Kaikki kouluun

Tansania saavuttaa etuajassa vuosituhattavoitteen, jolla taataan peruskoulutus kaikille. Tämä ei olisi onnistunut ilman velkahelpotuksia.

Kuva: (Kuvaaja:

Mazimbulaisen koulun oppilaat juhlivat valmistumistaan Tansaniassa.

Tansania pyrkii käyttämään velkahelpotuksista syntyneet valtion lisääntyneet tulot paremmin hyväksi ja siten takaamaan peruskoulutuksen kaikille. Peruskoulutuksen kehityssuunnitelma tehtiin vuosille 2002-2006. Tavoitteena on, että kaikki lapset saataisiin kouluun ja poissaolot kuriin. Ohjelma pyrkii lisäksi puuttumaan opettajien asuntopulaan sekä tekijöihin, jotka laskevat oppilasmääriä ja heikentävät koulutusta.

Peruskoulutuksen takaaminen on avainasemassa YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa. Koulutuksen puutteen sanotaan olevan sekä köyhyyden syy että sen seuraus. Koulutus vaikuttaa selvästi kuolleisuuteen, tuloihin ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Peruskoulutuksen takaaminen nopeuttaakin muiden tavoitteiden saavuttamista.

Näyttää siltä, että Tansania saavuttaa toisen vuosituhattavoitteen – peruskoulutusta kaikille – jo vuonna 2007. Tämä ei olisi onnistunut ilman velkahelpotuksia, jotka Tansania sai Maailmanpankin tehostetun, voimakkaasti velkaantuneita maita koskevan velkahuojennusaloitteen (HIPC-aloitteen) myötä vuonna 2001.

Koulutuksen kolme jaksoa

Tansania on yltämässä tavoitteeseensa kolmen vaiheen kautta. Maa oli vähällä saavuttaa tavoitteen ensimmäisessä vaiheessa, joka alkoi 1970-luvulla ja päättyi 1980-luvun puolivälissä. Sitten alkoi laskusuhdanne, joka kesti 1990-luvun puoliväliin. Tilanne tasapainottui 1990-luvun puolivälissä ja kehitys lähes pysähtyi viideksi vuodeksi, mutta alkoi parantua vuosituhannen vaihteessa peruskoulutuksen kehityssuunnitelman ansiosta.

Peruskoulutustavoite esitettiin Tansaniassa ensimmäisen kerran vuoden 1974 Musoman julistuksessa. Suurimman sysäyksen peruskoulutus sai kuitenkin vuonna 1978 voimaan astuneesta koulutuslaista. Laki teki peruskoulun aloittamisen ja opetukseen osallistumisen pakolliseksi 7-13-vuotiaille lapsille.

Peruskoulutuksen laskusuhdanne puolestaan johtui monista tekijöistä. Suuri este ohjelman toteuttamiselle oli rakennesopeutusohjelmien käyttöönotto vuonna 1986.

Uudistusten tarkoituksena oli helpottaa budjetin asettamia rajoitteita siirtämällä osa peruskoulutuksen kustannuksista oppilaiden vanhemmille. Pyrkimyksenä oli siirtyä perinteisestä sosiaalipalvelujen tuottamisen mallista uusliberalistiseen malliin. Koska lähes puolet tansanialaisista elää dollarilla päivässä, osa vanhemmista ei kyennyt maksamaan koulumaksuja. Oppilasmäärät laskivat ja opintojen keskeyttämisprosentti kasvoi.

Tansanian hallitus yritti muuttaa kehityksen suuntaa moneen otteeseen. Tansania oli muun muassa yksi niistä 155 maasta, jotka osallistuivat Koulutusta kaikille -maailmankonferenssiin Thaimaan Jomtienissa vuonna 1990. Konferenssissa hyväksyttiin Koulutusta kaikille -liikkeen (Education for All, EFA) seitsemän päätavoitetta, joihin kuului peruskoulutuksen takaaminen kaikille ja kaikkien kouluikäisten lasten ottaminen oppilaaksi vuoteen 2000 mennessä.

Vaikka Tansanian peruskoulutusmahdollisuudet olivat selvästi parantuneet vuosien 1990 ja 2000 välillä, maan hallituksen EFA 2000 -maaraportin mukaan Tansaniasta löytyi edelleen paljon koulukelpoisia kouluikäisiä lapsia, jotka eivät käyneet koulua.

Koulutus kariutui maksuihin

Kuva: Tansanialainen koulu (Kuvaaja: Kepa

Hallitus muotoili vuonna 1995 uuden koulutuspolitiikan. Siinä sanottiin, että “on yhä ilmeisempää, että hallituksen resurssit eivät riitä ilmaisen koulutuksen tarjoamiseen, joten koulumaksut on otettava uudelleen käyttöön peruskouluissa ja lukioissa. Nykytilanne vaatii tehokkaampaa taloussuunnitelmaa, jossa pääpaino siirretään kustannusten perintään ja jakamiseen kansalaisjärjestöjen, yksityisten järjestöjen, yksityishenkilöiden ja yhteisöjen kesken.”

Aluksi Tansanian hallitus oli vahvasti erilaisten koulunkäyntiin liittyvien maksujen säilyttämisen kannalla, koska se uskoi, että jatkuvan kansainvälisen avun saaminen edellyttää sitä. Heikentyvät peruskoulutuksen indikaattorit kuitenkin osoittivat, ettei uusliberalistinen malli ollut onnistunut takaamaan tasa-arvoa ja koulutukseen pääsyä.

Paikallisten lasten hyvinvoinnin parissa toimivan kansalaisjärjestön Kuleanan tutkimuksen mukaan monilla perheillä ei ole varaa koulutukseen. Tällaisia ovat muun muassa monilapsiset sekä köyhät perheet, joiden rahatulot ovat vähäiset, kuten esimerkiksi juuri ja juuri omiin tarpeisiinsa tuottavien maanviljelijöiden perheet.

1990-luvun lopussa hallitus tuotti koulutuksen tilaa käsittelevän raportin, joka loi pohjan koulutussektorin kehitysohjelmalle. Ohjelmassa hallitus päätti keskittää voimavaransa peruskoulutukseen. Elokuussa 2000 tehdyssä luonnoksessa kustannusten jakaminen valtion ja vanhempien kesken oli kuitenkin vielä mukana.
 

Velanhoitoa ja -huojennusta

Hallitus vaihtoi kantaansa vasta, kun Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto muuttivat peruskoulutuksen rahoituspolitiikkaa ja ilmoittivat tukevansa koulumaksujen poistamista sekä antavansa varoja uudistuksen toteuttamiseen. Täyttääkseen velkahuojennusaloitteen vaatimukset Tansania laati köyhyyden vähentämisstrategian, mikä johti maksujen poistamiseen ja pakollisiin peruskoulutusavustuksiin.

Tansanialle oli välttämätöntä tulla hyväksytyksi velkahelpotusohjelmaan, sillä huojennusaloite muunsi velanhoidon korkeat kustannukset parannuksiksi hyvinvoinnissa. Oppilasluvut olivat laskeneet, koska valtio käytti koulutukseen vähemmän rahaa ja velanhoitomaksut olivat korkeita.

Kun Tansania 1960-luvun lopussa käytti ulkomaanvelan hoitoon 7,6 prosenttia valtion menoista, vuosina 1995-2000 velanhoitomenojen osuus oli jo lähes 28 prosenttia. Ei ollut paljon toivoa siitä, että budjetti olisi voitu mukauttaa väestönkasvuun.

Tansania hyväksyttiin tehostettuun velkahuojennusohjelmaan vuonna 2001, minkä jälkeen yhä useammat lahjoittajat ovat rahoittaneet suoraan koulutuksen kehityssuunnitelman (PEDP) yhteisrahastoa. Velkahuojennusaloitteen ansiosta Tansania on saanut sisäiset ja ulkoiset budjettiresurssinsa liikkeelle, mukaan lukien 150 miljoonan Yhdysvaltain dollarin lainan Maailmanpankilta PEDP-projektin toteuttamiseen. Peruskoulutuksen takaamisohjelman elvyttäminen on lopultakin onnistunut.

Kirjoittaja on Kepan kehityspoliittinen työntekijä Tansaniassa.

Käännös Minna Hjort

Matematiikkaa

GIR Gross Intake Ratio) on suhdeluku, joka kuvaa ensimmäistä luokkaa käyvien määrää suhteessa kaikkien virallisessa koulunaloittamisiässä olevien lasten määrään. Tansanian koulutus- ja kulttuuriministeriön tuoreen raportin mukaan Tansanian GIR-luku oli vuonna 2004 noussut 127,5:een, kun se vuonna 2001 oli 93,2.

NIR (Net Intake Ratio) kuvaa virallisessa koulunaloittamisiässä olevien ensimmäistä luokkaa käyvien osuutta kaikista koulunaloittamisiässä olevista. Tansanian NIR-luku nousi samalla aikavälillä 18,9:stä 86,3:een.

NER (Net Enrolment Ratio) kuvaa peruskouluikäisten oppilaiden määrää suhteessa kaikkien peruskouluikäisten lukumäärään. Vuonna 2001 luku oli 66,0, kun vuonna 2004 se oli jo 90,5. Kaikenikäisten peruskoulua käyvien oppilaiden määrää suhteessa peruskouluikäisiin mittaava GER-luku (Gross Enrolment Ratio) nousi samalla aikavälillä 84,4:stä 106,3:een.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 5/2005

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!