Kiina pysyy otsikoissa, ensin Kiina-ilmiön, nyt sen hinnaksi nousseiden työolosuhteiden paljastuessa ja myös kaivosonnettomuuksien vuoksi. Helsingin Sanomien Kiinan-kirjeenvaihtajana vuosina 1998-2003 toiminut Pekka Mykkänen osoittaa kirjassaan vieläkin enemmän näitä kulissientakaisia epäkohtia.
Yltäkylläisyydessä vellovien uusrikkaiden todellisuus on kiiltokuvamaista. Halusta päästä osingoille länsimaisen kapitalismin voitontahkonnasta on jouduttu maksamaan hinta, jonka elementtejä Mykkänen erittelee yli 500-sivuisessa kirjassaan reportaasimaisella, journalistisella tyylillä. Olennaista on huomata, että kapitalismin valumisilmiö – rikkauden jakautuminen – ei tapahdu tasapuolisesti. Erityisesti valtavirtakehityksestä syrjässä olevalla maaseudulla on edelleen paljon köyhyyttä. Myös kaupungeissa ongelmat lisääntyvät hyvinvoinnin levitessä. Syntyy uusia sairauksia, huoleton elämäntyyli leviää, sen myötä huumeet ja niin edelleen.
Kommunistisen puolueen itsevaltius ja virkamiesten korruptoituneisuus säilyvät yhä, eivätkä ihmisoikeusloukkaamuksetkaan ole katoamassa ihan ylihuomenna. Väestönräjähdyksen Kiinassa ei voida siirtyä parlamentaariseen demokratiaankaan heti ilman katastrofaalisia seurauksia – 1,2 miljardin ihmisen nälänhätää.
Mykkäsen kirjassa parasta on pääsy seuraamaan niin vallan kabinettien kuin syrjäkylien askeettista elämää, todellista köyhyyttä. Näillä matkoilla häntä ovat auttaneet kiinalaiset opiskelijat, ”avustajat”. Kiinalaisen unelman esikuvana on amerikkalainen. Myös siihen kuuluvat roskienkeräilijät uima-altaalla lekottelevien vastapainoksi. Tosin amerikkalaista unelmaa väkilukunsa kanssa kamppaileva Kiina ei toivottavasti koskaan saavuta tai kaikki räjähtää käsiin. Kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän ensi askelia hapuilevassa Kiinassa on toki luovuttu jo sosialistisesta tasa-arvoisen kehityksen periaatteesta.
Erityisen piristäviä ovat Mykkäsen esiin kaivamat vaihtoehtoiset tarinat esimerkiksi anhuilaisen piirikunnan puoluejohtajaksi nimitetystä Xuista, joka kieltäytyy vastaanottamasta lahjuksia ja näin toimii jarruna vuosisataisten perinteiden kelkassa. Sensaatiohakuisuutta kirjaan tuovat tulevaisuuden spekulaa- tiot, esimerkiksi Mykkäsen pelottelu itsemurhien ja naisiin kohdistuvan väkivallan mahdollisella lisääntymisellä.
Kaikista epäkohdista huolimatta Mykkänen uskoo, että vuosikymmenen kuluessa Kiinasta tulee Yhdysvaltain jälkeen maailman toiseksi merkittävin talousmahti. Ja että pian sen toista sijaa uhkaa Intia.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 2/2005