Auvoisesta romanssistani tuli helvetti jo vuoden kuluttua tapaamisestamme. Vaarallinen ja tappava helvetti”, sanoo Sonia Clement, 36.

Tapaan barbadoslaisen Clementin Trinidadissa, Barbadoksen naapurisaarella. Hän on saapunut parisuhdeväkivaltaa vastustavan kansalaisjärjestön työpajaan kertomaan tarinansa entisen kumppaninsa uhrina.

Rakkaus kirjaimellisesti sokaisi Clementin. Heinäkuussa 2001 väkivalta oli edennyt niin pitkälle, että miesystävä suuntasi Clementiin tappavaksi tarkoitetut laukauksensa. Yksi luodeista osui vasempaan ohimoon ja vaurioitti Clementin näköhermoa. Vasen silmä on nyt sokea.

”En muista, koska hän löi ensimmäisen kerran. Kontrolli ja väkivalta tuli päivä päivältä julmemmaksi.”

Nyt mies istuu Barbadoksessa 12 vuoden tuomiota.

Clement korostaa uhrin aseman monimutkaisuutta. ”Pahoinpidellyt naiset eivät koskaan mene poliisin juttusille silloin, kun heillä on mustelmia tai arpia kehossaan. Ylipäänsä vain murto-osa uhreista uskaltautuu kertomaan tilanteestaan, saati vaatii lähestymiskieltoa. Naiset pelkäävät henkensä puolesta”, hän muistuttaa.

Kun Clement itse uskaltautui poliisin puheille ensimmäistä kertaa, tämä kehotti kääntymään papin puoleen. Lähestymiskiellon saaminen kesti liian kauan. Väkivaltainen mies vainosi paitsi Clementiä myös hänen kolmea poikaansa. Lasten piti keskeyttää koulunkäynti.

”Poikani ovat todistaneet väkivaltaa niin paljon, että nyt olen huolissani heistä. Viha ex-miesystävääni kohtaan on heissä niin vahva, että he haluavat kostaa. Toivon terapian auttavan heitä niin paljon, että väkivallan kierteen saa katkaistua.”

Parisuhdeväkivaltatilastot ovat hälyttäviä kaikkialla ja kaikissa yhteiskuntaluokissa. Joka kolmas nainen maailmassa on parisuhdeväkivallan uhri. Juuri siksi Clementkin puhuu nyt.

”Tarinani on dramaattinen, koska se vei melkein henkeni. Mutta suhde oli lyhyt, eikä mies onnistunut murskaamaan identiteettiäni ja itsetuntoani.”

Suurin osa turvakodeissa olevista naisista on kestänyt väkivaltaa vuositolkulla. Heidän itsetuntoaan ja ihmisarvoaan on poljettu. Clement kiertää nyt barbadoslaisissa turvakodeissa tukemassa kohtalotovereitaan.

”Naiset eivät avaudu helposti, koska yhteiskunnassamme perheväkivalta otetaan melkein normaalina asiantilana. Perheväkivaltaa ei nähdä ongelmana ennen kuin joku kuolee. Jos tapaan naisia, jotka haluavat puhua, yritän auttaa heitä.”

Julkaistu Kumppani-lehdessä 6-7/2005