Keletso Koosaletsen suunnitelmat ovat selkeät.

Koulun pihalla on autoja parkissa: BMW, Toyota Corolla, Mercedes Benz. Joissakin autoissa istuu mustiin laseihin sonnustautunut vanhempi mies, ”sugar daddy”. Hän ottaa tytön kyytiinsä, ja he ajavat jonnekin.

”Miehet haluavat seksiä, mutta eivät vaimonsa kanssa. Jos heillä on rahaa, he ostavat sitä nuorilta tytöiltä”, Keletso Koosaletse, 26, selittää.

”Jos tyttö on neitsyt, sugar daddy sanoo, ettei tytön veri ala kiertää ilman sukupuoliyhteyttä. Sugar daddy vakuuttaa, ettei ensimmäisestä kerrasta tule lasta. Hän valittaa, että hänen oma verensä jähmettyy ilman seksiä – etenkin ilman kondomia. Sitten hän vie tytön kotiin.”

”Viikonloppuisin he menevät hotelliin ja aikuisten baareihin. Nuorten paikasta nuoret miehet heittäisivät vanhat miehet ulos.”

Koosaletsen mukaan tytöt pitävät autoista ja kilpailevat, kenen hakijalla on hienoin auto. Sugar daddy antaa myös rahaa tai ehkä kännykän. ”Cars, cash and cellphones”, Koosaletse toteaa ja lisää, että Botswanassa on myös naisia, jotka haluavat olla poikien kanssa.

”Ja pojat haluavat rahaa.”

Botswanassa on 1,7 miljoonaa asukasta. Heistä 300 000:lla on hiv-tartunta. Suhteessa määrä on maailman korkein, 37,4 prosenttia 15-49-vuotiaista. Eniten tartuntoja on nuorilla aikuisilla, ja heistä eniten nuorilla naisilla. Yksi syy ovat sugar daddy -suhteet. Ilmiö on yleinen kaikissa yhteiskuntaluokissa, ja se on jollain lailla sosiaalisesti hyväksytty. Nyt siitä on alettu puhua uuteen, varoittavaan sävyyn.

Poikaystävät kiristävät

Itsoseng Banana on vuonna 1999 perustettu ex-prostituoitujen järjestö Palapyessä. Siihen kuuluu kolmisenkymmentä 17-35- vuotiasta naista, jotka ovat ansainneet toimeentulonsa baareissa ja rekkakuskien parissa. Palapye on kylä viivasuoran ja loputtoman pitkän valtatien varressa.

Tie alkaa jo Johannesburgista, Etelä-Afrikasta, ja halkaisee Nelson Mandela Roadin nimisenä Gaboronen, Botswanan pääkaupungin, ja Francistownin kautta koko maan ja jatkuu Sambiaan, Zimbabween ja muualle Itä-Afrikkaan.

Rekkatytöistä on tullut nuorten aids-valistajia. He kiertävät kouluissa ja julkisissa tilaisuuksissa ja kehottavat puheen, sketsien ja laulujen kautta nuoria pidättyväisyyteen tai kondomien käyttämiseen. Myös aids-testissä käymisen välttämättömyyttä korostetaan joka kerta.

Pienissä ryhmissä he menevät kapakoihin ja rekkakuskien pysähdyspaikkoihin kondomeja käsilaukussaan. He kehottavat kuljettajia ottamaan vaimonsa mukaan pitkille matkoille. Se on hallituksen tukemaa uutta aids-politiikkaa.

”Tytöt ovat valtavan suosittuja, vapaa-aikanakin ihmiset pysäyttävät heitä ja pyytävät kondomeja”, Keletso Koosaletse kertoo. Hän on itse Botswanan kansallisen nuorten järjestön koordinaattori ja käy ohjaamassa Itsoseng Banana -ryhmää. Nimi on setswanan kieltä ja tarkoittaa: Olkaa valppaita, nuoret!

Tytöille on opetettu leipomista, kanojen ja puutarhan hoitoa ja he myyvät toimistoille leipiä ja munia. Heillä on myös suuri teltta, jota he vuokraavat juhliin ja he voivat itsekin tulla paikalle soittamaan marimboja. Varsinaista palkkaa he eivät valistustyöstään saa.

”Banana-ryhmän periaate on turvaseksi, ja siksi tytöt käyvät testeissä joka neljäs kuukausi. Jotkut heistä ovat sairaita”, Keletso kertoo. Mutta kukaan tartunnan saaneista ei tuo sitä itse suurin surminkaan esiin. Botswanassa aidsiin liittyy rankka häpeän leima.

Miten nämä nuoret naiset jaksavat vastustaa autojen, rahan ja kännyköiden houkutusta, kun omaa rahaa ei ole? Koosaletsen mukaan tytöt tukevat toisiaan ja saavat myös tukea ja koulutusta ohjaajiltaan. Vaikeuksia kuitenkin on.

”Poikaystävät kiristävät: ’kuulutko klubiin vai oletko minun kanssani’, ja pitävät kondomin vaatimista merkkinä rakkauden puutteesta. Seitsemän tyttöä on lähtenyt ryhmästä.”

”Monet tytöistä myös hakeutuvat ongelmissaan perinteisten parantajien luo. Emme voi kieltää sitä, voimme vain kehottaa heitä menemään myös tavalliselle lääkärille.”

Koulutetutkin botswanalaiset turvautuvat edelleen yleisesti perinteisiin parantajiin, joita on laaja kirjo yrttilääkäreistä henkiparantajiin, puoskareihin ja noitiin. He lupaavat apua kaikissa asioissa: autokoulun ajokokeessa, aidsissa, kuolemansyyn löytämisessä, kirouksen langettamisessa tai siitä vapautumisessa ja niin edelleen.
 

Itsenäinen nainen

Keletso Koosaletsella on pieni valkoinen Panasonicin kännykkä ja selvät elämänsuunnitelmat. Hän haluaa talon, auton ja kaksivuotiaalle pojalleen hyvän koulutuksen.

”Valkoisen Toyotan. Valkoisen, valoisan tulevaisuuden merkiksi.”

Hän on opiskellut Etelä-Afrikan yliopistossa ja haluaa jatkaa opintojaan etäopiskeluna: neuvontaa, psykologiaa, sosiologiaa. Nuorisotyötä hän teki aluksi vapaaehtoisena, sitten palkattuna ja tammikuussa hän aloitti oman liikeyrityksen.

”Lainaan rahaa yksityisille ja yrityksille 25 prosentin korolla. Ihmiset tarvitsevat rahaa ja maksavat kyllä takaisin, perheensäkin kustannuksella, tai vien heidät oikeuteen. Marraskuusta lähtien taloudellinen tilanteeni on ollut vahva”, nuori nainen hymyilee.

Hän aikoo rakennuttaa kolme luksustaloa. Palapyestä on jo tontti katsottuna, siihen tulee uima-allas. Toinen talo saa kohota Gaboroneen ja kolmas maaseudulle, kotikylään. Sinne hän perustaa suuren maatilan.

”Yhden talon pidän itselläni, kahta muuta vuokraan.”

”Miesystävää en halua, haluan olla itsenäinen nainen. Aion elää vielä ainakin 49 vuotta ja työskennellä suurteollisuuden palveluksessa psykologina, ehkä kaivosteollisuudessa. Pidän konsultoimisesta ja olen huomannut, että miehet eivät ymmärrä asioita”, Koosaletse sanoo.
 

Innokas testaaja

Kebonye Seboni, 20, jonottaa vapaaehtoiseen aids-testiin. Hän haluaa luvassa olevan teepaidan, jossa lukee: Know your status! Tai vaihtoehtoisesti: I have tested. Have you?

Vastaanotto kestää 45-60 minuuttia ja siihen kuuluu etukäteisneuvonta, testaus ja jälkineuvonta. Kaikki on ehdottoman luottamuksellista eikä testitietoja rekisteröidä mihinkään.

Kebonye opiskelee toista vuotta humanistisia aineita Botswanan yliopistossa.

”Käyn testissä kolmen kuukauden välein”, hän toteaa rauhallisesti. ”Olen negatiivinen, mutta olen käynyt jo monta kertaa, omaksi hyödykseni. Perhe- ja ystäväpiirissäni olen nähnyt monien kuolevan aidsiin. En ole peloissani.”

Kebonyen poikaystävä on Air Botswanan palveluksessa ja suorittaa nyt jatko-opintoja Teksasissa. Takaisin hän tulee lokakuussa.

”Ennen hänen lähtöään olimme yhdessä aids-kokeissa. Kun tietää onko saanut tartunnan vai ei, on aktiivinen eikä vain passiivisena ajelehdi läpi elämänsä.”

Molemmat ovat uskonnollisista perheistä ja pidättyväisyys ennen avioliittoa on heille itsestäänselvyys. Molemmat ovat siis neitsyitä eikä avioliittokaan ole vielä näköpiirissä. Kuten Kebonye sanoo: ”Minulla ei ole riskikäyttäytymistä.”

Hän paheksuu nuoria, jotka pilaavat yleistä moraalia. Köyhien perheiden nuoria, jotka silti kulkevat hienoissa vaatteissa – vaatteet on saatu naimisissa olevilta miehiltä.

Kebonye odottaa itselleen hyvää tulevaisuutta, ehkä arkeologina.

Suuria muutoksia lyhyessä ajassa

Vuonna 1966 itsenäistynyt Botswana on käynyt läpi suuria taloudellisia ja sosiaalisia muutoksia. Rutiköyhästä entisestä Ison-Britannian protektoraatista on tullut Afrikan menestyneimpiä ja vauraimpia maita. Karjanhoitajat ovat muuttaneet kaupunkeihin. Aikaisempien tiukkojen ja selvien elämänohjeiden tilalle on tullut tyhjiö.

Jo lähetyssaarnaajat kitkivät pois poikien kuukausien mittaiset initiaatioleirit (bogwera) ja tyttöjen vähän lyhyemmät leirit (bojale), joissa heitä valmistettiin aikuisen miehen ja vaimon tehtäviin. Kiinteät perhe- ja kyläyhteisöt ovat hajonneet muuttoliikkeen vaikutuksesta ja erot perheenjäsenten välillä ovat kasvaneet. Kollektiivinen huolenpito oikeuksineen ja velvollisuuksineen on murentumassa, ja individualismi kasvaa.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 4/2005