Kiirettä pitää. Ihmisoikeusjuristi Martin Scheinin pakkaa matkalaukkunsa joka kolmas päivä. Milloin kutsuu kuolemanrangaistusseminaari Filippiineillä, milloin alkuperäiskansojen koulutushanke Boliviassa.

Professori Martin Scheinin syntyi kultalusikka vasemmassa poskipielessään akateemiseen perheeseen kuusi vuotta sen jäkeen, kun YK oli hyväksynyt ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen. Martinin ollessa varhaisessa teini-iässä YK hyväksyi kansalaisoikeuksia ja poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevat yleissopimukset. Siitä hän ei tosin vielä silloin tiennyt mitään.

”Vasta SKDL:n eduskuntaryhmän hommissa aloin kiinnostua perusoikeuksista”, Martin kertoo. ”Osaltaan siihen vaikutti rauhanaktivistin taustani. Tein lisensiaattityönikin aseistakieltäytymisoikeudesta.” 46-vuotiaana Martin on uransa huipulla. Hän on toiminut kolme vuotta Åbo Akademin professorina ja ihmisoikeusinstituutin johtajana. Sitä ennen hän vietti perheineen vuoden Torontossa vierailevana professorina. Perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi lasta. Poika on armeijassa, tytär asuu vielä kotona.
 

Luonnon ja perinteiden vaalija

Alkujaan Martin opiskeli biologiaa tavoitteenaan tutkijan työ, mutta ylioppilaspolitiikka imaisi hänet mukaansa. Siinä ei mennyt vain pikkusormi vaan koko käsi, ja Martinilla oli edessään alan vaihto: poliittisessa pelissä juridiikasta oli enemmän apua kuin biologiasta.

”En ole myöhemmin koskaan katunut, että siirryin ihmistieteiden pariin”, hän vakuuttaa. Martin on aina tehnyt, mitä kulloinkin haluaa tehdä. Hän kävi koulunsa Turussa. ”Ihmisoikeuksien kohdalla oli 1980-luvun alun Suomessa lähes täydellinen tyhjiö. Meillä ei ollut lainkaan poliittisesta oikeistosta lähtevää ihmisoikeustutkimuksen perinnettä. Neuvostoliittoa arvioitiin kriittisesti vain äärioikeistolaisissa ja tietyissä vasemmistolaisissa piireissä. Silloin oli luontevaa tulla vasemmistolaisella taustalla mukaan kuvioihin.”

Kun Martin siirtyi kokonaan akateemiseen maailmaan 1980-luvun lopussa, hän jätti apulaiseduskuntasihteerin viran ja siirtyi kokopäivätoimiseksi tutkijaksi professori Kaarlo Tuorin vetämään Oikeuden rajat -tutkimushankkeeseen Helsingin yliopistoon.
”Väitöskirjani oli analyysi kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vaikutuksesta Suomen oikeusjärjestelmään. Samoihin aikoihin pistin saappaat jalkaani ja lähdin ensimmäistä kertaa Angeliin. Siellä oli riitaa saamelaisten oikeuksista, kivilouhoksesta ja myöhemmin myös Angelin metsien hakkuista.”

”Alkuperäiskansojen oikeudet ovat lähellä sydäntäni. Ehkä meissä jokaisessa asuu pieni luonnonsuojelija.”

”Minulle Angelin tapauksessa oli kuitenkin ennen kaikkea kyse ihmisoikeuksista, saamelaisten tai minkä tahansa alkuperäiskansan omaleimaisen elämäntavan ja ainutlaatuisen kulttuurin säilyttämisestä.”

”Alkuperäiskansojen kulttuuri säilyy vain jos perinteiset elinkeinot säilyvät, saamelaisten tapauksessa poronhoito. Vain sen mukana säilyy yhteisöllinen elämäntapa ja yhteinen kieli.”

Perustavimman oikeuden valvoja

Uskonnon- ja omantunnonvapauteen liittyvät kysymykset ovat Martinin vanha keppihevonen. Hän on myös perusteellisesti perehtynyt sosiaalisiin oikeuksiin ja syrjintäkysymyksiin niiden yhteydessä. Myös ihmisoikeuksien kansainväliset valvontajärjestelmät kiinnostavat häntä. Itse asiassa Martinia kiinnostavat kaikki ihmisoikeuksiin liittyvät oikeudelliset kysymykset. Kiireinen professori on matkoilla 120 päivää vuodessa. Puolet tästä ajasta menee YK:n ihmisoikeuskomitean työhön Genevéssä, toinen puoli koulutustilaisuuksissa ja seminaareissa eri puolilla maailmaa.

Martin istuu toista nelivuotiskauttaan YK:n ihmisoikeuskomiteassa, joka on YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanoa valvova elin. Komiteassa käsitellään sopimukseen sitoutuneiden maiden valtioraportteja ja yksilövalituksia.

”Yleinen kiinnostus YK:n ihmisoikeuskomitean työhön on ehkä vähän hiipunut maailmalla. YK:n ihmisoikeussopimusjärjestelmä ei ole pystynyt pitämään lupauksiaan. Käsittelyajat ovat pitkiä ja kirjeenvaihto valittajien kanssa luvattoman leväperäistä.”

”Vastaan nyt itse komitean uusista yksilövalituksista, rekisteröinnistä ja alustavasta kirjeenvaihdosta valittajan kanssa. Tilanne on menossa parempaan suuntaan, sillä komitean sihteeristöön on palkattu uutta väkeä YK:n ulkopuolisella rahoituksella.”

Monet YK:n ihmisoikeuskomitean käsittelyyn tulevat yksilövalitukset koskevat kuolemanrangaistusta, yksilön oikeutta elämään. Silloin Martin tekee kaikkensa, jotta kuolemanrangaistusta ei pantaisi täytäntöön. ”Kyllä ihmisoikeuskomitealla on huomattava vaikutus. Valtiot muuttavat jatkuvasti lainsäädäntöään, ja monet valittajat ovat saaneet pitää henkensä, eivät tosin kaikki. Toisinaan valtiot antavat piupaut kansainvälisoikeudellisille sitoumuksilleen.”

Tontillaan pysyvä idealisti

Yhden miehen sankaritekoihin Martin ei odota yltävänsä. Hän pitää uransa suurimpana saavutuksena kuolemanrangaistuksen kieltämistä Venäjällä, minkä eteen hän työskenteli yhtenä vaikuttajana muiden joukossa. Seuraava yhteinen tavoite on kuolemanrangaistuksen poistaminen Kiinasta.

”Ihmisoikeusloukkauksia on kaikkialla. YK:n ihmisoikeussopimusjärjestelmä puree siellä, missä on sisäistä keskustelua ja edes kohtalainen halu noudattaa sopimusvelvoitteita. Komitean työ antaa koko ajan kättä pidempää niille, jotka haluavat puolustaa ihmisoikeuksia niissä maissa.”

”Mutta en minä pysty oman ammattini tai komitean työn kautta puuttumaan kaikkein vaikeimpiin ja laajamittaisimpiin ihmisoikeusloukkauksiin. Se on työnjakokysymys, ja minä olen rajannut oman tonttini.”

Martinia ei ole pitkään aikaan näkynyt Aseistakieltäytyjäliiton, Demlan (entinen Suomen demokraattiset lakimiehet) tai Ihmisoikeusliiton työryhmissä. Hän keskittyy nyt ihmisoikeuksien kansainväliseen suojeluun, koulutukseen ja tutkimukseen.
”Kyllä minä silti olen vielä idealisti. Ei tämä mitään leipätyötä ole vaan kutsumusammatti. En tee töitä kahdeksasta neljään – koko elämäni pyörii työn ympärillä. Jos vaan on kuolemanrangaistuksesta kysymys, lähden mihin vaan. Jos jossain päin maailmaa on seminaari tai joku keskittymistä vaativa oikeustapaus, laitan kaikki muut työt syrjään ja teen sen.”

”Minulla on vähän huono omatunto sen takia, etten enää ehdi puolustamaan yksittäisten päähänpotkittujen suomalaisten oikeuksia. Olen silti edelleen avoin järjestöille ja kansanliikkeille, jotka tarvitsevat lainopillista apua.”

”Kun YK-pesti päättyy, haluan johonkin luonteeltaan kansainväliseen asiantuntijatyöhön, jossa voin avustaa järjestöjä testitapausten valmistelemisessa ihmisoikeusvalituselimiin.”

Yksilön oikeuksien puolustaja

Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutin toiminnot ovat lisääntyneet Martinin johtajakauden aikana. Instituutin tutkimushankkeissa pyörii nyt noin 15-20 henkilöä. Sen toiminnot ovat pääosin pohjoismaisia ja kansainvälisiä, mutta työn alla on projekteja muun muassa Boliviassa, Ecuadorissa, Kosovossa ja Guatemalassa.
”Turkin hanke päättyi juuri. Se liittyi EU-jäsenhakemuksen ihmisoikeusosioon. Maassa on todella paljon korjattavaa ja kehitettävää: yksi suuri ongelma on armeijan vahva asema vallankäytössä.”

”Toukokuussa Turkissa järjestetyn avoimen ja kriittisen ihmisoikeusseminaarin jälkeen tuntui oudolta avata lentokoneessa turkkilainen englanninkielinen lehti, jonka mukaan suuren päivälehden kustantaja oli joutunut syytteeseen sanottuaan, että armeijan tukikohtaa koetellut maanjäristys oli jumalan rangaistus.”
”Samasta lehdestä luin, että oikeudenkäynti ihmisoikeusjärjestö IHF:n henkilökuntaa vastaan jatkui yhä. Syynä olivat järjestön toimistosta löytyneet nälkälakkoilevien vankien nimilistat.”

”Sitten on vielä kysymys kuolemanrangaistuksesta. Kuolemanrangaistuksen lakkauttaminen on yksi EU:n jäsenvaltioille tosiasiallisesti asetettavista ihmisoikeusvaatimuksista.”

Kansainvälinen ihmisoikeusajattelu kasvaa länsimaisesta oikeuskulttuurista. On sanottu, että viemme länsimaista oikeudellista, hallinnollista ja poliittista kulttuuria kaikkialle ihmisoikeuksien edistämisen nimissä. Miten asia on?
”Olen siinä mielessä länsimainen liberaali, että valtion ja yksilön suhde on minusta ihmisoikeuksien suojelun ydinaluetta. Juuri siinä on se ajattelullinen vallankumous, jota ihmisoikeudet edustavat: jokaiselle ihmiselle kuuluu täysi ihmisarvo. Kyllä yhteisöjen toimi- ja pakkovaltaa täytyy joskus rajoittaa.”

”Varmaan on totta, että ihmisoikeuksien edistämisen ohessa levitetään länsimaista sivilisaatiota; ei kuitenkaan kokonaista valtiomallia. Kehitysyhteistyön puolella on ehkä ollut tällaista harhaa. Ihmisoikeudet on siellä nähty kapeasti lähinnä länsimaisen vaalijärjestelmän levittämisenä.”

”Pyrin ihmisoikeuskomiteassa laajentamaan poliittisia osallistumisoikeuksia koskevan sopimusartiklan tulkintaa siten, että siitä johdettaisiin valtion velvollisuus sallia ja suojata vähemmistöjen omia osallistumisjärjestelmiä. Artiklaa ei saisi lukea niin, että kansallisvaltion vapaat vaalit ja yksilöllinen äänioikeus ovat ainoa oikea malli.”

Vastuunkannon vaatija

Nykyisin puhutaan paljon yhtiövallasta ja yritysten ihmisoikeusvastuusta. Yritykset ovat viimeisten 10 vuoden aikana saaneet lisää poliittista valtaa ja ne hoitavat nyt tehtäviä, joita valtiot aiemmin hoitivat alkaen vankeinhoidosta päätyen työntekijöiden terveydenhuoltoon.

”YK:n ihmisoikeussopimusjärjestelmän heikkous on siinä, että vain valtiot ovat sopimuspuolia. Kaikki velvoitteet koskevat vain valtioita. Ne ovat vastuussa kunkin maan lainsäädännöstä, jolla säädellään työoloja, kuluttajansuojaa tai mitä tahansa inhimillisen elämän osa-aluetta, joka koskettaa ihmisoikeuksia.”

”Mutta on vaikea tietää, mikä valtio on vastuussa mistäkin ihmisoikeusasiasta. Onko vastuussa yhtiön pääkonttorimaa, tuotantomaa vai se valtio, jossa yrityksen toiminnan vahingolliset vaikutukset ilmenevät?”

”Hyvä ratkaisu tähän ongelmaan on uudenlainen yrityskulttuuri. Näinhän on hitaasti tapahtumassakin: yritysmaailmassa luodaan nyt erilaisia eettisiä koodeja, koska yrityksillä ei ole varaa pilata mainettaan. Negatiivinen julkisuus lehdistössä näkyy heti kuluttajien ostokäyttäytymisessä.”

Haastattelu viihtyisässä turkulaisravintolassa päättyy tähän: kiireinen ihmisoikeusguru syöksyy kokoukseen ja sitten seuraavaan kokoukseen. Ennen ensimmäisen alkua olisi pitänyt antaa evästystä gradun tekijälle. Ja itse asiassa Martinin ei olisi tänään pitänyt lainkaan olla Turussa antamassa haastattelua Kumppanille vaan Latviassa puhumassa ihmisoikeuksien kansainvälisestä suojelusta. Kuka suojelisi ihmisoikeusjuristin ihmisoikeuksia?

Linkkejä:
www.amnesty.fi
www.amnesty.org