”1990-luvulle asti Suomessa solmituista monikulttuurista avioliitoista yleisimpiä olivat liitot suomalaisen naisen ja ulkomaalaisen miehen välillä, mutta aivan viime vuosina asetelma on muuttunut”, kertoo Leena Kartovaara Tilastokeskuksesta.

Nykyään suomalaismiehet solmivat naisia useammin liiton ulkomailta tulleen kumppanin kanssa. Näitä liittoja solmitaan vuosittain noin 1600. Todennäköisimmin elämänkumppani on löytynyt Venäjältä, Virosta, Thaimaasta tai Ruotsista. Ulkomaalainen mies on taas todennäköisimmin kotoisin Yhdysvalloista, Britanniasta, Turkista tai Ruotsista.

Monikulttuurisuus ei sinänsä ennusta liiton kestävyyttä suuntaan tai toiseen, mutta joitakin riskitekijöitä näyttää olevan. Jos aviomies tulee Marokosta tai Turkista, eron todennäköisyys on jopa kymmenkertainen suomalaispareihin verrattuna. Toisaalta liitoissa, joissa toinen osapuoli on esimerkiksi italialainen, britti, virolainen, ruotsalainen, yhdysvaltalainen tai saksalainen on eroja keskimääräistä vähemmän.
 

Kriisien ratkoja

Pastori Orlando Molina, maahanmuuttajatyön sihteeri Helsingin hiippakunnassa, tuntee monikulttuurisen liiton kompastuskivet. Molina on kohta kahden vuoden ajan vetänyt kansainvälistä avioliittoneuvontaa, jossa apua pyritään antamaan maahanmuuttajien omalla kielellä. Ekumeenisessa toiminnassa on mukana 15 eri kirkkokunnan pappeja.

”Paitsi että ongelmista saa puhua äidinkielellä, ihmisiä tuntuu helpottavan myös se, että ymmärrän heitä omien kokemusteni perusteella”, Venezuelasta kotoisin oleva Molina toteaa. ”Olen ollut 33 vuotta naimisissa supisuomalaisen Seijan kanssa ja vaikuttaa, että kaikki vastaan tulevat ongelmat ovat kyllä tuttuja meillekin.”

”Suomi ei ole helppo maa asettua. Kieli on vaikea, eikä pelkästään rakenteen tasolla, vaan myös tavassa, kuinka asiat sanotaan. Suomalaiset ovat siitä hyvin tarkkoja.”

Molina toteaa suomalaisen naisen vahvan aseman aiheuttavan monia kriisejä, varsinkin kun se yhdistyy siihen seikkaan, että esimerkiksi juuri kieliongelmien takia monilla maahanmuuttajilla on vaikeuksia löytää työtä.

”Miehelle on kova paikka, kun nainen on taloudellisesti riippumaton. Hän voi joutua kysymään itseltään, että mikä minun roolini on, jollen voi työttömänä tuoda perheeseen edes rahaa.”

Toisaalta naisen asemaan kohdistuvat odotukset saattavat johtaa kriisiin myös toisinpäin. ”Jotkut suomalaismiehet arvelevat esimerkiksi venäläisnaisen naidessaan saavansa kiltin rouvan, joka palvelee. Pettymys on suuri, kun niin ei käykään

Molina toteaa suomalaisen naisen vahvan aseman aiheuttavan monia kriisejä, varsinkin kun se yhdistyy siihen seikkaan, että esimerkiksi juuri kieliongelmien takia monilla maahanmuuttajilla on vaikeuksia löytää työtä.

”Miehelle on kova paikka, kun nainen on taloudellisesti riippumaton. Hän voi joutua kysymään itseltään, että mikä minun roolini on, jollen voi työttömänä tuoda perheeseen edes rahaa.”

Toisaalta naisen asemaan kohdistuvat odotukset saattavat johtaa kriisiin myös toisinpäin. ”Jotkut suomalaismiehet arvelevat esimerkiksi venäläisnaisen naidessaan saavansa kiltin rouvan, joka palvelee. Pettymys on suuri, kun niin ei käykään.”

Molinan paras neuvo monikulttuurisille pareille – ja varmasti muillekin – on keskustelu. Usein yhteen on menty tuntematta toista juurikaan, ja taustat ovat jääneet selvittämättä.

”Kun kysyn, oletteko käyneet läpi niitä tai näitä asioita, vastaus on liian usein ´Ei ole ehditty´ tai ´Ei, koska minä pelkään´. Tehtäväni on avata näitä lukkoja.”

Helsingissä pidettiin elokuussa Monikulttuuriset avioliitot sillanrakentajina -seminaari, jonka järjestivät Siirtolaisinstituutti ja Ulkosuomalaisparlamentti. Ulkosuomalaisparlamentin verkkosivuilla on keskustelupiiri monikulttuurisista avioliitoista: www.ulkosuomalainen.com/foorumi

Kansainvälinen avioliittoneuvonta: puh. 09-709 2401, sähköposti: orlando.molina@evl.fi

Persoona menee kansallisuuden ohi

Kuva: Susanna Kariluoto ja Hung Nguyen. (Kuvaaja: Sanna Jäppinen)
Tutkija Susanna Kariluoto ja teknikko Hung Nguyen odottavat perheenlisäystä marraskuun alussa. Pariskunta ei usko lapsen kasvatukseen liittyvien kysymysten nostavan esiin yllätyksiä toisen kulttuuritaustasta, sillä tutustuminen on tapahtunut pitkän kaavan mukaan. Naimisiin pari meni kaksi vuotta sitten ja seurustelua on kestänyt jo 13 vuotta.

”Hung tuli Vietnamista pakolaisena Riihimäelle vuonna 1990. Naapurissamme oli asunut vietnamilaisia, ja olimme kiinnostuneita maan kulttuurista. Koko perheeni lähti mukaan SPR:n pakolaisille suunnattuun ystävätoimintaan, ja yksissä illanistujaisissa sitten ihastuimme”, Susanna kertoo. Hän oli tuolloin 16-vuotias, Hung 21.

Aluksi pari puhui englantia, mutta hyvin pian yhteiseksi kieleksi tuli suomi. ”Riitely oli hankalaa, sillä voimasanoista meni teho, kun toinen kysyi, mitä tuo tarkoittaa. Jonkin verran tappelimme vietnamiksi, mutta se oli hiljaista, sillä osasin vain kirjoittaa kieltä”, Susanna muistelee.

Pari on asunut koko ajan Suomessa, mutta vietnamilainen kulttuuri on läsnä arkipäivässä. Hung saapui maahan yksin, ilman perhettä, joten vietnamilaiset ystävät ovat tavallaan korvanneet suvun. Tosin välit perheeseenkin ovat säilyneet tiiviinä, ja Hung avustaa heitä taloudellisesti.

Susannan on ollut helppo ymmärtää perheen merkitys Hungille. ”Olen itse viisilapsisesta perheestä, ja välit vanhempiin ja sisaruksiin ovat tiiviit.”

Tuttavapiiristä löytyy toisia suomalais-vietnamilaisia parejakin, mutta kummankaan mielestä se ei ole riittävä tekijä yhdistämään. ”Tunnen itseni välillä oudoksi, sillä moni suomalaisnainen ei liiku yhtä paljon miehensä mukana vietnamilaisissa piireissä vaan kummeksuu heidän tapojaan”, Susanna sanoo.

”Itse olen kokenut olevani sillanrakentaja, sillä monet vietnamilaisnaiset kaipaavat juttuseuraa suomalaisista naisista. Toisaalta vietnamilaisessa kulttuurissa sukupuolet pysyttelevät aika erillään, mutta itse olen pystynyt sukkuloimaan molemmissa seurueissa.”

Hung nyökyttelee vieressä. ”Mielestäni kansallisuudesta tehdään liian suuri asia, ja toisessa kulttuurissa ei uskalleta mennä pintaa syvemmälle. Jotkut maanmieheni sanovat, ettei suomalaisiin tyttöihin voi luottaa, mutta eiväthän tuollaiset asiat ole kansallisuudesta vaan ihmisen luonteesta kiinni.”

”Me olemme koettaneet olla yleistämättä yksittäisten ihmisten vikoja varomalla ´aina te suomalaiset sitä´ tai ´te vietnamilaiset tätä´ -hokemia. Jos minulla on jotakin valittamista, sanon sen suoraan henkilölle, enkä hauku koko kansaa.”

Ilmestynyt Kumppanissa 4/2003