Kun matkustaa koillisessa Guineassa Labésta Yamberingiin, voi yhtäkkiä luulla olevansa hautausmaalla. Pellan pikkukylän luona sojottaa lukuisa määrä erikokoisia ja -muotoisia puukylttejä, joihin jokaiseen on käsin kirjoitettu jotakin valkoisella värillä.

Tien piennar toimii informaatiotauluna. Kyltit kertovat muun muassa Afrikan maiden tuoreimmista aidstilastoista. Siitä, että seitsemän prosenttia sotilaista ja kuorma-auton kuljettajista Gui-neassa on hiv-positiivisia, että vuonna 2009 Kiinassa lasketaan olevan 10 000 000 hiv-positiivista, että
70 000 sylilasta on saanut tartunnan Etelä-Afrikassa. Ja että malaria toistaiseksi vaatii enemmän ihmishenkiä Afrikassa kuin aids.

Kerran, kun matkustan ”puskataksilla” Labésta, auto pysähtyy infokylttien luona. Moottorin täytyy levätä ja pidämme tauon. Tien vierellä seisoo vanha, pieni mies pitsilakissaan. Hän on kansakoulunopettaja Abdul Gadiri Baldé, joka on tehnyt kyltit.

”Kaikki alkoi vuonna 1993, kun aloimme saada enemmän tietoa aidsista. Minulla oli tapana kuunnella aamuisin RFI:tä (Ranskan radio) ja BBC:tä. Aloin kuulla enemmän ja enemmän tästä hirveästä sairaudesta, joka uhkaa koko Afrikan mannerta. Niinpä päätin tehdä jotakin.”

Vuodesta 1993 lähtien Baldé on kuunnellut radiota neljän aikaan aamuyöstä. Aina kun hän kuulee jotakin uutta aidsista, hän kirjoittaa kyltin ja pystyttää sen punaiseen multaan tien varrelle.

”Tästä kulkee ohitse paljon ihmisiä ja monet pysähtyvät nähdäkseen, mitä kyltteihin on kirjoitettu. Jos en ole koulussa, minulla on tapana istuskella täällä tien vieressä. Auton pysähtyessä keskustelen ja tiedotan aidsista.”

Abdul Baldé on myös käynyt kylissä tiedottamassa aidsista ja tehnyt yhteistyötä aidsjärjestöjen kanssa. Hän on huolehtinut siitä, että lähikylissä on myyty kondomeja, ja tietenkin hän on keskustellut oman kylänsä nuorten kanssa ja jakanut heille tietoa. Nyt hän kuitenkin alkaa väsyä ja vanhentua; ensi vuonna hän jää eläkkeelle.

Kansainväliset lahjoittajat ilmoittivat tammikuussa, etteivät ne enää aio antaa rahaa aidsin vastaiseen taisteluun Guineassa. Syynä on, että niitä yli miljoonaa dollaria, jotka tarkoitukseen on käytetty vuodesta 2003 lähtien, ei ole tilitetty mitenkään.

Abdul Baldén mielestä on hyvä kertoa aidsista juuri tien varrella. Usein matkalaiset tai autonkuljettajat vievät aidsin mukanaan kyliin.

”Otetaan esimerkiksi Abidjanissa Norsunluurannikolla työskentelevät. Monet sieltä palanneista kantavat sairautta. Kotiin palattuaan he tartuttavat yhden tai useamman vaimonsa.”

Muutaman viikon päästä matkustan uudestaan Pellaan. Juuri kun taksini pysähtyy kylään, pieni äärimmilleen pakattu kuorma-auto lähtee liikkeelle. Etupenkillä istuu pitsilakkinen vanha mies. Hän vilkuttaa minulle innoissaan ja huutaa jotakin, joka hukkuu kuorma-auton moottorin yskimiseen.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 6-7/2005