tavarantoimittajiaan välttämään tantaliitin ostamista Kongosta. Raaka-aineketju on kuitenkin niin pitkä ja mutkikas, etteivät firmat myöskään uskalla väittää, ettei niiden komponenteissa olisi Kongosta peräisin olevaa tantaalia. ”Sitä salakuljetetaan sieltä miten sattuu, ja viime kädessä kukaan ei pysty sanomaan, ettei meidän komponenteissa ole mukana joku siru, joka on peräisin Kongosta”, arveli Nokian ympäristöviestintäpäällikkö muutama vuosi sitten tekemässäni lehtihaastattelussa.
Kesällä Kongossa pidettiin ensimmäiset vapaat vaalit 46 vuoteen ja lokakuussa on vielä tarkoitus valita maalle presidentti. Mutta tantaliittialueilla maan itäosissa useat eri kapinallisjoukot käyvät edelleen taisteluja. Samoin jatkuu laiton tantaliitin vienti naapurimaihin. Tantaliitin salakuljetuksella rikastuneet ugandalaismiehet eivät ainakaan peitelleet tuottoisia liiketoimiaan, kun vuosi sitten vietin heidän kanssaan pitkää lounasta hotellin terassilla turkoosina hohtavan Kivujärven rannalla Ruandan puolella rajaa.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 10/2006