Kehitysmaayhdistys Pääskyjen toiminnanjohtaja Marianne Leimio ei koskaan unohda viime talven matkaansa Intiaan. Leimio oli tullut vuotta aikaisemmin Pääskyihin töihin nähtyään sähköpostilistalla viestin, jossa etsittiin maailmanparantajaa. Talvella hän tutustui kastittomia puolustavaan VCDS-järjestöön ja näki, kuinka järjestö toimi tsunamikatastrofissa.

VCDS-järjestön perustivat kastiton juristimies Martine Savarimuthu ja hänen yläkastiin kuuluva sosiaalityöntekijävaimonsa Kousalya Seethapathy. He ovat todellinen voimapari kastittomien oikeuksien puolustajina Tamil Nadussa. Intiassa kastilaitosta ei virallisesti ole olemassa, mutta se elää silti vahvana. Kastittomien talot tunnistaa siitä, että oviaukko on niin matalalla, että siitä kulkiessa on kumarruttava.

”Kastijärjestelmä on niin vanha ja rakennettu sisään ihmisiin, että sitä toteutetaan joka tapauksessa ja se sortaa ihmisiä järkyttävällä tavalla”, Leimio sanoo.

VCDS on auttanut maaseudun köyhiä kastittomia vuosikymmeniä ja Pääskyt on tukenut sitä vuodesta 1985. Alussa toiminta keskittyi kastittomien tietoisuuden ja itseluottamuksen kohentamiseen.

Köyhien kyläläisten arjessa riittää parannettavaa. On annettu pienlainoja, tehty vammaistyötä, tuettu ammattiyhdistystoimintaa ja neuvottu ihmisoikeuskysymyksissä. VCDS:n kulttuuriryhmä nostaa vaikkapa naisten oikeudet esiin kyläteatterin keinoin.

”Siellä näyteltiin kuun valossa, sirkkojen sirittäessä, ihmisten istuessa lumoutuneina hiekalla. Mikäpä on riemastuttavampaa kuin nähdä oma elämänsä parodioituna: tolloja maajusseja, silmänsä alas luovia häveliäitä neitosia, myötäjäislahjoja”, kuvailee Leimio.

Tällä hetkellä Pääskyt tukee kumppaninsa luomuviljelyhanketta, jolla parannetaan kastittomien pienviljelijöiden ruokaturvaa sekä kohennetaan alueen ympäristön tilaa.

”Viljelijät eivät aluksi uskoneet luomuviljelyyn mutta ovat nyt huomanneet, kuinka paljon paremmin pellot ja ympäristö voivat luomuviljelyssä”, Leimio kertoo.

Luomuviljelyyn on siirtynyt 300 pienviljelijää 19 kylässä. Opettajat kiertävät kylissä kouluttamassa viljelijöitä pellon hoitoon.

”Kahlasimme paljasjaloin veteen riisipellolle tutkimaan lehtien kellastumista. Opettajat keräsivät kaikki sieltä löytyvät hyönteiset ja analysoivat niistä, mikä riisiä vaivaa”, Leimio muistelee.

Tsunami lujitti suhteita

Tsunami muutti matkan luonnetta. Leimio pelastui sen ansiosta, että oli rannalla sijaitsevan rakennuksen toisessa kerroksessa. VCDS:n johtajapariskunta keskeytti joulunvieton ja otti huolehdittavakseen paitsi suomalaiset vieraansa myös rannalta pelastetun englantilaisen turistiperheen.

 


”Kun me suomalaiset menemme Intiaan, menemme oppimaan”, Marianne Leimio kuvaa Pääskyjen ja VCDS:n suhdetta.

”Noissa oloissa jo entisestään vahvat siteet järjestön ihmisiin tulivat moninkertaisiksi. Yhteys VCDS:ään säilyy elämässäni aina”, Leimio kertoo.

VCDS järjesti nopeasti hätäapua Tamil Nadun tuhoalueen ihmisille ja huolehti siitä, että alueen koulut alkoivat mahdollisimman nopeasti jälleen toimia. VCDS:lle oli tsunamin jälkeen täysin selvää, mitä tehdä. Kun uhrit ja avuntarvitsijat ovat naapureita ja ystäviä, ei ole aikaa miettiä järjestön toiminnan painopisteitä eikä edes sitä, mistä rahat työhön lopulta saadaan. Leimio ja muut ”pääskyt” ryhtyivät oitis Suomessa keräämään hätäapurahastoa.

”Keräsimme kevään aikana 8?000 euroa”, Leimio toteaa tyytyväisenä. Rahalle on kova tarve tuhoutuneissa kalastajakylissä.

Pääskyt on osa kansainvälistä Emmaus-liikettä. Tsunamikatastrofi teki Leimiolle hyvin eläväksi Emmauksen tunnuslauseen: ”Auta ensin eniten kärsiviä”.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 9/2005