Kuvittele 2×3 -metristä ikkunatonta, äänieristettyä koppia, jonka sisustuksena on wc-pönttö ja vuode. Valoa pääsee sisään kerran päivässä, kun vanginvartija työntää ruuan oven alta tai tarkistaa katseluluukusta, onko vanki hengissä. Näissä selleissä, joita kutsutaan F-tyypin vankiloiksi, turkkilaiseksi vankilatyypiksi tai valkoiseksi kuolemaksi, elävät nykyään Turkin poliittiset vangit sekä muista rikoksista tuomitut homoseksuaalit, mielisairaat ja tarttuvia tauteja sairastavat.
Turkin hallitus pitää F-tyyppisten vankiloiden rakentamista EU-uudistuksena. Eurooppalaisissa vankiloissa kun on yksityissellit sen sijaan, että vangit asuisivat yhdessä isoissa halleissa. Hallitus on ilmeisesti ymmärtänyt eurooppalaisen vankilatyypin hieman väärin.
Ihmisoikeusjuristi Leo Hertzbergin mukaan eurooppalaisissa vankiloissa eristys on erityisrangaistus, jonka maksimipituus on 30 päivää. Turkissa eristys sen sijaan kestää 24 tuntia vuorokaudessa koko vankeusajan, joka yleensä on useita vuosia.
Eristyssellivangeilta on kielletty kaikki terveydenhoito, ja vankien lakimiehet raportoivat säännöllisesti vankien kuolemista sisäelinsairauksiin ja syöpiin. Pelkästään jatkuva eristys aiheuttaa muun muassa tinnitusta, hallusinaatioita, aistihäiriöitä, painon menetystä, ajattelukyvyn heikentymistä ja aivosolujen tuhoutumista. Turkin F-tyyppiset vankilat eivät Hertzbergin mukaan missään tapauksessa ole kansainvälisten säädösten mukaisia.
Turkissa on noussut voimakas kansanliike F-tyyppisiä vankiloita ja kidutuksia vastaan. Ihmisoikeusjärjestöt ja vankien omaisten järjestöt ovat organisoineet nälkälakkoja ja mielenosoituksia, joissa on tuotu esille, että eristyssellien käyttö lisää vartijoiden mahdollisuuksia pahoinpidellä ja kiduttaa vankeja.
Joulukuussa Turkin vankiloissa kuoli kymmeniä ihmisiä, kun turvallisuusjoukot tunkeutuivat kahteenkymmeneen vankilaan murtaakseen vankien pitkään jatkuneen syömälakon. Poliisit myös pidättivät ja pahoinpitelivät opiskelijoita, jotka osoittivat mieltään vankiloihin tehtyjen poliisi-iskujen vuoksi.