Etiopia on vehreä maa”, sanoi Weinishet Shigute ja kertoi hymyillen rakastavansa maataan yli kaiken. Kuva Itä-Afrikan nälkään ja kurjuuteen tuomitusta maasta ei ollutkaan koko totuus.
Sadekausi oli juuri ohi, pensaat ja puut kukkivat. Kun ensimmäinen matkani Etiopiassa oli lopuillaan, odotettiin pientä sadekautta, ja maa oli kuivunut lohkeilevaksi. Jos sateet eivät tule, tulee nälkä.
Nuori nainen, Sahara, keinui viimeistä muotia olevilla kengillään ja kullanhohtoisessa samettihameessaan savimajojen keskellä. Kynnet hopeanvärisessä lakassa hän ei olisi sopinut National Geographicin kansikuvaan kuten äitinsä nuotion kivirenkaan vieressä, käsikivillä viljaa jauhamassa.
Kuva: Etiopialainen nainen. (Kuvaaja: Mari Caesar)
Netsanet Mengistun mielestä etiopialaisten naisten ei tarvitsisi kaikin keinoin yrittää olla länsimaalaisten naisten kaltaisia, vaikka itsenäisyys ja riippumattomuus ovatkin tavoiteltavia arvoja.
Ihailen kulttuuriimme kuuluvaa jakamista ja toisten kunnioittamista, johon kuuluu huolenpito.” Hän näkee kuitenkin muutoksen: ihmiset, jotka sulkevat ovensa toisiltaan ja alkavat elää yksin. Jos naiset jatkaisivat yhteisöllistä elämäntapaansa, heillä olisi enemmän mahdollisuuksia kokoontua keskustelemaan ja ratkaisemaan ongelmia.
Progynist-kansalaisjärjestön perustaja ihmettelee välillä itsekin, kuinka kaikkein köyhimmät selviytyvät. Hän sanoo hiljaisella äänellä: Heidän voimansa tulee todellisuuden kohtaamisesta, oman elämäntilanteen ymmärtämisestä Jumalan antamana. Vaikka he ulospäin saattavat vaikuttaa voimakkailta, sisältä he ovat usein loppuunkuluneita.”
Joku katosi kuvauspaikalta kotiinsa ja palasi parhaimpiinsa sonnustautuneena tai valitti, ettei tukka ollut kuvaukseen tarpeeksi edustavassa kunnossa. Useimmiten naiset kuitenkin suostuivat valokuvattavaksi mielellään: työpaikaltaan, kadulta pysäytettynä tai kotoaan tavoitettuna.
Siskoja, vaimoja ja äitejä
Zenebech Alemun elämän tärkeimmät hetket ovat olleet naimisiinmeno ja kahden lapsen syntymät. Minulla on ollut onnea, mieheni Mesfin on moderni mies: hän auttaa kotitöissä ja lastenhoidossa.” Alemun isä oli varakas ja auttoi nuoren parin alkuun. Apua tarvittiin, kun Mesfin joutui syyttömänä useaksi vuodeksi vankilaan. Kotiin palatessaan hän oli huonossa kunnossa. Nyt asiat ovat paremmin.
Vaikka meillä on ongelmia elämässämme, olemme onnellisia. Mesfin on hyvä isä – lapsemme rakastavat häntä ehkä jopa enemmän kuin minua”, Alemu nauraa.
Kuva: Etiopialainen perhe (Kuvaaja: Mari Caesar
Tadelech Lohan mielestä koulutuksen puute on etiopialaisten naisten suurin ongelma.
Olemme siskoja, vaimoja, äitejä… Nämä kokemukset yhdistävät meitä länsimaalaisiin naisiin. Koulutuksen puute ei myöskään tarkoita, että naisilta puuttuisi viisautta tai kyky ratkaista elämässä eteen tulevia ongelmia.”
Kun Loha muistelee oman avioliittonsa alkua, nauru ravistelee hänen pyöreää olemustaan olohuoneen nojatuolissa. Pihan keittiöstä sisälle tulee paistuvan injera-leivän ja kypsyvän kanakastikkeen tuoksu. Sekä Lohan että hänen miehensä Fikrun vanhemmat olivat avioliittoa vastaan. Vasta kolmannen neuvottelun jälkeen liittoon saatiin lupa.
Salaisten tapaamistemme aika, perheidemme painostuksesta huolimatta, on yksi hyviä muistojani”, Loha hymyilee.
Jumalan salaisuus
Työni valokuvaajana vei minut miljoonakaupungin kaduille ja maaseudun kylien poluille. Sairaaloihin, kahviloihin, ostoskeskuksiin ja koteihin. Tapasin useanlaisissa elämäntilanteissa olevia naisia. Elämän ilot ja vaikeudet olivat usein samankaltaisia. Selviytymisen keinot olivat olleet monet.
Etajahu Kebedellä ei ole monia onnellisia muistoja. Lapsuudesta asti elämään on kuulunut velvollisuuksia, kärsimystä ja kuolemaa. Hänen nimensä tarkoittaa näen sisareni”. Kebeden syntymän aikaan hänen isänsä sisar kuoli.
Kuva: Etiopialaisia naisia. (Kuvaaja: Mari Caesar)
Jouduin naimisiin ensimmäisen kerran seitsemänvuotiaana, siihen aikaan sellainen oli tapana. Sain onneksi pian palata vanhempieni luokse, koska he muuttivat mielensä.”
Yksikään Kebeden kolmesta avioliitoista ei ollut onnellinen. Kahdeksasta lapsesta neljä eli yli kaksivuotiaaksi. Kebede suree, ettei ole voinut tehdä juuri mitään lastensa elämän hyväksi. Hän huokaa: Olen väsynyt. En ymmärrä, miksi olen vielä elossa. Sen täytyy olla jokin Jumalan salaisuus”.
Etiopialaisessa yhteiskunnassa naiset ovat kaikkein marginaalisin ja syrjityin ryhmä, heiltä puuttuvat ihmisoikeudet. Kuitenkin köyhät perheet selviytyvät juuri naisten työpanoksen ansiosta”, sanoo Kambata Women´s Associationin toiminnanjohtaja Bogalech Kebre.
Häntä motivoi työssään ajatus naisiin kohdistuvista ongelmista perustavanlaatuisina kysymyksinä, joiden tulisi puhutella kaikkia maailman naisia. Kebre korostaa, kuinka tärkeää on kunnioittaa yhteisöjä ja niiden arvoja, vaikka osa tavoista ja perinteistä olisikin vahingollisia. Hän huomauttaa, ettei kukaan tietoisesti haluaisi vahingoittaa omaa perhettään.
Kuva: Etiopialainen nainen. (Kuvaaja: Mari Caesar)
”Jos yhteisöt saavat kunnioitusta, oikeaa tietoa ja mahdollisuuden muutosprosessiin, ne pystyvät itse poistamaan haitalliset tavat ja säilyttämään hyvät perinteet”.
Yksi yhteiskuntamme kantavista voimista on toivo paremmasta tulevaisuudesta”, sanoo Netsanet Mengistu. Se saa meidät työskentelemään päämäärätietoisesti.”
Bogalech Kebre vertaa kouluja käymättömien naisten elämänkokemuksen olevan heidän koulukirjansa ja yliopistonsa. Heillä on meille opetettavaa”, hän sanoo. Ei näiltä naisilta puutu älykkyyttä vaan mahdollisuuksia. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin, että he oppivat kunniottamaan omaa ihmisarvoaan.”
Resounding Soil – Women of Ethiopia
Valokuvakirja, omakustanne 2004
ISBN 952-91-7921-9
Julkaistu Kumppani-lehdessä 9/2005
Muut Kumppani-lehde