Ezekiel viljelee peltotilkkuaan Sambesijoen rannalla. Joentörmä on ainoa vihreä kaistale rutikuivassa, ruskeanharmaassa ja pölyisessä Teten provinssissa Pohjois-Mosambikissa. Näin lokakuussa ei viljely ylempänä ole mahdollista.

”Tässä on tomaattia ja papua, tuolla maissia”, Ezekiel esittelee. Hän on kuitenkin huolissaan peltonsa tulevaisuudesta. Suunnitteilla oleva Mphanda Nkuwa -pato nostaisi joen vesirajaa niin, ettei viljely enää olisi mahdollista. ”Missä minä sitten viljelen ruokaa perheelleni?” hän ihmettelee.

Ezekiel ei ole yksin. Mosambikin hallituksen mukaan 20 prosenttia Teten provinssin maataloustuotannosta on joentörmäviljelyä.

Mphanda Nkuwan vesivoimalan arvioidaan tuottavan 1300 megawattia ja olevan yksi eteläisen Afrikan kannattavimmista ja kilpailukykyisimmistä energiavaihtoehdoista. Pato on osa Afrikan kehityssuunnitelmaa Nepadia ja sen toivotaan tuovan köyhälle valtiolle talouskasvua.

Poliitikkojen suussa hanke kuulostaa hyvältä, mutta Sambesin varrella elävissä pienviljelijäkylissä ja ympäristöjärjestöissä hanke herättää pelkoa. Jo olemassa olevan padon, jättimäisen Cahora Bassan, aiheuttamien sosiaalisten ja ympäristöhaittojen pelätään moninkertaistuvan.

”Ymmärrämme, että tarvitsemme energiaa kehitystä varten. Haluamme vain, että veden hyödyt jaetaan tasaisesti”, Thomas, maanviljelijä joen alajuoksulta vaatii. Heidän mielestään Cahora Bassan haitat tulisi minimoida ennen uuden padon rakentamista.

Viljelymaa vähentynyt

Afrikan toiseksi suurin pato Cahora Bassa valmistui 1974, Mosambikin itsenäistymisen aikoihin. Se oli portugalilaisen insinöörityön loistokkuuden näyte. Padon suunnittelijat ja virkamiehet eivät olleet huolissaan ympäristöstä tai afrikkalaisista pienviljelijöistä. Cahora Bassan tärkein tehtävä oli tuottaa halpaa sähköä Etelä-Afrikkaan.

Padon vaikutukset joenvarren yhteisöille olivat valtavat. Yli 42 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa ja heidän maansa korvattiin karuilla, maanviljelyyn sopimattomilla tilkuilla. Alajuoksulla vaikutukset joentörmäviljelyyn, kalastukseen ja deltan biodiversiteettiin ovat olleet kiistattomat.

”Tästä huolimatta Cahora Bassaa hallinnoidaan yhä siten, että sähköntuotanto optimoidaan. Se heikentää tulvahuippuja, nostaa perusvirtausta ja vähentää luonnollisen virtauksen vaihtelevuutta. Seurauksena ovat suuret muutokset joen ekologiassa ja joenvarsiyhteisöjen elämässä”, Lucia Scodanibbio Justiça Ambiental (JA!)-ympäristöjärjestöstä valittaa.

Ennen Cahora Bassan rakentamista joenvarren omavaraisviljelijät olivat vuosisatoja hyödyntäneet joen luonnollista tulvimista. Joki tulvi joulu-maaliskuussa, jolloin joenranta sai uusia, hedelmällisiä maakerroksia. Kuivalla kaudella törmät olivat tuottavaa viljelymaata. Kun sadekausi alkoi, siirryttiin korkeammalle viljelemään huonosatoisempia, sateista riippuvaisia peltoja.

Cahora Bassa muutti tämän. Laajamittainen eroosio on vähentänyt viljelyyn kelpaavaa maata. Maakerrosten huvetessa hedelmällisyys on pienentynyt. Monet viljelijät ovat joutuneet siirtymään pysyvästi korkeammille maille kokonaan sateen armoille. Kuivuuden koetellessa ihmisten ruokaturva on vaarassa ja monet tarvitsevat ruoka-apua.

”Eroosion takia olemme menettäneet viljelymaata ja tuottavuus on heikentynyt” Matilde Boroman kylästä todistaa. ”Vain puolet kylästämme mahtuu nykyään viljelemään joentörmää.”

Myös kalakannat ovat pienentyneet ja kalastajat ovat menettäneet tuloja ja kyläläiset tärkeän proteiinin lähteen. Katkarapusaaliit, tärkeä vientituote, ovat 30 vuodessa pienentyneet puoleen.

Ympäristötulvat avuksi

Ympäristöjärjestöjen mielestä veden ohjauksessa tulisi käyttää niin sanottuja ympäristötulvia, joilla simuloidaan luonnollista tulvavirtaamaa ja voidaan palauttaa osa joentörmäviljelystä ja deltan kasvillisuudesta.

”Olemme laskeneet, että on mahdollista simuloida kohtalaisia tulvia sadekaudella ilman, että sähköntuotanto kärsii”, International Crane Foundationin patoasiantuntija Richard Beilfuss kertoo.

Periaatteessa kaikki ovat samaa mieltä.

”Lopputulos on taloudellisesti myönteinen, mutta häviäjä (Cahora Bassa) ja hyötyjä (yhteisöt ja luonto) ovat eri tahoja ja se tekee keskustelun vaikeaksi”, Beilfuss myöntää. Mphanda Nkuwan suunnittelussa ei toistaiseksi ole puhuttu ympäristötulvista ja vaarana on, että ellei yhteisöjen oikeuksia sisällytetä suunnitelmiin nyt, on kahden padon hallinnon muuttaminen myöhemmin erittäin työlästä.

Mosambik on yksi eteläisen Afrikan vähiten sähköistetyistä maista ja vain noin viidellä prosentilla ihmisistä on sähköt kotonaan. Mphanda Nkuwa ei toisi muutosta tähän. Sähkön ensisijaisia ostajia ovat Etelä-Afrikka ja megahankkeet Mosambikin sisällä. Paikalliset näkisivät jättimäiset sähkökaapelit kattojensa yllä.

Ympäristöjärjestö JA! vaatii, että uuden padon suunnittelussa on otettava huomioon maailman patokomission suositukset. Niiden mukaan oleellinen osa hankkeen perusteluista tulisi olla se, miten hanke vastaa väestön perustarpeisiin. ”Tällä hetkellä Mphanda Nkuwa ei seuraa patokomission suosituksia”, Daniel de Lemos painottaa.

Asukkaita ei kuultu

Muita komission suosituksia ovat yleisön kuuleminen ja osallistuminen päätöksentekoon, kaikkien energiavaihtoehtojen laaja-alainen tarkastelu ja jo olemassa olevien patojen ongelmien ratkaisu. Ottaen huomioon Cahora Bassan aiheuttamat sosiaaliset ja ympäristöhaitat on hämmästyttävää, että niihin ei kiinnitetä huomiota Mphanda Nkuwa -padon suunnittelussa.

Padon toteutettavuustutkimus myöntää, että tuhansien joen varrella elävien ihmisten toimeentulo riippuu joesta ja että moni heistä on haavoittuvainen muutoksille. Näitä ihmisiä ei kuitenkaan ole kuultu. Yleiset konsultaatiot pidettiin kaupungeissa sekä kylissä, joiden 1 400 ihmistä joudutaan siirtämään padon tieltä. Varovaisten arvioiden mukaan ainakin puoli miljoonaa ihmistä, jotka ovat suoraan riippuvaisia joen suomista viljely- tai kalastusmahdollisuuksista, eivät saaneet tietoa. Heitä ei myöskään huomioitu, kun mietittiin korvauksia vahinkoa kärsiville.

Joenvarren viljelijät vaativatkin yhteisessä julistuksessaan, että ne, jotka menettävät maitaan ja toimeentulonsa, saavat yhdessä sovitun ja oikeudenmukaisen korvauksen ja että hyödyt jaetaan tasan.

”Me olemme maan haltijoita ja asuneet täällä kauan. Meidän on saatava jotain tilalle, muuten ei Mphanda Nkuwasta ole meille mitään iloa. Meillä on jo Cahora Bassa”, eräs pienviljelijä puhisee.

Ezekiel kävelee verkkaisesti kostealla pellollaan. Parasta nauttia siitä niin kauan kuin se vielä on olemassa.

Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 6/2004