Tarinoista punoutuu identiteetti

Henning Mankell: Nimeltään Tea-Bag. Otava 2004. ISBN 951-1-18133-5.

Jesper Humlin on arvostettu runoilija, jolta kustantaja vaatii dekkaria rahantahkoamistarkoituksessa. Jossain toisaalla, nimettömyydessä ”elävät” Leyla, Tanja ja Tea-Bag, luvattomasti maahan salakuljetetut pakolaisnaiset.

Tea-Bag on salakuljetettu maahan Ghanasta. Tai oikeastaan hän on kurdi ja nimeltään Florence. Niin hän ainakin Humlinille kertoo. Näillä nimettömillä on tapana vaihtaa yhtä hyvin tarinoitaan kuin passejaankin. Tai asuinpaikkoja ja matkapuhelimia.

Arvostettu runoilijamme, joka on lähinnä kiinnostunut itsestään, kohtaa aivan uuden maailman, ”uusruotsalaisuuden”, nimettömän pakolaisuuden, kirjastossa järjestetyssä kirjailijatapaamisessa. Pian hän huomaa olevansa vetämässä maahanmuuttajanaisille tarkoitettua kirjoittajakurssia Göteborgin laitakaupungin nyrkkeilysalilla.

Pakolaisnaisten tarinat alkavat kiinnostaa Humlinia niin, että hän vastoin markkinatietoisen kustantajansa toivomuksia alkaa suunnitella kirjaa näistä naisista, kertoa heidän tarinansa. Hän ehkä oivaltaa, että kaikkien ihmisten identiteetit perustuvat kertomuksiin. Elämän tarina on elämäntarina, jonkinlaiseksi kokonaisuudeksi sidottu paketti, lahja, jonka voi antaa toiselle.

Naisten tarinat nousevatkin pääosaan tässä tarkkanäköisessä kirjassa. Humlin on pelkkä kertoja.

”Maahanmuuttajia pidetään tässä maassa uhreina. Olosuhteiden, puutteellisen kielitaidon, melkein kaiken mahdollisen uhreina. Mutta useimmat haluavat, että heitä pidetään aivan tavallisina ihmisinä ja kohdellaan sen mukaan”, toteaa nyrkkeilysalia pitävä Pelle Törnblom Humlinille. Jo siksi se, että Humlin auttaisi heitä kertomaan tarinansa, on tärkeää.

Ruotsissa tällaisia teabageja on tuhansia, mutta onpa heillä myös jonkinlainen auttamisorganisaatio, jossa ihminen on ihminen ilman nimeäkin. Henning Mankell on kirjoittanut tärkeän kirjan pakolaisuudesta, nimettömyydestä, ”varjo-Ruotsista”. Hänen yhteiskunnallista oivaltavuuttaan kuvaa sekin, että Humlinin kirjoja kustantava perheyritys on myyty ranskalaiselle bensiiniyhtiölle. Angolalaisista öljylähteistä pumpatut suuret voitot on sijoitettu media-alalle.
 

Ilmestynyt Kumppanissa 2/2004

 

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!