Paljon toiveita herättänyt YK:n kehitysrahoituskonferenssi järjestettiin maaliskuun lopulla Meksikossa Monterreyn kaupungissa. Kokouksen loppuasiakirja saatiin valmiiksi kuitenkin jo kuusi viikkoa ennen itse konferenssin alkua. Kansalaisjärjestöjen ja useiden valtioiden edustajien mukaan ”Monterreyn konsensus” -nimellä kulkeva asiakirja ei ratkaise kehityksen rahoitukseen liittyviä ongelmia.

Monen osanottajan mielestä kokouksen sivutapahtumat ja epäviralliset keskustelu olivatkin tapahtuman parasta antia. Pienimuotoisissa seminaareissa ja paneelikeskusteluissa mietittiin aloitteita, joita ei pari vuotta sitten olisi voinut ajatellakaan puitavan YK-konferenssissa.

Saksan kehitysyhteistyöministeriön tuottama uusi raportti valuutanvaihtoveron toteuttamisesta sai myönteisen vastaanoton Monterreyssä. Saksan raportti päätyi päinvastaiseen lopputulokseen kuin Suomen valtiovarainministeriö vuoden takaisessa raportissaan. Saksan raportin mukaan valuutanvaihdolta perittävä niin sanottu Tobinin vero olisi sekä tehokas että teknisesti toteuttamiskelpoinen.

Selvityksen tehnyt professori Spahn esittää, että valuutanvaihtovero otettaisiin käyttöön ensin euroalueella. ”Uusi selvitys tarjoaa hyvän pohjan murtaa Tobinin verosta käydyn keskustelun lukkiutuneita asetelmia ja siirtää keskustelua eteenpäin uudelle tasolle”, sanoi Saksan kehitysyhteistyöministeri Heidemarie Wieczorek-Zeul raportin julkistamistilaisuudessa.

Myös velka oli sivutapahtumien puheenaiheena. Kansalaisjärjestöt ovat jo pitkään kampanjoineet kehitysmaiden velkoihin paneutuvan niin sanotun velkatuomioistuimen puolesta, mutta vasta kun Kansainvälinen valuuttarahasto IMF viime vuoden lopulla ehdotti puolueetonta sovittelumekanismia, aiheesta on tullut salonkikelpoinen.

Kokouksessa esiteltiin myös uusia velkakysymykseen liittyviä aloitteita. Yksi näistä oli Belgian pääministerin Guy Verhofstadtin ehdotus uudesta velkarahastosta, joka tukisi vähiten kehittyneiden maiden velkahelpotusohjelmia.

Velkaongelma mainitaan myös kokouksen loppuasiakirjassa — tosin vain niin, että allekirjoittajat ”toivottavat tervetulleiksi kaikki pohdinnat velkaongelman ratkaisuun keskittyvän mekanismin löytämiseksi”.
 

Tarjouskilpailu parrasvaloissa

Konferenssin huomio keskittyi viimeisinä päivinä Yhdysvaltain ja Euroopan unionin väliseen kilpalaulantaan kehitysyhteistyömäärärahojen määrästä. Julkinen kehitysapu sai suhteetonta huomiota — ehkä siksi että millään muulla saralla ei saatu mitään konkreettista aikaan.

EU lupasi nostaa kehitysyhteistyömäärärahansa 0,39 prosenttiin vuoteen 2006 mennessä, ja Yhdysvallat sanoi monien tarkennusten jälkeen lisäävänsä apuaan yhteensä 10 miljardilla dollarilla samana aikana.

Monet jäsenmaiden edustajat kiittelivät EU:n ja Yhdysvaltain yksipuolisia aloitteita, mutta yhtä monet totesivat, etteivät nämä aloitteet riitä köyhyyden puolittamiseksi vuoteen 2015 mennessä. Esimerkiksi Norjan pääministeri Kjell Magne Bondevik hoputti kaikkia maita julkistamaan omat aikataulunsa 0,7 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi.

”Täällä olisi pitänyt pystyä yhteisiin toimiin köyhyyden poistamiseksi”, hollantilaisen Novib-järjestön Caroline Wildeman korosti kansalaisjärjestöjen tiedotustilaisuudessa. ”Vaikka EU:n lupaama lisäraha on todella tervetullut, se ei kätke Monterreyn konsensuksen heikkoutta.”

Kehitysrahoituskonferenssiin johtanutta prosessia kehuttiin siitä, että se kokosi yhteen harvinaisen monipuolisen kokoelman eri toimijoita: valtiot, kansalaisjärjestöt, yksityisen sektorin edustajia, Kansainvälisen valuuttarahaston, Maailmanpankin ja Maailman kauppajärjestön.

Tästä huolimatta kokouksessa puhuttiin hyvin vähän eri kansainvälisten organisaatioiden työnjaosta.

Kansalaisjärjestöt ovat vaatineet YK:n roolin vahvistamista suhteessa kansainvälisiin talous- ja rahoitusjärjestöihin. Järjestöt ovat ehdottaneet, että esimerkiksi YK:n elimille annettaisiin valta tehdä itsenäisiä arviointeja Maailman kauppajärjestön WTO:n säädöksistä ja kansainvälisten rahoituslaitosten toimista ja niiden vaikutuksesta kehitys-, ympäristö- ja ihmisoikeusasioihin. YK:n alaisille tahoille haluttaisiin myös oikeus esittää muutoksia WTO:n ja rahoituslaitosten säädöksiin.

Järjestöt aikovat tulevaisuudessa ottaa työnjakokysymyksen entistä ponnekkaammin esille.

Toivoa kuitenkin on

Itse ”Monterreyn konsensus” hyväksyttiin muutoksitta ja ilman väittelyä. Asiakirjassa toistetaan yli 50 allekirjoittajamaan aikaisemmin tekemät lupaukset. Valtiot ilmaisivat dokumentissa kannattavansa syksyllä 2000 YK:ssa hyväksyttyjä niin sanottuja Millennium-tavoitteita, joilla pyritään köyhyyden puolittamiseen vuoteen 2015 mennessä.

Konsensus-paperissa kehotetaan kaikkia maita nostamaan kehitysyhteistyömäärärahansa YK:n 1970-luvulla asettamalle 0,7 prosentin bruttokansantulotasolle ja sitoutumaan OECD:n toukokuussa 2001 tekemään päätökseen, jonka mukaan vähiten kehittyneille maille suunnattua tukea ei saa sitoa avunantajamaista tehtäviin hankintoihin.

Asiakirjasta puuttuvat kaikki viittaukset konkreettiseen toimintasuunnitelmaan tai selviin aikatauluihin.

Vaisusta konsensus-paperista huolimatta on kuitenkin mahdollista, että Meksikossa julkistetut aloitteet kehitysyhteistyövarojen lisäämiseksi lopettavat jo vuosia jatkuneen kehitysavun laskusuunnan. Tämä olisi ensimmäinen askel kohti 0,7 prosentin tavoitteen toteutumista.

Monterreyn kokouksen arvo riippuu myös paljolti siitä, miten konferenssissa käytyjä epävirallisia keskusteluja viedään tulevaisuudessa eteenpäin. Yhtenä mahdollisena jatkofoorumina nähdään syyskuussa järjestettävä Johannesburgin kestävän kehityksen kokous.