Michelin muisto ei katoa

Kadonneen Michel Nash Saezin äiti Ana Saez ei usko saavansa oikeutta Chilessä mutta haluaisi löytää poikansa haudan.

Kauppias Michel Nash ja hänen vaimonsa Ana Saez asuvat Santiagon keskustassa lähellä Monedan presidentinlinnaa. He kuuluvat niihin tuhansiin chileläisiin, jotka ovat nostaneet syytteen kenraali Augusto Pinochetia vastaan. Syyte nostettiin syyskuussa 1998 vain muutama viikko ennen Pinochetin pidätystä Lontoossa. Ana ja Michel syyttävät Pinochetia ja muita tapahtumiin osallistuneita sotilaita poikansa Michel Nash Saezin murhasta ja katoamisesta.

Michel Nash Saez oli 18-vuotias keväällä 1973. Hän joutui armeijaan muutamaa kuukautta ennen Chilen sotilasvallankaappausta. Heti vallankaappauspäivänä hänet määrättiin teloittamaan sotilaiden vangitsemia siviilejä ja presidentti Salvador Allenden Unidad Popular -vasemmistohallituksen kannattajia. Michel kieltäytyi tehtävästä.

”Michel lähti armeijaan, jotta oppisi suojelemaan chileläisiä, ei tappamaan heitä”, kertoo Michelin äiti Ana.

Vallankaappauksen jälkeisenä päivänä 12. syyskuuta Michel pidätettiin. Syyksi ilmoitettiin sympatiat Unidad Popularia kohtaan ja vallankaappauksen vastustaminen.

Michel luovutettiin salaiselle poliisille, joka kuulusteli ja kidutti häntä Santiagossa. 17. päivänä hänet lähetettiin juuri perustettuun Pisaguan keskitysleiriin Pohjois-Chileen. Siellä hänet teloitettiin 29. syyskuuta, vain runsaat kaksi viikkoa kaappauksen jälkeen.

Pisagua oli Chilen kuuluisimpia keskitysleirejä. Se sijaitsi Atacaman autiomaassa. Koska ympärillä oli vain autiomaa, sieltä oli mahdotonta paeta. Pisaguan keskitysleiristä löytyi joukkohautoja, jotka avattiin vuonna 1996.

Kuolintodistus, ei ruumista

Michelin äiti Ana näyttää viranomaisilta saamaansa Michelin kuolintodistusta. Kuolinhetki on 29.9.1973 kuudelta aamulla. Michelin viimeisillä hetkillä on todistaja. Valparaisossa asuva lääkäri Alberto Neumann oli Pisaguassa samassa sellissä Michelin kanssa. Hän on harvoja leiriltä hengissä selvinneitä. Selli oli niin täysi, että kaikki vangit eivät voineet nukkua samaan aikaan kivilattialla, vaan heillä oli nukkumisvuorot.

Neumannin mukaan Michel oli hyvin masentunut ja itkeskeli. Hän oli huonossa kunnossa kidutusten jälkeen. Koska Neumann on lääkäri, hän perusti selliin parin muun vangitun lääkärin kanssa hoitopisteen, jossa he hoitivat kidutettuja. Muutamien päivien välein myös lääkäreitä kidutettiin.

Neumann muistaa, että sotilaat tulivat varhain aamulla selliin ja komensivat Michelin leirin rakennustöihin. Osa vangeista pakotettiin juoksemaan ja heitä ammuttiin selkään. Michel oli yksi heistä. Sotilaat kutsuivat Neumannin varmistamaan, että he todella kuolivat.

Leirin johto perusteli selkään ampumista Neumannille sillä, että vangit olivat yrittäneet paeta. Neumann ei nähnyt Micheliä haudassa, eikä Michelin ruumis löytynyt sieltä, kun hauta demokratian kaudella avattiin.

Masennus vei voimat

Ana Saez seisoo kadonneiden omaisjärjestön pihalla Santiagossa. Hän on pieni, siro ja yhä hyvin kaunis nainen. Kasvojen toinen puoli roikkuu, sillä vaikean masennuksen seurauksena Analla on ollut kasvohalvaus.

Ana tietää, että santiagolaisen sairaalan patologian laitoksen pakastimessa on Pisaguan vainajien tunnistamattomia jäännöksiä. Ana ja hänen miehensä ovat useaan otteeseen anoneet oikeutta tehdä jäännöksille dna-testit. Asia on niin kipeä, ettei Ana mielellään puhu siitä.

Vasta Chilen nykyinen presidentti Ricardo Lagos järjesti virallisen tapaamisen kadonneiden omaisjärjestön kanssa. Ana ei ollut tapaamisessa mukana. Hän on toiminut järjestössä kauan, mutta masennus on vienyt hänen voimiaan.

Ana Saezilla on ikäviä muistoja sotilasvallan ajasta. Sotilaat tunkeutuivat hänen kotiinsa ja rikkoivat kaiken. Myös Michelin isä ja veli pidätettiin. Heitä kidutettiin, mutta he selvisivät hengissä Villa Grimaldin keskitysleiriltä Santiagossa.

Anan mukaan Pinochetilla on tapahtumista poliittinen vastuu. Ana Saez ei usko saavansa oikeutta Chilessä, mutta haluaisi löytää Michelin haudan ja maalliset jäännökset.

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 5/2005

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!