Ghislaine Kinouani työssään Radio Congossa.
Ghislaine Kinouani makaa Brazzavillen yliopiston teologisen tiedekunnan sairaalassa. Linnunluisen tytön kädessä on tippa, eivätkä silmät näytä pysyvän kovin helposti auki. Hän sairastaa malariaa nyt kolmatta päivää.
Nuori radiotoimittaja ei näytä olevan lainkaan siinä kunnossa, että hän pystyisi nousemaan seuraavana aamuna kello viideksi Radio Congon studioon. Niin hän aikoo kuitenkin tehdä.
”Malaria kestää minulla useimmiten kolme päivää, ja tämä on nyt kolmas päivä, joten huomenna olen varmaan jo kunnossa.”
Ghislaine Kinouanin sitkeys kuvastaa hyvin Kongon tasavallan kansanluonnetta. Kymmenen viime vuoden aikana kongolaiset ovat eläneet pääasiallisesti sodan keskellä. Sadattuhannet ihmiset ovat joutuneet pakenemaan kotikylistään, heidän talonsa ja peltonsa on tuhottu. Silti, kuten Kinouani, he kulkevat sitkeästi eteenpäin.
Nuorilta odotetaan paljon
Kongon tasavallan suunnitteluministeriössä EU:n kehitysyhteistyöprojektien parissa työskentelevä André Mbossa on toiveikas maansa tulevaisuuden suhteen. Hän on tyytyväinen siihen, että yhteistyö Euroopan unionin kanssa on siirtynyt humanitaarisen avun rahoittamisesta kehitysapuun. Se on hänen mukaansa merkki siitä, että hätäavun sijasta voidaan vihdoin keskittyä maan jälleenrakentamiseen. Kansainvälisen avun lisäksi Mbossa sekä nykyinen hallitus odottavat paljon Kongon nuorisolta.
”Lasken paljon nuorison varaan. Sen, että he olisivat dynaamisia ja rakentaisivat uudelleen tämän maan”, Mbossa sanoo.
Nuorison aktivoimiseksi hallitus on perustanut oman komitean. Hallinnon edustajien lisäksi komiteaan kuuluu nuorisoa ja kansalaisjärjestöjen, ammattiliittojen sekä naisjärjestöjen edustajia kaikista yhteiskunnan kerroksista. Komitean tekemien kenttätutkimusten pohjalta on tarkoitus tehdä projektialoitteita. Ne viedään eteenpäin Kongon hallitukselle. Kongon tasavallassa toimii tällä hetkellä myös nuorisoministeriö, joka sekin suunnittelee omia nuoriso-ohjelmia.
Käytännössä nuorten aktivoiminen tarkoittaa sitä, että heidät on pantu käytännön töihin. Joskus he saavat palkkion, mutta useimmiten työ perustuu vapaaehtoisuuteen.
”Viime sodan loputtua Brazzaville oli hyvin likainen, ja kaupunki käytti paljon nuoria siivoustöissä. Kaupunki maksoi nuorille, jotka putsasivat lapio kädessä avoviemäreitä.” Nuoret siis siivoavat sen, minkä vanhemmat ovat sotkeneet, Mbossa sanoo.
Mikrolainalla leivänsyrjästä kiinni
”Kongolaiset nuoret ovat hyvin pettyneitä valtioon. He eivät ole tällä hetkellä ylpeitä maastaan”, kertoo sosiologi, projektityöntekijä ja ravintoloitsija Papa Alain. Hän työskentelee pääasiallisesti projektissa, joka jakaa mikrolainoja kongolaisille nuorille, jotta nämä voisivat perustaa oman yrityksen.
Papa Alainin mukaan nuorisoa on helppo ymmärtää. Heidän näkökulmastaan sodanjälkeisen Kongon suurin ongelma on huono hallinto ja työttömyys, jonka suurimpana syynä on valtion vuonna 1986 asettama rekrytointikielto.
Kieltoon vaikutti aikoinaan myös esimerkiksi Maailmanpankki, joka pyrki keventämään julkista hallintoa. Nuorten mielestä kielto on kuitenkin ollut voimassa aivan liian pitkään, sillä tilanne on monessa perheessä mahdoton: yksi ihminen ruokkii Kongon tasavallassa keskimäärin kymmentä suuta.
”Rahaa ei yksinkertaisesti riitä kaikille. Monen on jätettävä työnsä ja perustettava oma yritys, sillä siten on paremmat mahdollisuudet ansaita enemmän. Toinen vaihtoehto on hankkia toinen työ rinnalle.”
Vaikeuksista huolimatta moni nuori on onnistunut työllistämään itsensä. Kävelemme erään suutariliikkeen ohi, joka Papa Alainin mielestä toimii hyvänä esimerkkinä. Liikkeen nuori omistaja on kauppatieteiden kandidaatti. Hän perusti oman suutariliikkeen ostettuaan Euroopasta käytettyjä koneita.
”Hänellä menee tällä hetkellä hyvin. Hän on pystynyt ostamaan jo kaksi käytettyä autoa Euroopasta.”
Papa Alainin kommentti kuvastaa hyvin kongolaista unelmaa ja ideaa menestymisestä. Arvovaltaa on niillä, joilla on iso ja ilmastoitu auto, ja nämä henkilöt ovat Kongossa useimmiten poliitikkoja. Valtiollisen uran ohella kongolaisten nuorten suurin unelma on pois lähteminen. Moni haaveilee työskentelemisestä Euroopassa.
Kongolaisten mielikuva Euroopan onnesta on ruusuinen: siellä voisi tehdä mitä tahansa hanttihommia, joiden avulla voisi kerätä rahaa. Jotkut haluaisivat lähteä Kongosta pysyvästi, jotkut taas toivoisivat voivansa palata Kongoon ja perustaa täällä oman yrityksen.
”Onni on Euroopassa, ei Afrikassa. Siellä nukutaan ja syödään hyvin. Afrikassa ei ole mitään muuta kuin ongelmia”, Papa Alain kuvailee kongolaisten nuorten ajatuksia.
Aamun tähti
Kello kahdeksan aamulla Radio Congon portilla ollaan tiukkoina. Vartijat pyytävät kuitenkin yllättäen anteeksi aseistustaan ja laittavat kalashnikovit selkänsä taakse. Sisälle radion tiloihin ei silti ole vielä menemistä. Henkilöllisyyspaperit on jätettävä pantiksi.
Ghislaine Kinouani on tehnyt sen minkä lupasi: tullut töihin malariasta huolimatta. Afrikkalaisen musiikin tahdittamana nuori nainen lukee studiossa aamuisia ilmoituksia. Ghislaine luettelee kuolleiden ihmisten nimiä, jotta vainajan omaiset ja ystävät osaisivat tulla hautajaisiin, täällä päin ruumiinvalvojaisiin. Radiota käytetään Kongossa myös monesta muusta asiasta tiedottamiseen.
Kinouani, 26, on monella tapaa juuri sellainen nuori, johon suunnitteluministeriön Mbossan ja Papa Alainin kannattaakin luottaa. Hän on älykäs ja hänellä on uskoa omaan isänmaahansa. Ennen kaikkea hän on kova tekemään töitä.
”Nuoret haluavat tällä hetkellä ottaa asiat omiin käsiinsä, he haluavat muuttaa asioita ja rakentaa maata”, vakuuttaa Kinouani ja kertoo, että nyt nuoret ovatkin ruvenneet tekemään töitä paljon aktiivisemmin.
Kuva: Kongon nuorisoa. (Kuvaaja: Elina Moriya
Sotahistoria vaikeuttaa kuitenkin yrittämistä. Hyvin usein nuorten koulu on sodan aikana keskeytynyt moniksi vuosiksi, eivätkä he nyt vanhemmalla iällä halua enää takaisin koulunpenkkiin. Rahan hankkiminen on paljon tärkeämpää tai siis elintärkeää.
”Mutta se on hankalaa tässä elämäntilanteessa, täällä kurjuuden keskellä. On todella vaikeaa perustaa oma yritys, jos ei ole rahaa eikä minkäänlaista osaamista.”
Kinouanilla itsellään on ollut paljon onnea matkassa. Sotien aikana hän on onnistunut olemaan aina siellä, missä ei ole taisteltu. Niinpä hän onkin pystynyt opiskelemaan toimittajaksi Brazzavillen yliopistossa.
Työpaikka Radio Congossa tuli opintoihin liittyvän työharjoittelun kautta. Nyt Kinouanilla on oma aamuohjelma, Etoile du Matin eli Aamun tähti, joka keskiviikko ja perjantai kello viidestä kymmeneen. Kuulijoita on paljon, myös ulkomailla: Radio Congo tavoittaa Afrikan ranskankieliset naapurimaista aina Algeriaan ja Marokkoon asti.
Yksi puute tosin vielä on: palkkaa Kinouanille ei makseta. Valtion rekrytointikielto vaikuttaa siis myös hänen elämäänsä. Nuori toimittaja odottaakin hallitukselta paljon.
Kinouanin mukaan vakituisen työn saaminen on kaikille kongolaisille ensisijaisen tärkeää. ”Kongolaiset nuoret haluavat tällä hetkellä kaikkein eniten parantaa elämäänsä, sillä kurjuus on päässyt jo niin suuriin mittasuhteisiin. Ainoa keino onnistua on saada töitä. Kaikki muu tulee vasta sen jälkeen. Kun on töitä, voi ehkä hankkia pienen perheen.”
Sitä toivoo myös Ghislaine Kinouani. Ehkä kymmenen vuoden päästä hänelläkin olisi miehensä Medardin kanssa omia lapsia. Ja maassa edelleen rauha.
Ilmestynyt Kumppanissa 2/2004