”Tavallaan kirjoitan koko ajan”, sanoo Mia Couto. ”Havainnoin ympäristöäni ja kerään vaikutelmia muista ihmisistä, ja mielestäni kaikki se on laskettava osaksi kirjoittamista.”

Maputossa on iltapäivällä hehkuvan kuuma. Couto napsauttaa neuvotteluhuoneen ilmastoinnin päälle ja tarjoaa vettä – pullotettua, hän kiirehtii lisäämään. Pian t-paidassa on suorastaan vilpoinen.

Couton esikoisteos julkaistiin vuonna 1983, ja hänen kirjojaan on käännetty yli 20 kielelle. Suomeksi Coutolta voi lukea muutamia novelleja sekä romaani Flamingon viimeinen lento. Uusin, Veranta, ilmestyy Likeltä lokakuun lopulla Helsingin kirjamessuilla.

Mia Couto kirjoittaa koko ajan, mutta vain tavallaan. Päivät Mosambikin tunnetuin kirjailija työskentelee ympäristöalan firmassa, jonka hän kolmen kollegansa kanssa kymmenisen vuotta sitten perusti. Täysipäiväisestä kirjailijan ammatista hän ei edes haaveile.

”Se olisi pahinta, mitä minulle voisi tapahtua”, Couto naurahtaa.

”En voi kuvitella itseäni vain sulkeutuneena huoneeseeni kirjoittamaan. Tarvitsen syvällisiä ihmissuhteita, jotka syntyvät yhdessätyöskentelyn myötä”, Couto kertoo. Vielä tunti ja työpäivä biologina vaihtuu illaksi kirjailijana.

”En halua olla yhden asian vanki, tyyliin ’ai sinä olet kirjailija tai sinä olet biologi’. Minä en ole vain kirjailija, haluan pitää kaikki ikkunat avoinna.”

Beira 1955: lapsuus siirtomaavallan aikaan

Ei ole vain yhtä vastausta kysymykseen, miten Mia Coutosta tuli kirjailija.

Couton isä on kirjailija, ja kirjoittaminen oli pojan lapsuudessa keskeisesti läsnä.

”Kun muut meidän kadun lapset leikkivät tavaroilla, me leikimme tarinoilla.”

Mia Couto syntyi pienessä Beiran kaupungissa Mosambikissa Portugalin siirtomaavallan alla vuonna 1955.

”Isäni ja äitini tulivat Portugalista, josta minä en tiennyt mitään. Kuunnellessani vanhempieni puheita minun täytyi kuvitella suuri suku, vaikka meitä oli vain viisi, ja kuvitella iso kaupunki, vaikka asuimme pienessä paikassa. Minun ja kolmen veljeni täytyi mielikuvituksen avulla rakentaa yhteys Afrikan ja vanhempiemme kotimaan välille”, Couto muistelee.

”Paikka ja aika, jolloin synnyin, auttoivat minua kehittämään fiktiivisen suhteen kaikkeen ympärilläni. Voisi siis ajatella, että kirjoittaminen on kohtaloni.”

1970-luku: itsenäisyystaistelu vei toimittajaksi

Mia Couto oli liittynyt Mosambikin itsenäisyyttä ajavaan vapautusliike Frelimoon nuorena, ja 17-vuotiaana alkaneet lääketieteenopinnot jäivät puolueen vaateesta kesken vuonna 1974.

”He tarvitsivat, tai tuohon aikaan me tarvitsimme, mosambikilaisia toimittajia sanomalehtiin. Minusta tuli toimittaja poliittisista syistä.”

Couto työskenteli lehtimiehenä ja Mosambikin tietotoimiston johtajana. Yliopistoon hän palasi vasta kymmenen vuotta myöhemmin.

”Silloin ymmärsin, ettei minusta voisi tulla lääkäriä. Olen aina halunnut tehdä monenlaisia juttuja, ja koska maassamme oli vain vähän lääkäreitä, sitä työtä olisi täytynyt tehdä koko ajan.”

Niinpä Couto valitsi biologian, joka oli ollut yksi hänen unelmistaan lapsesta lähtien.

1990-luku: sisällissodan loppu siirtyi kirjoihin

Couton tyyliä on kuvailtu maagiseksi realismiksi. Mosambikin historia ja nykypäivä ovat kirjoissa läsnä, esimerkiksi Flamingon viimeisessä lennossa pikkukylään saapuu YK-sotilaita rauhanprosessia valvomaan. Sotilaat räjähtelevät yksi kerrallaan, eikä sinibareteista jää jäljelle kuin irtonainen penis.

Pian suomeksi julkaistava Veranta on kirjoitettu 1996, muutama vuosi pitkän sisällissodan päättymisen jälkeen. Tarina sijoittuu vanhaan linnoitukseen, joka toimii oman onnensa nojaan unohdettuna vanhainkotina. Tarinan kertoja on kuollut, vääränlaisin menoin haudattu mies. Muurahaiskäpy ilmoittaa miehelle, että tämän on palattava jonkun elävän ihmisen ruumiiseen voidakseen kuolla uudestaan ja tulla kunnolla haudatuksi.

Couton tyylille on ominaista myyttinen ote ja runsaat vertauskuvat.

”Mosambikilaisia tarinoita ei voi kertoa ilman tätä mytologista ulottuvuutta. Se mikä tuntuu teistä myyttiseltä ja taianomaiselta, on täällä jotain hyvin todellista, jopa kaupunkilaisten keskuudessa. Ihmiset yhdistävät mytologista logiikkaa ja modernimpaa tapaa hahmottaa maailma, ja tämä dualismi on kaikessa vahvasti läsnä.”

Vaalit 1994: kritiikki piiloutuu tarinaan

”Ihmiset puhuvat asioista vertauskuvin, tämä on jotain meidän kulttuurillemme hyvin tyypillistä. Luulen, että tämä on nimenomaan maaseudulta periytyvä tapa, sillä siellä ei häpeillä kertoa tarinoita”, Couto sanoo ja kertoo esimerkin vuodelta 1994, jolloin mosambikilaiset pääsivät ensimmäistä kertaa äänestämään vaaleissa.

”Olin seuraamassa eräällä kokouspaikalla maaseudulla, kun eduskuntavaaliehdokas ylisti itseään sanoen ’meidän puolueemme pelastaa teidät’. Eräs vanha mies nousi ja kiitti, että aikaisemmin kukaan ei ole tehnyt hyväksemme mitään ja että hänen mieleensä tulee tarina apinasta ja kalasta. Paikallaolijoista ainoastaan minä ja tuo poliitikko, jotka tulimme Maputosta, emme tarinaa tunteneet, ja niinpä pyysimme vanhaa miestä kertomaan sen.”

Eräänä päivänä apina käveli joen vartta ja huomasi kalan vedessä. Apina halusi pelastaa kalan hukkumiselta ja nosti sen vedestä. Hetken kuluttua maassa räpiköivä kala kuitenkin kuoli. Apina harmitteli, että jos hän olisi sattunut paikalle muutamaa minuuttia aikaisemmin, hän olisi ehtinyt pelastaa kalan.

”Viittaus tähän tarinaan oli vanhan miehen tapa kommentoida poliitikon tietämättömyyttä hyvin kauniilla tavalla.”

Coutoa on kehuttu myös kekseliäistä uudissanoista, kuten administraidor (administrador = viranomainen, traidor = pettäjä) ja intromissionário (intromissão = toisten asioihin sekaantuminen, missionário = lähetyssaarnaaja). Hän sanoo tarvitsevansa tarinointiinsa jotain enemmän kuin pelkkää virallista portugalia.

”Saan innoitukseni siitä tavasta, jolla ihmiset ottavat sanoja portugalista ja sekoittavat niitä paikallisiin kieliin. On innoittavaa elää tällaisessa dynaamisessa tilanteessa, jossa kielet voivat sekoittua vapaasti ja rennossa ilmapiirissä.”

Kevät 2006: Kysytty vieras maailmalla

On maaliskuu. Mia Couton kyyditessä meitä hotellillemme tiedämme kertoa, että hänet on kutsuttu reilun puolen vuoden kuluttua vieraaksi Helsingin kirjamessuille. Suoralta kädeltä hän ei osaa sanoa, pääseekö tulemaan, kutsuja tulee sen verran paljon.

Kotona alkaa Couton ilta kirjailijana. Hän on juuri jättänyt uusimman kirjansa kustannettavaksi. Ja aikaisemmista poiketen, tämä kirja ei kuulemma käsittele nyky-Mosambikia.

Mia Couto Helsingin kirjamessujen Soul Food -lavalla la 28.10 klo 12.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 10/2006