The Sahara

Saharan autiomaatavoi sanoa ihmiselle vihamieliseksi paikaksi, mutta silti hiekkaerämaan reunoilla kansat ovat kohdanneet vuosituhansien ajan. Ja missä on ihmisiä, on myös musiikkia. Ei kenties ole pelkkää orientalismin perinteiden mukaista romantisointia kuulla siinä autiomaaelämän kaikuja, jotka antavat Saharan kansojen musiikeille yhteistä pohjaa. Puuhuiluissa soivat autiomaan tuulet, rytmeissä kamelin keinahteleva askellus, sävelmissä hiekkavaltameren rannattomuuden vahvistama kaipaus.

Usein se kaiku on myös vastarinnan, elämäntavan ja itsenäisyyden puolustajien ääni – joka tosin eurooppalaisen, kieltä ymmärtämättömän korviin ei kuulosta kovinkaan militantilta.

Andy Morganin kokoama erinomainen valikoima tuntuukin todistavan yhtäläisesti perinteiden moninaisuudesta ja sukulaisuudesta. Kokoelma on tällaisten alueellisin perustein koostettujen albumien yleiseen tapaan ikään kuin kiertomatka Saharan länsilaidalta itää kohti, Marokosta ja Länsi-Saharasta Mauritaniaan, Algeriaan, Libyaan ja Maliin. Vaikka joissakin kappaleissa, kuten maagista tuaregi-bluesia esittävän Tinariwen-yhtyeen Alkhar Dessoufissa, soivat sähkökitarat, kokonaisuuden perussointi on akustinen ja nykyaikaisen länsimaisuuden vain kevyesti koskettama.

Erityisesti huomio kiinnittyy upeisiin naislaulajiin, kuten algerialaiseen Hasna El Bechariaan ja länsisaharalaisiin Aziza Brahimiin sekä Mariem Hassaniin.

The Essential Guide To Africa

Afrikka on valtava manner,joka silti helposti näyttäytyy ulkopuolisen silmiin kuin yhtenä maana. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta, ja tämän huomaa myös kuunnellessaan tätä kolmen levyn johdantopakettia afrikkalaiseen musiikkiin.

Kokonaisuus kattaa suuren osan siitä Afrikasta, jota tavattiin kutsua mustaksi, erotukseksi arabien, tuaregien, berberien ynnä muiden asuttamasta pohjoisesta. Tämän jaon rikkoo Mali, joka ainakin länsimaisesta maailmanmusiikkinäkökulmasta on afrikkalaisen musiikin todellinen suurvalta – malilainen musiikki on aivan yhtä itsestään selvästi osa tätä valikoimaa kuin vaikkapa yllä käsiteltyä Sahara-kokoel­maa. Malilainen Tinariwen on kirjaimellisestikin osa kumpaakin.

Kokoelma painottuu länteen, eikä esimerkiksi Keniasta ole yhtään esimerkkiä ja Tansaniastakin vain yksi. Koko mantereen musiikillinen muotokuva ei kerta kaikkiaan mahdu runsaaseen kolmeen tuntiin.

Paketti on jaettu kolmeen osaan, joille on annettu otsikot Afrikkalaiset legendat, Akustinen Afrikka ja Vapaat henget. Ryhmittely antaa kullekin albumille juonen tapaisen, jota tottumattomankin kuuntelijan on helppo seurata. Esimerkiksi näin: afrikkalaisten legendojen aloituskappale, malilaisen Salif Keitan jäntevän tarttuva Sina ensin kutsuu, sitten senegalilainen Youssou N’Dour, etiopialainen Aster Aweke ja nigerialainen Fela Kuti & The Africa ’70 vievät mukanaan, kasvattavat intensiteettiä esitys esitykseltä, kunnes jännite laukeaa nigerialaisen Prince Nico Mbarga & Rocafil Jazz Internationalin hyväntuuliseen highlife-klassikkoon Sweet Mother. Sen jälkeen levy jatkuu leppeänä. Ja kuuntelija huomaamattaan valistuu.

Shukar Collective: Urban Gypsy

Romanialaisten romanienikiaikaiset karhuntanssituslaulut kohtaavat nykyaikaisen äänitysteknologian ja läheisesti trip hopia muistuttavan, tumman atmosfäärisen sointimaailman. Vaikka aluksi voikin tuntua, että romanilaulajien karheat äänet ja perinnesoittimet ovat keitoksessa vain mausteina, vapaasti manipuloitavina sämpleinä, yhdistelmä toimii yllättävän hyvin. On tosin mahdoton sanoa, miten karhuntanssittajat olisivat itse ja yksin levynsä tehneet, mutta näinkään raju muokkaus ei liene laulujen alkuperäisen hengen vastaista. Voima ainakin on tallella, parhaimmillaan lähes pelottavasti.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 9/2005