”Vai että naispresidentti?” ihmettelee joukko nepalilaisia naisia, kun kerron että olen kotoisin maasta, jossa korkeinta valtikkaa käyttää nainen.

”Mekin tarvitsemme esikuvia, vaikutusvaltaisia naisia, koska meillä on työ tasa-arvon hyväksi vielä alkutaipaleella.” Nepalin naiset ovat sorrettuja, mutta jo liikkeellä etujensa puolesta. Parhaillaan he ovat taistelemassa naisille lakisääteistä perintöoikeutta. Yhtä tärkeänä he pitävät sitä, että naisilla olisi sijansa liike-elämässä.

”Nyt on usein niin, että liiketoimintaa tehdään miesten ehdoilla. Naiset tekevät työn, miehet markkinoivat tuotteen — ja vievät rahat. Mutta onneksi meillä on sentään Jamuna Kayastha”, naiset huokaisevat ylpeinä.

Jamuna Kayastha on topakka liikenainen, josta on tullut naisten esikuva kotimaassaan Nepalissa ja koko eteläisessä Aasiassa. Hänestä tuli julkkis, kun hän perusti yrityksen nimeltä Seed Company, Siemenyhtiö.
 

Siemenet maksetaan siemenillä

Siemenyhtiö on Etelä-Aasian ensimmäinen yritys, joka tuottaa korkealaatuisia siemeniä kaikelle kansalle. Yritys vie siemeniä köyhiin, mutta mailtaan hedelmällisiin kyliin, usein tiettömien taipaleiden taakse.

Kyse ei ole vähäisestä asiasta. 90 prosenttia Nepalin 24-miljoonaisesta kansasta saa elantonsa maanviljelyksestä. Siementen määrä moninkertaistuu viljeltynä, joten muutaman vuoden kuluttua voivat kylän naiset maksaa siemenvelkansa takaisin omien viljelystensä siemenillä.

”Yritykseni päämääränä ei ole tehdä firmaani, saati minua, rikkaaksi, vaan päämäärä on tuottaa ruokaa ja hyvinvointia maani köyhille ihmisille. Toimin sosiaaliselta pohjalta, toki niin että pystyn maksamaan työtekijöideni palkat ja muut kulut. Kaiken voiton, oman palkkanikin, sijoitan yrityksen kehittämiseen ja laajentamiseen. Perheemme elää mieheni palkalla”, Jamuna selittää pilke silmäkulmassa.

Miksi viljelijöillä ei ole kenkiä?

Idean yritykseensä Jamuna Kayastha sai asuttuaan 1970-luvulla muutaman vuoden Yhdysvalloissa maataloustieteilijämiehensä kanssa.

”Näin paljon ahkerasti työskenteleviä yhdysvaltalaisia maanviljelijöitä. Heidän peltonsa ja vihannesviljelmänsä kukoistivat. Niinpä he asuivat kauniissa taloissa, söivät hyvää ruokaa, ostivat hienoja autoja ja maatalouskoneita. Oman maani viljelijät tekivät myös ahkerasti töitä, mutta heidän peltonsa kasvoivat huonosti eikä heillä ollut aina varaa ostaa edes kenkiä.”

Kotimaahansa palattuaan Jamuna Kayastha tuli aluksi surulliseksi. Hän kiersi miehensä kanssa maaseutua ja mietti yhä kuumeisemmin, miksi Nepalin muhevat pellot ja hyvin muokatut terassiviljelmät eivät tuota edes leipää viljelijälleen. Jotain tarvitsisi tehdä”, Jamuna pohti kasvavan raivon ja ihmetyksen vallassa.

”Ei riitä, että maa on hyvin muokattua. Myös siemenien ja taimien tulee olla korkealaatuisia. Mutta mistäpä rutiköyhät, usein päivän, jopa viikon kävelymatkan päässä asuvat, kyläläiset olisivat saaneet jalostettuja vihannestaimia tai laadukasta siemenviljaa? Joskus viljelijät muokkaavat maata, joka ei tuota yhtään mitään, koska siementen laatu on niin surkea. Jopa kehitysapuna on Nepaliin tuotu heikkolaatuisia viljalaatuja!”

Voiko nainen ymmärtää bisnestä?

1980-luvun alussa ei Jamuna Kayasthalla ollut mallia miten toimia. Idea omasta siemeniä tuottavasta yrityksestä tyrmättiin kuin seinään. Miehet pitivät sitä aluksi vitsinä. Etkö ymmärrä, mikä naiselle on sopivaa? Mitä nainen tajuaa taloudesta ja markkinoista? Eikö miehesi pidä sinua tyytyväisenä? Aluksi Jamuna Kayastha toimikin miehensä rinnalla, mutta miehen muiden kiireiden takia yritys jäi vaimon hoidettavaksi.

”Huulenheitto naisyrittäjästä suututti minua todella. Halusin näyttää epäilijöille, tehdä mahdottoman mahdolliseksi. Onneksi mieheni tuki minua.”

Oman yrityksen käynnistykseen Jamuna tarvitsi muita naisia, ja niinpä hän kokosi kuuden naisen työryhmän. Siemenyritys käynnistettiin lainarahalla. Laina on maksettu jo ajat sitten takaisin, vaikka lainanantajat sitäkin aluksi epäilivät.

”Aloitimme 500 kilolla retiisin siemeniä. Seuraavan vuonna meillä oli 5 000 kiloa siemeniä. Osalla maksettiin velkaa ja osa meni vientiin Bangladeshiin. Seuraavana vuonna siemenmäärämme taas moninkertaistui ja nyt avasimme vientimarkkinat Intiaan. Olin hyvin ylpeä toiminnastamme.”

Siinä vaiheessa Jamuna Kayastha avasi siemenkaupan Pathanin kaupungissa, Katmandun kupeessa. Kuka tahansa sai ostaa edulliseen hintaan korkealaatuisia siemeniä ja taimia.

”Meidän siemenemme tunnetaan ympäri maata. Kauppamme on jo kuuluisampi kuin minä”, hän nauraa.

Johto naisilla

Siemenyhtiö toimii siten, että jokaisessa avustettavassa kylässä on johtoviljelijä, joka valitsee tarvittavat siemenet ja taimet ja välittää ne kyliin. Johtoviljelijät ovat pääosin naisia. Heidät koulutetaan siementen tuntijoiksi. Heistä Jamuna Kayastha on kouluttanut myös henkilökunnan liikkeeseen ja siementen vientitehtäviin.

”Palkkani tästä työstä on se mahtava tunne, jonka koen käydessäni kylissä. Entiset kurjat kyläläiset voivat silminnähden hyvin. Asukkailla on nyt ruokaa ja varaa hankintoihin, puhtauteen ja lasten koulumaksuihin. Ennen kylissä asuttiin olkikattojen alla ja nukuttiin maalattialla. Nyt taloissa on tiili- tai aaltopeltikatto ja puiset lattiat. Sekä ihmiset että kotieläimet ovat terveitä ja selvästi onnellisia.”

”Hyvinvoivat ihmiset ovat myös poliittisessa mielessä rauhallisia. Katkeruus hallitusta kohtaan on hälventynyt ja kapinamieli tasaantunut. Ihmiset ovat aikaisempaa tyytyväisempiä elämäänsä. Tämä on levottomuuksien ympäröimässä maassamme hyvin tärkeä asia.”

Jamuna Kayasthan avustamissa kylissä viljellään muun muassa riisiä, retiisiä, kaalia, kukkakaalia, porkkanoita, sipulia, papuja sekä hedelmäpuita ja teepensaita. Osa vihanneksista ja hedelmistä syödään, osa myydään lähitoreilla tai viedään muualle Nepaliin, jopa naapurimaihin. Lähes koko maanviljely on Nepalissa naisten käsissä. Siemenyhtiössä he kantavat vastuun toiminnasta, myynnistä ja markkinoinnista. Erityisen iloinen Jamuna Kayastha on siitä, että Siemenyritys on saanut runsaasti seuraajia ja usein yritysten johdossa on nainen.

”Ehkä suurin saavutukseni on se, että olin naisena uranuurtaja. Ennen vain kotipiirissä työskennellyt aasialainen nainen on astunut myös liike-elämään. Nainen yrityksen johdossa ei ole enää kummajainen. Tämä on aivan uutta ja ihmeellistä Etelä-Aasiassa. Naiset arvostavat, eivät kadehdi minua.”

Miniäkin jo kelpaa

”Olen pystynyt myös vaikuttamaan naisen asemaan nepalilaisissa perheissä. Nyt naistenkin viljelykset ja vihannesmaat tuovat tuloja perheeseen. Kuka nyt syrjisi miniää tai tytärtä, joka tuo perheeseen rahaa? Naiset tuovat sitä paitsi tulonsa kotiin eivätkä juopottele niitä suihinsa kulmakapakassa, kuten miehet joskus tekevät.

Jamuna Kayastha on opiskellut sosiaalityöntekijäksi yliopistossa Intiassa. Se on hänen ensimmäinen ammattinsa. Yritystaloutta ja maanviljelyä hän on opiskellut myöhemmin yliopistossa ja työelämässä. Nepalia hän pitää mitä parhaana maana siementen tuottamiseen. Maan eteläosa on tropiikkia ja pohjoisessa kohoavat Himalajan huikeat vuoret. Maassa pystytään tuottamaan siemeniä eri ilmastoihin, koska kaikki vyöhykkeet löytyvät omasta maasta. Siksi siemeniä on voitu viedä myös Yhdysvaltoihin, Japaniin ja Thaimaahan.

”Mitä siemeniä te tarvitsisitte Suomessa? Tehän syötte yhä enemmän vihanneksia”, Jamuna Kayastha tietää.
 

Maailman siemenkauppa

• Maailman siemenkaupassa liikkuu noin 33 miljardia euroa.
   
• Vuonna 2000 siemenkauppaa johti kaksi yhdysvaltalaista monikansallista yritystä: DuPont, joka myi siemeniä 2,1 miljardin euron edestä ja Pharmacia, joka sai kaupoistaan 1,8 miljardia.
   
• Suurin osa siemenkaupasta käydään kansallisilla markkinoilla. Yhdysvaltain kotimaankaupassa siemeniä vaihtui 6,4 miljardilla eurolla, Kiinassa 3,4 miljardilla ja Japanissa 2,8 miljardilla. Pienessä Suomessa kauppaa tehtiin noin 90 miljoonan euron edestä.
   
• Monikansallisten yritysten harjoittamaa siemenkauppaa on arvosteltu kehitysmaissa muun muassa siksi, että siemenet ovat kalliita ja yhtiöt ovat alkaneet myydä itämättömiä siemenlajikkeita, joita maanviljelijät joutuvat ostamaan joka satokaudelle uudelleen.
   
• Joissain tapauksissa yritykset ovat myös pyrkineet tekemään geenitekniikalla vanhoista perinteisistä lajikkeista ”uusia” patentoituja siemeniä, joita ei saa käyttää vapaasti vaan maanviljelijöiden on maksettava käytöstä. Näin siementen säästäminen, vaihtaminen tai myyminen vaikeutuu, ja suuryritykset saavat rahallista hyötyä paikallisten yhteisöjen tuhansien vuosien aikana tekemästä jalostustyöstä.
   
• Geenimuunneltujen lajikkeiden viljely on lisääntynyt maailmassa räjähdysmäisesti. Vuosien 1996 ja 2001 välisenä aikana esimerkiksi geenimuunnellun soijapavun viljelyala kasvoi 0,5 miljoonasta hehtaarista 33,3 miljoonaan hehtaariin, maissin 0,3:sta 9,8 miljoonaan hehtaariin ja puuvillan 0,8:sta 6,8 miljoonaan hehtaariin. 74 prosenttia bioteknisistä patenteista kuuluu kuudelle suuryhtiölle.
   
• Geenimuunneltujen tuotteiden vaikutuksista ihmisen terveyteen ja luontoon kiistellään. Kriitikkojen mukaan vaikutuksia ei ole tutkittu riittävästi, siksi tuotteitakaan ei saisi myydä tai ainakin ne pitäisi merkitä selvästi.

  Lähteet: PANNA ja ISAAA.