Kaikki alkoi nälästä. Maailman nälkäongelma herätti Heidi Hautalan pohtimaan globaalikysymyksiä 1970-luvulla. Nyt ruoasta puhutaan Kepassa Ruoka-aika-kampanjan ansiosta, ja Heidi Hautala on Kepan puheenjohtaja. Ympyrä sulkeutuu.                                 

”Käänsin suomeksi aikoinaan ensimmäiset vihkoset, joissa selitettiin, että nälkä on poliittinen kysymys, maailmassa kyllä tuotetaan tarpeeksi kilojouleja asukasta kohden. Ne ajatukset ovat kulkeneet mukana kaikki nämä vuodet”, Hautala muistelee.

Vihreä liikekin lähti liikkeelle ruoasta. Politiikka ei ollut Hautalalle tietoinen uravalinta. Hän kuului joukkoon, jota vapaaehtoistoiminta ja ekologiset kysymykset kiinnostivat enemmän kuin opinnot. Ihmisten ja luonnon suhdetta tervehdytettiin perustamalla kasvisravintola Kasvis. Maaseudun ja kaupungin tuottajien ja kuluttajien välille kaivattiin suoraa yhteyttä, joten pakettiautolla haettiin ensimmäiset luomujauhot Mustion myllystä. Samalla keskusteltiin viljelijöiden kanssa luonnonmukaisen viljelyn ensiaskelista Suomessa.

”Kasviksen aikana esikypsytettiin monet ajatukset, jotka myöhemmin hahmottuivat poliittisiksi teemoiksi. Näiden ajatusten kehittelyä varten perustimme lehtiä. 1980-luvun alussa aloimme ihmetellä, miksei edustuksellisessa päätöksenteossa kukaan ole kiinnostunut ajatuksistamme”, Hautala taustoittaa.

Vihreä liike syntyi. Hautala seisoi räntäsateessa ystävien kanssa keräämässä nimiä Vihreän liiton rekisteriin saamiseksi.

”Varsinkin nuorempana löysin itseni aina perustamasta kaikenlaista. Tietysti siinä tuli tehtyä virheitä ja otettua riskejä ihan rahallisestikin. Siihen aikaan idealistiset nuoret eivät opiskelleet kauppakorkeakoulussa. Olen saanut maksaa, koska business-ajattelu ei ole aina ollut aatteiden tasolla”, Hautala nauraa.
 

Kansalaisliikkeet paras tie demokratiaan

Haastattelen Hautalaa ruotsinkielisen työväenopiston Arbiksen ankean näköisessä luokkahuoneessa. Ulkoilmassa viihtyvä Hautala katsoo kaihoten ulos aurinkoiseen puistoon ja kertoo joutuvansa istumaan aivan liikaa vastaavissa epäviihtyisissä kokoustiloissa.

Haastattelun aikana käy selvästi ilmi, että Hautalalla on tapana seurata pitkän aikaa erilaisia teemoja ja etsiä pieniä merkkejä mahdollisuuksista muuttaa asioita parempaan suuntaan. Hän kertoo saaneensa nössön ja optimistin maineen tavastaan osoittaa , mistä voisi alkaa parempi kehitys.

”Pitää löytää tilaisuudet vaikuttaa ja tarttua niihin. Mikään ei tapahdu itsestään, kyse on mahdollisuuksista”, Hautala puolustautuu.

Yksi Hautalaa pitkään kiinnostanut teema on globaali demokratia. Hautalan mielestä paras tie maailmanlaajuiseen demokratiaan ovat yli kansallisten rajojen toimivat kansalaisliikkeet.

”Maailman kauppajärjestön kokous Seattlessa vuonna 1999 oli jäävuoren huippu, joka toi kansalaisliikkeet näkyviin. Käynnissä on prosessi, joka pakottaa maailmanlaajuisia päätöksiä tekevät tahot ottamaan huomioon kansalaisyhteiskunnan äänen. Toki se ääni on vielä heikko ja myös ristiriitainen”, Hautala myöntää.

Ristiriidoista huolimatta yhteisiäkin linjoja löytyy, kuten vaatimus yhtä tiukoista työsuojelu-, ympäristö- ja terveydensuojelumääräyksistä maailmanlaajuisesti.

”Siihen prosessiin ei ole voinut paljon vaikuttaa, koska se on eri maiden hallitusten ja kauppaministeriöiden virkamiesten käsissä. Kaikki tämä pitäisi saada kansalaisten valvontaan.”

Ylin globaali auktoriteetti

Hautalan mielestä Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailman kauppajärjestön on uudistuttava voimakkaasti ja mietittävä toimintaansa uudestaan kehityksen näkökulmasta. Niiden yläpuolelle tarvitaan auktoriteetti, jolla on valtaa päättää globaaleista normeista. Hautala ilahtui huomatessaan Maailman kauppajärjestön tulevan pääsihteerin Supachai Panitchpakdin ajattelevan samoin. Panitchpakdi totesi Suomessa käydessään, että Maailman kauppajärjestön yläpuolelle tarvittaisiin järjestö, jolla on valtaa antaa globaaleja ympäristönsuojelunormeja.

Tässä Hautala näkee taas yhden niistä tilaisuuksista, joihin pitäisi tarttua. Kaikissa kolmessa järjestössä on alkanut sisäinen kiehunta, johon on varmasti vaikuttanut se, että erilaiset ylikansalliset kansalaisliikkeet ovat tuoneet niiden ongelmia esiin.

”Näitä järjestöjä on kritisoitu jo pitkän aikaa siitä, ettei niillä ole ollut tarpeeksi halua ja viisautta ympäristö- ja kehitysvaikutusten arviointiin. Itselleni tulee esimerkkinä mieleen Maailmanpankin Narmada-joen patohanke Intiassa, josta tein kansanedustajana ollessani kirjallisia kysymyksiä siitä, miten Suomen rahoitus hankkeelle voitaisiin estää.”

Kansainvälisen painostuksen vuoksi Maailmanpankki vetäytyi hankkeen rahoituksesta 1990-luvulla. Pato rakennetaan silti.

Hautala ei usko, että globaalien järjestöjen yläpuolelle kannattaisi alkaa luoda uutta organisaatiota tyhjästä. ”YK-järjestöjä tulisi vahvistaa taloudellisesti mutta myös päätösvallan kautta. YK:n ympäristöohjelma UNEP voisi olla yksi tällainen järjestö. Sen budjetti pitäisi kasvattaa moninkertaiseksi ja sille tulisi antaa hallinnoitavaksi kaikki kansainväliset ympäristösopimukset, kuten Kioton pöytäkirja ja kymmenet muut vastaavat. Aika moni näistä ympäristösopimuksista liittyy kehityskysymyksiin eli voisikohan mukaan ottaa myös kehitysohjelma UNDP:n ja kauppa- ja kehitysjärjestö UNCTADin? Näillä kolmella on mielestäni heikkoinakin ollut jonkin verran vaikutusta siihen, että toisenlainenkin näkemys ympäristöstä ja kehityksestä on tullut esiin globaaleissa foorumeissa.”

Nyt on tärkeintä tuoda uusia ideoita keskusteluun globaaleista järjestöistä. Hautala odottaa ainakin pientä edistysaskelta Johannesburgin kestävän kehityksen konferenssilta elo-syyskuussa.

”Tilanne on nyt niin epätyydyttävä, että konferenssissa on pakko tehdä päätös maailmanlaajuisesta ympäristöjärjestöstä tai ympäristö- ja kehitysulottuvuuden vahvistamisesta maailmanlaajuisesti.”

Koko maailman kansanliike

Hautala uskoo vahvasti, että demokratia voi olla myös ylikansallista ja kansalaisyhteiskunta voi olla ylikansallinen. Mitä vahvempi globaali kansalaisyhteiskunta on, sitä paremmat mahdollisuudet on myös demokratian toteutumiselle globaaleissa instituutioissa.

”Kansalaisyhteiskunnan kautta syntyy paine muutokseen, ei muuten. En henkilökohtaisesti ole koskaan ollut sitä mieltä, että edustukselliset päättäjät olisivat olleet erityisen valppaita. Pikemminkin kansalaisliikkeet ovat saaneet herätellä kansanedustajia niin Suomessa kuin muutenkin.”

Hautala nostaa esimerkiksi MAI-sopimuksen, josta suomalaiset kansanedustajat eivät olleet koskaan kuulleetkaan, ennen kuin järjestöt tulivat kyselemään, mitä he aikovat tehdä sen suhteen.

Globaalista kansalaisyhteiskunnasta voi jo puhua siinäkin mielessä, että liike on laajentunut kattamaan yhä paremmin myös etelän äänen.

”Maailman sosiaalifoorumi Porto Alegressa on hyvä esimerkki siitä, että nämä eivät ole ainoastaan länsimaisen pullamössösukupolven radikaalien juttuja.”

Kuluttaja muuttaa maailmaa

Hautala muistuttaa, että kansalaisyhteiskunta toimii myös kuluttamalla.

”Esimerkiksi reilun kaupan banaaneilla on jo yllättävän kiva markkinaosuus. Tuotteilla on myös pedagoginen merkitys. Mitä useammat ajattelevat, että heidän valinnoillaan on merkitystä, sitä paremmin globaali kansalaisyhteiskunta hengittää.”

Hautalasta on kohtuutonta arvostella reilun kaupan liikettä siitä, ettei se voi ratkaista kaikkea.

”Ei luomuviljelykään voi koskaan tulla sataprosenttiseksi. Mutta kun se pääsee kehittymään, sieltä otetaan erilaisia vaikutteita myös tavalliseen viljelyyn. Samalla tavalla reilu kauppa haastaa kaupan valtavirtaa. Ihmiselle voi tulla tavaksi miettiä tuotteen alkuperää ja tuotantotapaa.”

Hautala vaikuttaa myös itse valinnoillaan kuluttajana, vaikkei ostakaan ihan mitä tahansa luomun tai reilun kaupan nimissä.

”Mietin valintojeni vaikutusta, mutta ainahan sitä elää ristiriitojen keskellä. Buddhalaisten munkkien lahko lakaisee muurahaisia tieltään, ettei tappaisi eläviä olentoja, mutta useimmat ihmiset joutuvat pakosta aikamoisiin kompromisseihin, jotta säilyttävät toimintakykynsä. Tietty rento suhtautuminen asioihin on hyvästä, tiukkapipoinen toisten ihmisten tapojen vahtiminen on erittäin rasittavaa.”

Mistä rahat köyhyyden poistoon?

Globaali demokratia vaatii tasaisempaa varallisuuden jakautumista etelän ja pohjoisen kesken. Hautala laittaa rikkaiden maiden vastuulle YK:n vuosituhannen kehitystavoitteiden toteuttamisen. Se vaatii paljon rahaa, ja siksi Hautala kannattaa Tobinin veroksi kutsuttua valuutanvaihtoveroa. Verokeskusteluun on tuonut uusia aineksia saksalaisen professori Spahnin tekemä tuore tutkimus, joka osoittaa että globaali valuutanvaihtovero olisi käytännössä toteutettavissa ja että EU olisi sopivan kokoinen kokeiluun.

”Jotain täytyy tehdä, sillä vaikka kaikki valtiot toteuttaisivat sitoumuksensa ja nostaisivat kehitysyhteistyömäärärahansa 0,7 prosenttiin BKT:stä, silti monet muut rahavirrat ovat paljon merkittävämpiä, kuten maataloustuki, jota maksetaan rikkaiden maiden markkinoiden suojaamiseksi ja OECD-maiden erilaiset valtion tuet, puhumattakaan asekaupasta”, Hautala vertailee erilaisia rahavirtoja.

Hautalaa kiinnostaisi tehdä Kepan jäsenjärjestön MTK:n kanssa yhteistyössä selvitys siitä, mitkä maatalouden vientituet EU:ssa ja Suomessa ovat sellaisia, että niistä luopuminen todella hyödyttäisi kehitysmaiden köyhiä.

”Kaikki tuet eivät ole sellaisia, mutta joistakin saattaisi löytyä yksimielisyys. Esimerkiksi sokerijuurikkaan viljely pohjoisessa ei varmasti ole kaikkein fiksuinta.”

Nälkälakosta poliitikkojen valistukseen

Suomalaisen kehitysmaaliikkeen suuri haaste on kehitysyhteistyömäärärahojen nostaminen Suomessa.

”Kehitysyhteistyön haasteena on se, että sen tulisi olla tehokasta ja että kehitysmaiden pitää noudattaa hyvän hallinnon periaatteita. Ne ovat ihan järkeviä ja kohtuullisia vaatimuksia, mutta eivät mitään syitä kehitysyhteistyösitoumuksista luistamiseen”, Hautala muistuttaa.

Hän on huomannut, että keskustelu kehitysyhteistyöstä tyssää helposti korruptiotekosyyhyn. ”Tietoisuus kehityskysymysten merkityksestä Suomessa ihan politiikan huipullakin on mielestäni luvattoman löysää. Meillä on poliitikkojen valistamista näköpiirissä vielä vaikka kuinka kauan”, Hautala arvelee.

Toisaalta hän parantumattomana optimistina näkee ilmapiirissä myös otollisia merkkejä. Syksyn terrori-isku on havahduttanut esimerkiksi pääministeri Lipposen oivaltamaan, ettei terrorismiin liittyviä ongelmia voi ratkaista pelkästään sotilaallisin keinoin.

Kehitysyhteistyömäärärahojen puolesta kampanjointihan ei ole mitään uutta. Hautalakin on ollut nälkälakossa määrärahojen nostamisen puolesta 1980-luvun puolivälissä.

”Kaksi viikkoa – se on pisin paasto mihin mä oon koskaan yltänyt. Sen verran mulla oli nestepaastoista kokemusta, ettei mun terveyteni siitä kärsinyt, pikemminkin päinvastoin”, Hautala nauraa.

Virtaa näkemyksistä ja ulkoilusta

Kun Hautalaa pyydettiin Kepan puheenjohtajaksi, ajatus innosti ensi kuulemalta.

”Hyvä kun on täällä Suomessakin jotain mielenkiintoista ja järkevää tekemistä. Puheenjohtajana toivon, että Kepa käy vielä nykyistä enemmän sisällään ja myös ulospäin kehityspoliittista keskustelua. Nyt on se aika, jolloin kehityskysymykset ovat taas tulossa kansainväliseen politiikkaan, ja Kepalla on aivan avainasema siinä.”

Hautala lähti europarlamenttiin ajatuksenaan parantaa kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia EU-asioihin. Hänestä Kepan puheenjohtajuus yhdistyy siihen hienosti: voi miettiä miten kehitysyhteistyöjärjestöjen sekä Suomessa että muualla Euroopassa olisi helpompi vaikuttaa EU:ssa.

Heidi Hautala on ottanut Internetin omakseen. Brysselin ja Suomen välillä asiat on helppo hoitaa kommunikaattorilla. Hautalan kotisivuilta voi seurata, mihin konferenssiin Hautala matkaa seuraavaksi ja miten hän ajaa EU-kansalaisten aloiteoikeutta tai vastustaa lisäydinvoiman rakentamista.

Europarlamentin ja Kepan lisäksi Hautala vaikuttaa HIV-säätiössä ja GLOBE-EU:ssa (europarlamentin jäsenten ympäristöjärjestö). Mistä virta tähän kaikkeen?

”En ole mikään hirveä työnarkomaani, osaan kyllä unohtaakin paperit. En kärsi stressistä. Suosikkiharrastukseni on olla kotona ja ulkoilla. Virta tulee aika paljon siitäkin, että seuraa tiettyjä asioita pitkäjännitteisesti. Silloin syntyy näkemys siitä, mikä on olennaista. Sitten täytyy vain pitää tietonsa ajan tasalla.”