Kehitysmaiden velkojen anteeksiantamista vaadittiin vuosituhannen vaihteessa Jubilee 2000 -kampanjassa.

G7-maiden paljon julkisuutta saanut päätös koskee 38:n pahiten velkaantuneen valtion monenkeskisiä, ei kahdenvälisiä velkoja. Julkilausuman mukaan teollisuusmaat ovat valmiita jopa 100-prosenttisiin velkahelpotuksiin; velkojen anteeksiantamisesta ei sinänsä ole kysymys.

Velkapäätös ei johda nopeisiin toimenpiteisiin. Vaikka periaatteellinen yhteisymmärrys HIPC-maiden velkojen velkaohjelmasta on tehty, maiden tilannetta arvioi-daan tapaus kerrallaan. Maailmanpankki pohtii kysymystä seuraavan kerran kevätkokouksessaan huhtikuussa, ja hieman ennen sitä kokoontuvat teollisuusmaiden talousministerit.

Niin sanottujen HIPC-maiden monenkeskinen velkataakka on noussut reilun parinkymmenen vuoden aikana yli 50 miljardiin euroon. Suurin osa vaikeimmin velkaantuneista maista on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Järjestökentällä päätöstä on sekä kiitelty että arvosteltu. Kritiikki on koskenut muun muassa sitä, että mukaan otettiin vain HIPC-maat, ei pariakymmentä muuta vaikeasti köyhtynyttä valtiota.

Kepa pitää velkapäätöstä myönteisenä askeleena.

”G7-ryhmän aloite on oikeansuuntainen ja ajankohtainen. Äärimmäisen köyhyyden puolittaminen vuoteen 2015 mennessä on vielä mahdollista. Velkahelpotuksen kaltaisia toimenpiteitä kaivataan kuitenkin lähivuosina lisää. Ulkopuolelle jää monta äärimmäisen köyhää maata”, Kepan kehityspoliittinen sihteeri Tytti Nahi arvioi.

IMF:n kulta avuksi?

Tarkkaan ottaen Britannia ei valtiovarainministerinsä Gordon Brownin suulla ehdottanut velkojen mitätöimistä kokonaan, vaan vuosina 2005-2015 kertyvien velanhoitomaksujen mitätöimistä. Vuosille 2005-2015 maksuja kertyisi noin 26 miljardia dollaria.

Velkahelpotuksen kustantamiseksi on esitetty IMF:n kultavarannon myymistä. Valuuttarahastolla on eurooppalaisten, talouspolitiikkaa tarkkailevien kansalaisjärjestöjen verkoston Eurodadin laskelmien mukaan 3 200 tonnia kultaa. Sen arvoksi on merkitty taseeseen 6,6 miljardia euroa, mikä on murto-osa sen todellisesta arvosta. Eurodad on laskenut, että jos koko kulta myytäisiin kullan todellisella markkina-arvolla, kaupasta saataisiin noin 27,5 miljardia euroa. Tämä summa riittäisi velanhoitomaksujen kuittaamiseen.

Hiljaisuudessa kuopattu Britannian esittämä idea oli tukea köyhiä maita lentobensiinin verotuksesta saatavilla tuloilla. Lentoliikennettä ei veroteta lainkaan vuonna 1944 solmitun Chicagon sopimuksen takia, ja tätä arvostellaan suuresti esimerkiksi ympäristöjärjestöissä. Yhdysvallat ja ilmailun etujärjestöt harasivat tiukasti vastaan, mutta toiveikkuutta oli ilmassa.

”Käsitykseni – tai itse asiassa tietoni – mukaan useimmat EU:n talousministerit kannattavat kerosiinin verottamista”, EU:ta edustanut Luxemburgin pääministeri Jean-Claude Juncker sanoi Financial Timesin mukaan.

Suomella ei vielä kantaa

Tutuksi tulleet Euroopan ja Yhdysvaltain mielipide-erot tulivat ilmi myös G7-pöydässä.

Yhdysvallat torpedoi Brownin esityksen Afrikan maille annettavan avun kaksinkertaistamisesta noin 75 miljardiin euroon. Italia ja Saksa tukivat Britanniaa, tosin lievemmin tavoittein.

Yhdysvallat tyrmäsi myös Britannian esityksen Kansainvälisestä rahoituslaitoksesta (IFF), joka keräisi markkinoilta vaadittavat noin 50 miljardia dollaria.

Ulkoministeriön kehitysrahoituslaitosten yksikön päällikön Pekka Hukan mukaan on aivan liian varhaista sanoa, mitä vaikutuksia G7-maiden päätöksellä on Suomelle.

”On tutkittava ja mietittävä, mitä päätöksessä itse asiassa sanotaan ja halutaan. IMF ja Maailmanpankki miettivät nyt asiaa tahollaan. Voimme vain aavistaa, miten asia etenee”, Hukka sanoo.

Kahdenväliset velat, joita Suomella on ollut HIPC-maiden kanssa, on jo annettu anteeksi Liberiaa lukuun ottamatta. Suomi sen sijaan osallistuu tahollaan päätökseen IMF:n kullan käytöstä ja asiasta neuvotellaan kevään mittaan Suomen Pankissa.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 3/2005