Luulisi että kirjoilla olisi jotain yhteistä. Kaksi naista kirjoittaa elämästään kahden kulttuurin välissä. Siihen yhtäläisyydet loppuvatkin. Näkymättömät kalterit on henkiinjäämistarina, Auringon asema lähestyy runoutta.

Mieleen nousee kysymys, onko Hameeda Lakhon elämäntarinassa kyse kulttuurien törmäyksestä vai mielipuolista. Hameedan elämän helvetiksi tekevä väkivaltainen isä on pakistanilainen, Alankomaihin muuttanut rikollinen. Yhtä lailla lasta kuitenkin pahoinpitelee mitä järkyttävimmillä tavoilla Hameedan hollantilainen äitipuoli. Hameeda-tyttö on aivan konkreettisesti tuon naisen vanki sen lisäksi että on niiden näkymättömien kaltereiden vanki, jotka ympäröivät pakistanilaista naista.

Hameedan kertomus on järkyttävyydestä huolimatta selviytymistarina. Tyttö karkaa väkivaltaisesta kodistaan ja 29 vuoden erossaolon jälkeen hän tapaa jälleen pakistanilaisen äitinsä. Hameeda määrittelee elämänsä tärkeimmäksi tavoitteeksi ”vapautta lapsilleni ja kaikkien niiden naisten jälkeläisille, jotka vielä elävät vankeudessa.”

Vaikka Auringon asema kertoo tietynlaisesta vierauden tunteesta, siitä että kahden kulttuurin kasvatti ei ole kotona missään, se on Näkymättömiin kaltereihin verrattuna lämminsävyinen kuvaus ”normaalista” elämästä. ElRamly kertoo vanhempiensa rakkaustarinan kauniisti ja omaperäisesti. Kiehtovasti kirjoitetun teoksen käärisi mieluusti ystävälle lahjapakettiin. Tyyli tosin kuulemma jakaa mielipiteet.

Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 1/2003