Raimo Väyrynen:
Globalisaatiokritiikki ja kansalaisliikkeet
Gaudeamus 2001.
Globalisaatioilmiön eri puolista on suomeksikin ollut saatavilla monenlaista kirjallisuutta mutta globalisaatiokriittisestä liikkeestä ei juurikaan. Professori Raimo Väyrynen täyttää kirjallaan ”Globalisaatiokritiikki ja kansalaisliikkeet” aukkoa ansiokkaasti.
Kriitikot keskustelevat vieläkin siitä, mitä globalisaatiolla oikein tarkoitetaan. Väyrynen ymmärtää sen ennen kaikkea taloudellisen toiminnan sääntelyn purkamisena, jolla markkinat on vapautettu kansallisista rajoista ja poliittisesta ohjauksesta. Tässä mielessä globalisaatiokritiikki pyrkii tuomaan politiikan, yhteisen päättämisen, takaisin tapahtumien keskiöön. Toivoa pitkään jatkuneen vaihtoehdottomuuden illuusion murenemisesta siis on.
Väyrynen käy läpi globalisaatiokritiikin eri näkökulmia ja esittelee kansalaisliikkeitä ja niiden johtajia. MAI:sta siirrytään Niken kautta Jubilee 2000 -kampanjaan, Seattlesta Prahaan, zapatisteista Vandana Shivaan: nimet, tapahtumat ja argumentitkin ovat tuttuja Kumppani-lehteä seuranneelle.
Erityisen kiinnostavan ja hyödyllisen kirjasta tekee suomalaista julkisuutta huomattavasti laajempi analyysi, taustojen kuvaus ja teorioiden yhdistäminen otsikkojulkisuudestakin tuttuihin tapahtumiin.
Kansalaiset olivat näyttävästi liikkeellä Jubilee 2000 -mielenosoituksessa Prahassa viime syyskuussa. (Kuva: Petri Kuokka)
Omaksi kampanjasuosikikseen Väyrynen mainitsee Jubilee 2000 -liikkeen, joka on onnistunut kytkemään eettiset periaatteet käytännön vaatimuksiin ja saanut aikaan myös todellisia muutoksia teollisuusmaiden ja niiden hallitsemien kansainvälisten rahoituslaitosten toiminnassa. Jubilee 2000 on myös ollut silmiinpistävän rauhallinen ja väkivallaton tempauksissaan.
Kirjan lopussa Kepan toiminnanjohtaja Folke Sundman luo suomalaiseen keskusteluun ja liikkeeseen sisäpiiriläisen persoonallisen katsauksen ja päättää sen enteellisesti viittaukseen Attac-liikkeen tulevaisuudesta.
Väyrynen ounastelee viimeaikaisen globalisaation vastaisen liikkeen tulleen tienhaaraan, jossa parin vuoden ajan suuresta talouskokouksesta toiseen matkustanut mielenosoittajajoukko sekä väsyy että alkaa varoa paikkoja, joissa väkivaltaisten provokaatioiden mahdollisuus on suuri.
Sundman puhuu seesteisestä vaiheesta globalisaation maltillisten ja radikaalien kriitikkojen keskinäisissä suhteissa. Kirja on niin ajankohtainen, että jo pari kuukautta sen ilmestymisen jälkeen suomalaisessa keskustelussa olisi lisääkin analysoitavaa.