Suomi kohdentaa kehitysapua köyhiin maihin ja lakkauttaa apunsa Egyptiin, Namibiaan ja Peruun. Päätös sisältyy hallituksen tuoreeseen kehitysapulinjaukseen.

Egyptin, Namibian ja Perun pudottaminen pois Suomen kehitysavun saajien joukosta lienee suurin hallituksen kehitysmaapolitiikan linjaukseen sisältyvä uutinen. Helmikuussa julkaistu, ”Hassin syyniksi” kastettu toiminnallistamislinjaus luo toimintaperiaatteita Suomen kehitysavulle tuleviksi vuosiksi.

Hallitus nostaa köyhyyden poistamisen avun tärkeimmäksi tavoitteeksi. Maat luokitellaan kahteen luokkaan: pitkäaikaisiin yhteistyömaihin ja muihin yhteistyömaihin. Pitkäaikaisiksi kumppaneiksi kelpaavat vain köyhimmät kehitysmaat.

Jaottelusta hyötyivät Mosambik ja Vietnam, joiden apu kaksinkertaistetaan lähivuosina, kun taas keskituloisten kastiin nousseet Egypti, Namibia ja Peru putoavat pois avunsaajien joukosta.

Toinen merkittävä uudistus on ”kehitystahdon” nostaminen avun ehdoksi. Apu suunnataan vastedes maille, jotka ovat osoittaneet halua ja kykyä sitoutua kehityksen vaatimuksiin. Näitä ovat esimerkiksi sitoutuminen demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja ympäristön kannalta kestävään kehitykseen sekä peruspalveluiden ulottaminen kaikille. Vaatimuksiin luetaan myös selkeä sitoutuminen markkinatalouteen.

Vaikka suunnitelmaa kommentoineet kansalaisjärjestöt pitävät linjausta pääosin onnistuneena, herättävät periaatteet kysymyksiä. Koska erot kehitysmaiden varallisuudessa ja kehitysasteessa ovat usein hiuksenhienoja, voi niiden käyttäminen valintakriteerinä olla vaikeaa. Esimerkiksi Tansanian ja Mosambikin välinen ero ei välttämättä ole niin suuri, että sitä voisi pitää perusteena avun kaksinkertaistamiseen vain toiseen maista.

Avun taso kirvelee

Kansalaisjärjestöjä on miellyttänyt erityisesti YK:n roolin korostaminen suhteessa kansainvälisiin rahoituslaitoksiin, kuten Maailmanpankkiin ja Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan alueellisiin kehityspankkeihin.

Suomi lupaa jatkossa rahoittaa YK-järjestöjen toimintaa monivuotisin sopimuksin, mikä on tervetullut uudistus kansalaisjärjestöjen mielestä. Aikaisemmin monivuotisten sopimusten tuomasta jatkuvuudesta ovat saaneet nauttia vain rahoituslaitokset.

Muutenkin Yhdistyneiden kansakuntien asemaa suhteessa rahoituslaitoksiin vahvistetaan. YK:n kehitystavoitteet asetetaan ensisijalle rahoituslaitosten kanssa käytävissä neuvotteluissa. Hallitus lupaa, että rahoitusneuvotteluihin valmistellaan tavoiteohjelma, jossa Suomen toiveet kirjoitetaan auki. Rahaa saadakseen pankit joutuvat osoittamaan, että niiden rahoittamat hankkeet ovat ”taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävällä pohjalla”.

Suurin pettymys on kehitysavun jatkuva matala taso. Kommenttikierroksella kansalaisjärjestöissä luettu aiempi versio sisälsi vielä vaatimattoman ehdotuksen määrärahojen nostamisesta yhdellä prosentin sadasosalla vuodessa. Tällä vauhdilla YK:n suosittelema 0,7 prosentin osuus bruttokansantulosta olisi saavutettu vuonna 2037.

Ulkoministeriön ja valtiovarainministeriön välisessä kädenväännössä tämäkin pieni parannus nirhaistiin pois. Nyt esitys toteaa, että rahoja nostetaan, kun taloudellinen tilanne sen sallii.

Hallituksen linjauksessa on joukko uusia rohkeita ideoita. Sen vaikutukset voivat kuitenkin jäädä mitättömiksi, ellei apuun käytettäviä määrärahoja saada nostetuksi.

”Kehitysmaapolitiikan tavoitteiden toiminnallistaminen Suomen kehitysyhteistyössä” -dokumentti löytyy ulkoministeriön kehitysyhteistyöosaston internet-sivuilta:
KYO: hallituksen kehitysapulinjaus