Toisen maailmansodan jälkeen järjestettyjen Nurnbergin ja Tokion sotarikosoikeudenkäyntien jälkeen YK:n yleiskokous hyväksyi vuonna 1948 päätöslauselman, jossa puollettiin pysyvän kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamista. Kylmä sota hautasi hankkeen kuitenkin alleen.
Ruandan ja Jugoslavian sisällissotien jälkeen YK:n turvallisuusneuvosto perusti erilliset tuomioistuimet saattamaan sotarikoksiin ja kansanmurhaan syyllistyneet oikeuteen.
Heinäkuussa 1998 Roomaan kokoontuneet YK:n jäsenvaltioiden edustajat päättivät perustaa Kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n. Roomassa hyväksyttiin myös ICC:n perussääntö, jossa määritellään tuomioistuimen toimivalta ja rakenne. Perussäännön on tähän mennessä allekirjoittanut 139 maata, joista 81 on myös ratifioinut sen.
Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC käsittelee kaikkein vakavimpia ihmisoikeusloukkauksia: kansanmurhia, rikoksia ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksia. Tuomioistuimella tulee olemaan varsin korkea syytekynnys. Raiskausten, kidutusten ja jopa murhien tulee olla systemaattista ja laajalle levinnyttä sodankäyntiä päätyäkseen ICC:n käsittelyyn. Yksittäistapauksia tuomioistuin ei ota käsiteltäväkseen.
ICC täydentää kansallista toimivaltaa. Jos sama rikosasia on jo käsitelty tai käsiteltävänä jossakin kansallisessa tuomioistuimessa, ICC ei ole asiassa toimivaltainen. Poikkeuksen tähän periaatteeseen muodostavat tilanteet, jossa esimerkiksi sisällissota on tuhonnut maan kansalliset oikeuslaitokset tai niiden tehokkuus ja oikeudenmukaisuus voidaan perussäännön tarkasti määritellyillä perusteilla asettaa kyseenalaiseksi.
ICC tulee käsittelemään yksilöiden, ei valtioiden, tekemiä sotarikoksia. Lähtökohtana on, ettei kukaan maailmassa riippumatta asemastaan maansa poliittisessa johdossa tai armeijassa voi rankaisematta syyllistyä vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin.
Tuomioistuin voi tuomita elinkautiseen vankeusrangaistukseen tai määräajaksi enintään 30 vuodeksi. Lisäksi ICC voi tuomita syytetyn sakkoihin sekä taloudellisiin korvauksiin.
Tuomioistuin katsottiin perustetuksi viime heinäkuussa, kun 60 valtiota oli ratifioinut perussäännön. ICC ei tuomitse takautuvasti eli ennen heinäkuuta 2002 tehdyt rikokset eivät kuulu sen toimivaltaan.
Käytännön työnsä ICC päässee aloittamaan ensi vuoden alkupuolella, kun jäsenvaltiot ovat valinneet tuomioistuimen 18 tuomaria ja syyttäjän sekä muun henkilökunnan. Syyttäjä johtaa rikostutkintaa ja syytetoimia. ICC:llä ei ole käytössään omia poliisivoimia ja se tulee nojaamaan työssään kansallisten viranomaisten tukeen.
Aloitteen syytteen nostamisesta ICC:ssä voivat tehdä jäsenvaltio, YK:n turvallisuusneuvosto tai tuomioistuimen syyttäjä saatuaan kolmen tuomarin hyväksynnän asiassa.
ICC sijaitsee Hollannin Haagissa, tällä hetkellä toisella puolella katua Jugoslavian sotarikostuomioistuinta. Vuoteen 2007 mennessä Hollanti on lupautunut rakentamaan uuden 30 000 neliömetrin suuruisen oikeuspalatsin ICC:n käyttöön.
Vaikka ICC perustettiin YK:n aloitteesta, se on maailmanjärjestöstä irrallinen itsenäinen laitos. ICC:n toimintakulut rahoitetaan jäsenvaltioiden maksuilla, jotka pohjautuvat YK:n jäsenmaksutaulukkoon.