Matkatoimisto Avaran Maailman toiminta on toistaiseksi hyvin pientä. Mari Mero järjestää 2-3 itse suunnittelemaansa matkaa vuodessa ja markkinoi lisäksi neljän pienen kotimaisen seikkailumatkanjärjestäjän kohteita Aasiassa, Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja Euroopassa.

Matkustajamäärätkään eivät ole kovin suuriksi nousseet: heitä on ollut parisataa vuodessa. Meron oma ”unelmien manner” on Afrikka, jossa hän on säännöllisesti matkustellut jo noin 15 vuoden ajan.

”Välittämäni kohteet olen itse löytänyt ja jonkin verran olen räätälöinyt tilauksesta matkoja. Kerran 30 hengen ryhmä halusi lähteä Kilimanjarolle”, Mero kertoo.

Tällä hetkellä Avaran Maailman valikoimassa on muun muassa safarimatka Keniaan, koskenlaskureissu Macchu Picchulle ja Laosin ja Thaimaan kiertomatka. Majoituspaikkana voi olla esimerkiksi luostari, kuten Dharamsalassa Himalajan Intiassa.

Matkailun eettiset ongelmat tiivistyvät usein kehittyvissä maissa, jotka himoitsevat arvokkaita turistidollareita. Ne päästävät länsimaiset matkanjärjestäjät maahan lähes ehdoitta jaellen koskemattomia ranta-alueita puoli-ilmaiseksi ja jaellen yrityksille verohelpotuksia tai jopa verovapauksia. Vastapainoksi suuret konsernit vaativat valtiota maksamaan rakentamaan tiet ja muun infrastruktuurin mutta tuovat itse henkilökunnan. Tämä on Meron mielestä hyvin kieroa.

”Uusissa kohteissa ensimmäisenä paikalle tulevat ovat usein häikäilemättömimpiä. He perustavat hotellit, toimivat alueella joitain vuosia ja lähtevät sitten pois. Ja heidän ei tarvitse edes maksaa veroja”, Mero sanoo.

Majoitus- ja ohjelmapalveluita hankitaan reilussa matkailussa suurketjujen ulkopuolelta. Paikallisen värin sopii näkyä pakettimatkalla muutenkin kuin sinä sympaattisena bussikuskina, joka sietää kärsivällisesti humalaisen seiväsmatkaryhmän hoilaamista viinijuhlien paluumatkalla.

”Reilu matkailu pyrkii takaamaan oikeudenmukaisemman korvauksen paikallisille ja mahdollistamaan, että he saavat hyötyä matkailuelinkeinosta. Usein vedotaan siihen, ettei paikallisilla ole tietotaitoa turismista ja heistä tehdään korkeintaan siivoojia ja baarimestareita, mutta paikallisten pitäisi voida hyötyä matkailusta laajemminkin”, Mero sanoo.

Silläkin on väliä, mitä ostaa matkamuistoksi. Se pakollinen matkakohteen kuvalla varustettu t-paita on hyvin todennäköisesti tilattu Kiinasta, vaikka se myytäisiinkin idyllisessä basaarissa Turkin maaseudulla.

Suomalaismatkailija osallistui samburujen kanssa vuohen nylkemiseen Keniassa.

Kyläkauppaa tyhjentämässä

Reilu matkailuyrittäjä suosii elintarvikkeissa lähiruokaa ja sitä pyritään hankkimaan esimerkiksi pitkin matkaa tarpeen mukaan. Mero seurueineen aiheutti taannoin hämmästyksen hetkiä pienessä namibialaisessa kaupungissa. Hän ajoi Pohjois-Ambomaalla pieneen kaupunkiin, josta hankki isolle safariseurueelle ruokaa pariksi, kolmeksi päiväksi.

”Ihmiset katselivat vierestä ihmeissään, kun kannoimme laatikoita autoon. Kukaan ei varmasti ollut koskaan aiemmin ostanut niin paljon ruokaa kerralla siinä kaupungissa.”

Matkailun suurimmaksi ongelmaksi Mero nimeää turismin ympäristövaikutukset, kuten kasvihuonekaasupäästöt ja aiheutuneet jätteet. Heti perässä tulevat kulttuuriset ongelmat.

Yksittäisen yrittäjän on vaikea lähteä tekemään ekovallankumousta maassa, jossa ympäristölainsäädäntö on lapsenkengissä. ”Monissa maissa ei ole kuultukaan kierrätyksestä, ja jätehuolto on sitä, että muovipussit kerätään yhteen suureen pinoon”, Mero huomauttaa.

Tällä hetkellä Mero keskittyy yrittäjän arkeen ja reilun matkailun yhdistyksen toimintaan. Hän puuhaa kuitenkin väitöskirjaa reilusta matkailusta. Tohtorinväitöksessä on tarkoituksena tutkia muun muassa sitä, ovatko massaturismi ja paikallisiin yhteisöihin suuntautuva turismi yhtä haitallisia ympäristölle.

Suuret tuntevat vastuunsa

Miltei kaikilla matkanjärjestäjillä alkaa olla käytössään omat kestävän kehityksen ohjelmansa. Suomen kahden suuren eli Aurinkomatkojen ja Finnmatkojen kotisivuilla olevissa ympäristöohjeissa sanotaan, että turismin ympäristö- ja kulttuuriset vaikutukset pyritään ottamaan huomioon, ja henkilökuntaa koulutetaan huomioimaan ympäristöasiat ja vastaamaan ekointoisten kuluttajien kysymyksiin.

Finnmatkoilla kestävän kehityksen ohjelma on ollut 90-luvun alusta alkaen. Yhteistyötä WWF:n kanssa on tehty vuosikymmenen lopulta.

Finnmatkojen viestintäpäällikkö Anu-Eveliina Mattila huomauttaa, että yksittäisen yrityksen vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset.

”Emme omista hotelleja, joten emme voi kertoa heille, miten tehdä, mutta voimme suosia tietyn tyyppisiä hotelleja. Mitä suurempi paino meidän sopimuksellamme on hotellissa, sitä enemmän meillä tietysti on vaikutusvaltaa”, Mattila kertoo.

Yhteistyö tuo lisää vääntövoimaa: Mattila kokee Finnmatkojen aseman parantuneen kestävän kehityksenkin saralla sen liityttyä kansainväliseen TUI Nordic -ketjuun. Finnmatkojen Blue Village -ketjuun kuuluvat hotellit käyttävät WWF:n ympäristöohjelmaa, joka muun muassa houkuttelee lajittelemaan jätteet ja välttämään turhia muovipakkauksia.

Aurinkomatkat ei ole aikeissa panostaa erityiseen ekomatkailuun ja Mattila suhtautuu kriittisesti sen yleistymismahdollisuuksiinkaan.

”On käynyt selväksi, etteivät kuluttajat ole valmiita maksamaan lisäarvoa kestävästä kehityksestä. Räätälöityjen matkojen kulutus on hyvin marginaalista”, Mattila kertoo.

Myös Finnmatkojen listoilla on entistä enemmän eksoottisia kaukomatkoja, kuten Arabiemiraatteja, Dominikaanista tasavaltaa ja Mauritiusta. Niissä ei EU:n monin paikoin edistyksellisistäkin ympäristödirektiiveistä ole tietoakaan. Mattila painottaa, että tällaisissakin maissa viranomaisiin voi periaatteessa yrittää vaikuttaa, mutta sellaiseen ei ole aikaa.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2005