Eric Amanorilla ja Silja Alaharjulla on aina hauskaa Cheza Ngoma -ryhmän tunneilla.

Afrikkalainen tanssi on saanut harrastuksena jalansijaa Suomen suuremmissa kaupungeissa viime vuosina. Tampereella afrikkalaiseen tanssiin pääsee vihkiytymään jo varhaisella iällä. Tanssiyhdistys Cheza Ngoman lapsiryhmä toimii nyt toista vuotta.

”Tanssiryhmän yhtenä tausta-ajatuksena on antaa afrikkalaistaustaisille lapsille mahdollisuus tutustua toisiinsa ja saada tuntumaa omaan kulttuuritaustaansa”, kertoo lastenryhmän suomalainen vetäjä ja kahden osallistujan äiti Outi Amanor.

Amanor kertoo, että lapsiryhmiä on yritetty perustaa useamman kerran, mutta jostain syystä niiden toiminta ei ole lähtenyt kunnolla käyntiin. Viime vuosi oli kaupungin tukema kokeiluvuosi. Kun lapsiryhmän osallistujamäärä vakiintui, lapsiryhmä siirtyi yhdistyksen vastuulle. Viime keväällä nuoria tanssijoita oli neljätoista, ja tänä syksynä on aloittanut muutama uusi.

Monilla lapsilla onkin afrikkalaisia sukujuuria. Heistä yksi on 9-vuotias Eric Amanor, joka muutti isänsä perheen luokse Suomeen puolitoista vuotta sitten. Eric oli viime vuonna ryhmän ainoa poika, mutta nyt on mukaan tullut toinenkin.

”Se tuntui pahalta”, kuvailee Eric ajatuksiaan ryhmän sukupuolijakaumasta.

Itse tunnit olivat kyllä viime vuonnakin kivoja. Rytmit, leikit ja tanssikin ovat Ericin mieleen. Ericin mielestä tunneille kannattaisi tulla poikienkin. 8-vuotiaan tanssijan, Silja Alaharjun, mielestä poikien mukaan saaminen saattaa olla hankalaa.

”Niillä on aina muuta tekemistä.”

Miksi ämpäri pään päällä?

Ryhmän opettaja Menard Mponda on opettanut tanssia aikuisille Suomessa jo pian kymmenen vuotta. Suomalaisten opettamiseen Mpondan on pitänyt opetella erilainen pedagogia kuin mikä toimi kotimaassa Tansaniassa. Lasten opetukseen tarvitaan omansa. Aikuiset analysoivat ja työstävät liikkeitä, mutta lapset taas matkivat ja liikkuvat spontaanisti. Lapset ovat myös hyvin kiinnostuneita tanssien sisällöistä.

”Lasten kanssa leikimme ja laulamme paljon. Keskustelemme laulun sanoista ja niiden merkityksistä. Tansseihin liittyy aina jokin tarina”, Mponda kertoo.

Outi Amanor lisää, että vaikka liikunta ja tanssi ovat harjoituksissa pääasia, niin laulujen ja tarinoiden kautta pyritään tutustuttamaan lapsia afrikkalaiseen arkipäivään. Yhdessä tanssissa lapset tanssivat ämpäri pään päällä.

”Lapset ihmettelivät ämpäreitä suuresti. Selitimme, että monet naiset ja lapsetkin joutuvat Afrikassa kantamaan vettä kotiin pitkänkin matkan päästä.”

Afrikkalainen perinteinen tanssi on monelle suomalaiselle tutumpaa kuin monille Afrikassa asuville afrikkalaisille. Eric Amanor kertoo, että hän tanssii ja rummuttaa ensimmäisen kerran nyt täällä Suomessa.

”Ei täällä tunneilla sen enempää tule kotimaa mieleen kuin muuallakaan”, Eric tuumii.

Pakkopullasta tuli hauskaa

Silja Alaharjullesyy aloittaa tanssiharrastus oli yksinkertainen. ”Äiti ja isä pakottivat. Ne tykkäävät rytmeistä, ja kyllä minäkin tykkään.”

Tanssituntia djembe-rummulla säestävä Raimo Alaharju vahvistaa tyttären kertomuksen.

”Niinhän se usein on lasten harrastusten kanssa. Mutta ensimmäisen kerran jälkeen Siljaa ei kyllä ole täytynyt pakottaa.”

Ericin ja Siljan ei tarvitse kauaa miettiä, mikä tanssitunnilla on mukavinta: tietysti Simba!

Simba muistuttaa ainakin vanhemmille suomalaisille tuttua Kuka pelkää mustaa miestä -leikkiä. Tässä leikissä pelon kohteena onkin simba, joka swahiliksi tarkoittaa leijonaa. Aluksi lapset laulavat ja hyppivät jalalta toiselle rummutuksen tahdissa. Rummutuksen loppuessa heidän pitää yrittää päästä simban ja muutaman kierroksen jälkeen useiden simbojen ohi salin toiselle puolelle. Kiinni jääneistä tulee siis myös leijonia.

”Kotiseudullani äidit kehottavat tällä leikillä lapsiaan tulemaan ajoissa naapurikylästä kotiin. Jos viipyy kovin myöhään, niin leijona saattaa hyökätä. Ja äidillä ei ole rakkaudestaan huolimatta voimia taistella leijonaa vastaan”, Mponda kertoo.

Tanssitunti päättyy kauan odotettuun huipennukseen – simbaan. Viikko täytyy taas odottaa seuraavaa koitosta.