Mikä saa ihmisen tappamaan sodassa? Mitä tapahtui siviilien teurastukseen ryhtyneille amerikkalaissotilaille My Laissa? Kuinka he pystyivät tappamaan kylällisen aseettomia siviileitä?

Jonathan Gloverin Ihmisyys käy läpi 1900-luvun sotilaallisia konflikteja ensimmäisestä maailmansodasta Ruandan kansanmurhaan ja analysoi niin sodanjohdon kuin yksittäisten sotilaiden tekojen syitä.

Sotatilanteissa ihmisten moraaliresurssit väistyvät ja ihminen pystyy mitä julmimpiin tekoihin. Stalinin Neuvostoliitossa ja natsi-Saksassa julmuus ja myötätunnon tukahduttaminen olivat valtionjohdon kiihkeästi levittämiä ihanteita.

Tärkeä osansa teoksessa on Nietzschen ajatusten pohdinnalla. Saksalainen filosofi hyökkäsi moraalia ja varsinkin sen juutalais-kristillistä muotoa vastaan. Nietzschen mukaan itsensä luominen vaatii kovuutta ja säälimättömyyttä muita ihmisiä kohtaan. Tätä kovuutta Hitler ja Mao toteuttivat luodessaan ihannevaltioitaan. He pyrkivät päämääräänsä sokeasti, piittaamatta yksittäisten ihmisten kärsimyksestä.

Glover ei tyydy pelkästään käymään läpi verisen vuosisadan tragedioita, vaan pyrkii löytämään ratkaisuja, joilla vastaavat tapahtumat voitaisiin välttää. Glover korostaa myötätunnon ja toisten ihmisten kunnioituksen tärkeyttä.

Kuuban ohjuskriisin kärjistyminen täysimittaiseksi ydinsodaksi vältettiin Gloverin mukaan osittain John F. Kennedyn mielikuvituksen ja Nikita Hrushtshevin omien sotakokemusten vuoksi. Johtajat tajusivat, mihin heidän päätöksensä voisivat johtaa. Sillä kertaa moraali ja mielikuvitus voittivat.
 

Ilmestynyt Kumppanissa 5/2003