Mad Ice yrittää vallata myös Suomen markkinoita.

Ugandalainen pop-artisti Mad Ice, oikealta nimeltään Mohammed Kakoyi, on juuri levyttänyt ensimmäisen länsimarkkinoille suunnatun albuminsa – Suomessa. Mad Icelle Suomi on jo nyt toinen kotimaa. ”Olen musta mies”, Mad Ice sanoo suomeksi ja nauraa.

Hän sanoo suomen olevan helppo kieli oppia, koska suomessa vokaalit lausutaan samoin kuin swahilissa. Mad Ice vieraili syksyllä Suomessa toista kertaa.

Artistin syksy kului levyttäessä uutta materiaalia If-levylle, joka tuli kauppoihin joulukuussa. Mad Icen musiikki edustaa 1990-luvun puolivälistä saakka nousussa ollutta uutta itäafrikkalaista populaarimusiikin aaltoa.

Itä-Afrikan musiikkiteollisuuden markkinoita hallitsee Tansania. Uusi musiikki-ilmiö tunnetaan nimellä bongo, joka tarkoittaa swahiliksi aivoja. Swahilin slangissa Bongo taas on Dar es Salaam, maan aivot. Populaarimusiikin ilmiö sai alkunsa sieltä.

Synnittömät vaskiyhtyeet

Musiikillinen vallankumous on kehittynyt hitaasti yhdessä poliittisen ilmapiirin muutoksen kanssa. Tansaniassa eletään nyt vastaavaa aikaa kuin 1950-luvun rock-vallankumous oli lännessä. Kolonialismi heikensi oman kulttuurin asemaa myös Tansaniassa, vaikka maan kaikilla noin 200 kansalla on aina ollut rikas kulttuuri- ja musiikkiperintö.

Perinteinen musiikki oli lähetyssaarnaajien mielestä syntiä, joten kristinuskoon kääntyvien piti luopua omasta musiikistaan. Musiikin- ja soitonopetus oli länsimaalaisten tuomaa: maahan perustettiin muun muassa vaskiyhtyeitä.

Tansanian ensimmäinen presidentti Julius Nyerere perusti kulttuurin ja nuorison ministeriön vuonna 1962. Virkaanastujaispuheessaan hän sanoi: ”Jokaisen kansan voimavara on sen kulttuurissa. Ilman omaa kulttuuria maalla ei ole henkeä. Perustan tämän ministeriön siksi, että jokainen tansanialainen voisi olla ylpeä omasta kulttuuristaan. Haluan, että ministeriö perehtyy jokaisen heimon perinteisiin ja tekee niistä kaikille yhteistä kulttuuria”.

Jo 1970-luvulla Tansaniassa oli ammattimaisia perinteisen musiikin ja tanssin ryhmiä. Kuuluisa Bagamoyon taidekoulu perustettiin 1981.

Nyereren pyrkimykset olivat kunnioitettavia mutta johtivat osittain rajoittuneisuuteen. Vielä 1993 Tansaniassa ei ollut yhtään itsenäistä radio- tai tv-asemaa. Vasta 1990-luvun lopulla alkoi ilmaantua itsenäistä uutta mediaa. Vuonna 1994 perustettu Radio One oli ensimmäinen itsenäinen radiokanava.

Samoihin aikoihin Dar es Salaamiin alkoi nousta yökerhoja, jotka tarjosivat esiintymisareenoita paikallisille artisteille. 1990-luvun alkuun sijoittuu myös rap-ilmiön globaali nousu. Laulu tarjosi kanavan mielipiteiden ilmaisuun. Siihen asti nuoriso oli ollut Tansaniassakin hiljainen vähemmistö.

Aluksi musiikki oli hyvinkin poliittista ja sitä paheksuttiin. Nuoriso puhui irtosuhteiden ja hivin vaaroista, kodittomuudesta ja työttömyydestä. Kantaaottavuus on edelleen mukana musiikissa, mutta nyt Tansaniassa on pop-musiikkia, joka on leimallisesti omaa. Ensimmäiset rap-artistit olivat diplomaatin poikia tai kuuluivat paikalliseen eliittiin. Nykyään muusikoita on kaikista sosiaaliluokista. Musiikin tekeminen on tavoiteltu harrastus, joka vie pois kaduilta ja motivoi nuoria.

Yksi ilmiön kehitysvaiheissa mukana olleista vaikuttajista on suomalainen Miikka Kari, joka työskenteli tuottajana Dar es Salaamissa lähes neljän vuoden ajan. Suomeen palattuaan Kari ystävineen perusti Mwamba Records -levy-yhtiön.

Mwamba Records ei ole aivan perinteinen itsenäinen pieni levy-yhtiö, vaan se haluaa olla mukana myös kehitysyhteistyössä. Kulttuurivaihto on perinteisesti ollut järjestöjen toimintakenttää. Mwamba Records uskoo, että tulevaisuudessa yritykset voisivat enemmänkin olla mukana vastaavanlaisessa toiminnassa.

Tällä hetkellä levy-yhtiö panostaa ensisijaisesti Mad Icen kansainvälisen uran edistämiseen tiiviissä yhteistyössä artistin kanssa. Tärkeinä vaikuttimina on länsimaisen populaarimusiikin kentän rikastaminen ja afrikkalaisen pop-musiikin tunnetuksi tekeminen.

Artisti maksaa

Mad Ice on aina ollut musikaalinen. Hän soittaa muun muassa pianoa, rumpuja ja kitaraa. Mad Ice kävi koulunsa Ugandassa ja esiintyi jo tuolloin Kampalan klubeissa. Hänen taiteilijanimensä oli tuolloin pelkkä Mad. Pehmeän laulutapansa ansiosta hän sai lisänimen Ice, jää, jonka merkitys Itä-Afrikassa on suurin piirtein sama kuin englanninkielen sanan cool, viileä.

Mad Ice muutti Dar es Salaamiin vuonna 2001. Häntä oli aiemminkin kosiskeltu mukaan musiikkibisnekseen, mutta oman päätöksensä hän teki vuonna 2002, jolloin astui studion ovesta sisään, ja kertoi haluavansa levyttää.

Studiossa työskenteli Miikka Kari, ja yhteistyö alkoi. Mad Icen ensimmäinen levytys oli hidas R’n’B -tyylinen laulu. Laulua soitettiin radiossa vain öisin, ja siksi julkisuus jäi vähälle. Joulukuussa 2002 Tansanian radioasemilla alkoi soida Mad Icen toinen laulu Wanadamu. Todellinen megahitti Babygal syntyi keväällä 2003 ja samana vuonna Mad Icesta tuli huippusuosittu koko itäisen Afrikan alueella. Nyt menestystä haetaan myös lännestä.

Aiemmat hittikappaleet ovat myös mukana Suomessa julkaistulla levyllä, ja niissä Mad on käyttänyt perinteisiä sindimba-rytmejä. Kyseessä on kuitenkin leimallisesti tansanialainen, uusi pop-musiikin muoto, josta on tullut kaiken kansan musiikkia.

Bisneksessä liikkuu myös raha. Kyse ei ole marginaali-ilmiöstä, sillä swahilinkielisellä markkina-alueella on yli 60 miljoonaa ihmistä. Musiikin tuotanto ja laatu on kasvanut nopeasti, mutta lainsäädäntö ja käytännöt eivät ole pystyneet samaan. Vain harva muusikko voi elättää itsensä työllään. Tekijänoikeuslaki on olemassa, mutta sitä ei kukaan todellisuudessa valvo. Laittomia kopioita on helppo tehdä ja leimoja väärentää. Artisti voi tienata vain esiintymällä.

”Uusia artisteja tulee niin paljon, että en itsekään pysy enää mukana”, Mad Ice kertoo. ”Ammattimaisia tuottajia taas ei ole tarpeeksi. Laulut tehdään nopeasti ja halvalla, niitä soitetaan hetki radiossa, ja sitten artistit häviävät. Se on harmi, sillä siellä on paljon hyviä laulajia ja lauluntekijöitä.”

”Erityisesti Afrikassa artisti ei juuri hyödy työstään. Artistin etuja ei valvo kukaan, vaan jokainen tekee niin kuin osaa. Pitää tuntea oikeat ihmiset, olla aktiivinen ja katsoa tarkkaan kehen luottaa. Minulla on ollut hyvä tuuri.”

Kuva: Mad Ice keikalla. (Kuvaaja: Herkko Eskelinen)
Mad Ice klubikeikalla Dar es Salaamissa viime kesänä.
 

Kieli ei ole este

Mad Ice uskoo voivansa menestyä myös lännessä. ”En olisi täällä, ellen uskoisi menestykseen. Laulan rakkaudesta. Se on universaali aihe ja tunteet välittyvät musiikista, vaikka kieltä ei ymmärtäisikään. Nyt minulla on levyllä myös kokonaan englanninkielisiä lauluja, mutta laulan toki edelleen swahiliksi ja gandaksi.”

Kesällä Mad Ice esiintyi Joensuussa Ilosaarirockissa. ”Ihmiset alkoivat tanssia heti. En ole nähnyt mitään suomalaisten ujoutta. Tanssiminen on paras vastaanotto, mitä musiikillani voi olla.”

”Halusin itselleni työn musiikista. Musiikki helpottaa niin monenlaista kärsimystä. Tiesin, että onnistun siinä vielä, mutta asiat ovat tapahtuneet vähitellen. Kun onnistuin Afrikassakin, miksi en onnistuisi myös täällä.”

Youssou N’Dour on yksi Mad Icen suosikkiartisteista. Myös N’Dour on käynyt pitkän tien ennen kuin saavutti nykyisen menestyksensä. ”Hänellä on nyt oma musiikkistudio ja klubi Senegalissa ja hän työllistää monia ihmisiä. Pienen Senegalin musiikkiteollisuus on kehittynyt huimasti hänen ja monien muiden senegalilaisten muusikoiden suosion myötä. Ihan hyvin sama voisi tapahtua Tansaniassakin”, Mad Ice uskoo.

Afrikkalaisen musiikin menestymättömyyden syyksi lännessä sanotaan usein, että afrikkalaista musiikkia ei ymmärretä Euroopassa. Mutta kuinka kuulija voi olla ymmärtämättä jotain, mitä ei edes tiedä olevan olemassa? Musiikki vain täytyy tuoda ihmisten kuultavaksi.

Lähes kaikki Saharan eteläpuolisen Afrikan musiikilliset tähdet tulevat Länsi-Afrikasta. Tämä antaa lännessä yksipuolisen kuvan afrikkalaisesta nykymusiikista. Myös Itä-Afrikan musiikillinen kulttuuri on rikas. Jos Euroopassa olisi enemmän tarjolla afrikkalaista nykymusiikkia, käsitys Afrikasta modernina, musiikiltaan ja kulttuuriltaan rikkaana mantereena vahvistuisi.

Afrikkalaisen musiikin vaikutteita on aiemmin pidetty vain mausteena länsimaisessa musiikissa, esimerkkinä Malang Cissokhon yhteistyö J. Karjalaisen kanssa. Musiikin avulla taistellaan myös rasismia vastaan. Unicefin hyvän tahdon lähettiläinä ovat laulaneet mm. Miriam Makeeba ja tällä hetkellä Angèlique Kidjo. Tämänkaltaiset suuren yleisön konsertit ovat oiva tapa tuoda ilmi afrikkalaista popmusiikkia.

Kieli ei ole este, esimerkiksi Fela Kutin poika Femi Kuti laulaa myös äidinkielellään wolofilla ja on saavuttanut suuren suosion. Afrikkalainen musiikki voi kaikin puolin rikastuttaa länsimaista musiikkikenttää.

Mad Ice palasi joulukuussa Tansaniaan tyttöystävänsä ja pienen tyttärensä luo. Suunnitelmissa on paluu Euroopan festivaaleille ensi kesänä.

Kirjoittaja on itäafrikkalaiseen musiikkiteollisuuteen perehtynyt etnomusikologi.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2005