Somalialaissyntyinen Abshir Sheikh Nur on ohjannut Suvelan nuorisotalossa Espoossa näytelmän siitä, millaista luovimista ulkomaalainen syntyperä joskus kaveriporukassa vaatii. Näytelmä sai ensiesityksensä maaliskuussa Rasmus-verkoston järjestämässä seminaarissa, jossa pohdittiin monikulttuurisuuden haasteita ja mahdollisuuksia koulujen näkökulmasta.
Vaikka ulkomaalaissyntyisiä on Suomessa vähän moniin muihin maihin verrattuna, joissakin varsinkin pääkaupunkiseudun kouluissa jopa joka kolmannella oppilaalla voi olla maahanmuuttajatausta.
Nuorten suhteissa esiintyvää rasismia tutkinut Anne-Mari Keskisalo totesi seminaarissa, että rasismi kouluissa on paljon moniulotteisempi ja laajempi ilmiö kuin suoranaisena haukkumisena ja vaikkapa tappeluina esiin tuleva syrjintä.
Hyysätäkään ei saa
Ulkomaalaistaustaista lasta tai nuorta voidaan vältellä, hänet jätetään huomiotta eikä häntä oteta mukaan ryhmätöihin. Maahanmuuttajista voidaan puhua rumasti. Suvaitsevammin suhtautuvat nuoret saattavat antaa tahtomattaan hiljaisen hyväksyntänsä nimittelylle, koska he eivät tule puuttuneeksi siihen.
Opettajat puuttuvat, jos sattuvat kuulemaan. 17-vuotiaan Habiba Alin mukaan sekään ei ole hyvä, jos opettaja on aina hyysäämässä maahanmuuttajaoppilasta. ”Oppilas ei halua erottua joukosta enää yhtään enempää. Pitää myös itse pitää puoliaan”, Ali sanoi.
Opettajilla onkin haastava tehtävä uuden, monikulttuurisen sukupolven kasvattamisessa. Kaikki maahanmuuttajaoppilaat pitäisi osata nähdä yksilöinä, pitäisi jaksaa hoitaa asiat vanhempien kanssa, vaikka yhteinen kieli puuttuu, ja pitäisi pystyä erottamaan ymmärtämisvaikeudet oppimisvaikeuksista.
Habiba Alin mukaan opettajien pitäisi myös tietää kaikista kulttuureista ”kaikki tärkeimmät jutut”. Loppujen lopuksi esimerkiksi huivin käyttäminen, uimaopetus ja sukupuolikasvatus ovat hyvin käytännöllisiä asioita, joihin löytyy yleensä ratkaisu. ”Pitää elää monikulttuurista elämää. Sitä ei opi kirjoista.”
Terve järki käteen
Vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisen mukaan opettajat tarvitsevat ennen kaikkea ymmärrystä siitä, miten laittaa persoonansa peliin tilanteessa, jossa kaikilla on stereotypioita ja ennakkoluuloja. Hyviä monikulttuurisen työn välineitä ovat perusammattitaito, kyky kuunnella ja taito puhua sekä terve järki.
Puumalainen korosti, ettei koulu ole irrallaan muusta yhteiskunnasta. Jos yhteiskunta on sitoutunut torjumaan rasismia, se tukee koulun ponnistuksia. Ja toisinpäin: yhteiskunnasta voi koulujen avulla tulla entistä tasa-arvoisempi.
Puumalainen myös varoitti suomalaisuuden lähes myyttisestä käsitteestä, jonka luomiseen kansakoululaitos osaltaan osallistui. ”Siihen pitää suhtautua kriittisesti. Jos aiemmin tavoitteena oli samanlaisuus, nyt tavoite voisi olla se, että voimme olla erilaisia, mutta silti voimme työskennellä yhdessä.”
Ilmestynyt Kumppanissa 2/2004