Radikaalit muslimiryhmät ovat aktivoituneet. Vain harvat muslimit tukevat iskuryhmiä, mutta ääriliikkeet rajoittavat monien elämää. Mitä liikkeiden johtajat kertovat motiiveistaan?
”Valtiolla ei voi olla ideologiaa”, sanoo Yogyakartan Pyhä Sota -järjestön johtaja Muhammad Yasir. (Kuva: Anu Lounela)
Paastokuukausi ramadanin aikaan joulukuussa erilaiset muslimiryhmät ilmestyivät vartioimaan moraalia Indonesian kaupunkien kaduille. Yogyakartassa, Keski-Jaavalla, radikaalit muslimiryhmät hyökkäsivät seksuaalisia vähemmistöja tukevan kansalaisjärjestön seminaariin.
Ryhmät syyttivät kokouksen pitäjiä ”seksijuhlan” järjestämisestä ja katsoivat sen oikeuttavan väkivallan käyttöön. Pian tämän jälkeen Kedai Kebun -galleria sai varoitussoiton: Sigit Piusin näyttely pitää peruuttaa kuvien moraalittomuuden takia. Nyt taulut ovat esillä kuvapuoli seinää vasten.
Indonesian muslimit ovat olleet perinteisesti tunnettuja suvaitsevaisuudestaan. Jaavalaiset ovat jo vuosisatojen ajan iloisesti sekoittaneet yhteen hindu-buddhalaisia uskonkappaleita ja animistisia uskomuksia islamilaisiin oppeihin. Islamilaisuus on myös maallistunut: Monet eivät rukoile lainkaan vaikka sanovat olevansa hyviä muslimeja. Toiset pelaavat uhkapelejä ja juovat alkoholia ja menevät seuraavana päivänä moskeijaan. Useat indonesialaiset ovat jopa ylpeitä islamilaisuuden monista tulkinnoista ja joustavuudestaan.
Mitä siis on tapahtunut? Vaihtuuko joustavuus islamilaisiin oppeihin tukeutuvaan fundamentalismiin? Miksi monet konfliktit saavat uskonnollisen kaavun?
Iskujärjestöt näkyviin Suharton väistyttyä
Islamilaiset järjestöt ovat pirstoutuneet moniksi pieniksi ryhmiksi uskonnollisten ja poliittisten erimielisyyksien takia. Ääriliikkeet tulivat näkyviin muutama vuosi sitten, presidentti Suharton syrjään siirtymisen jälkeen.
Suharton aikana korostettiin uskonnon tärkeyttä yhteiskuntarauhan ylläpitäjänä. Suharto nousi valtaan kommunistien massamurhan saattelemana, eikä ateismia sen jälkeen enää sallittu. Uskontokuntiin kuulumattomat käännytettiin tai he kääntyivät muslimeiksi ja vähemmistö kristinuskoon.
Suharto suhtautui islamilaiseen liikehdintään miltei yksinomaan kielteisesti. Äärimuslimit tekivät iskuja eriuskoisten pyhiin paikkoihin 197080 -luvuilla. Monet joutuivat vankilaan. Vuonna 1983 Indonesian valtion ideologiasta pancasilasta tehtiin ainoa mahdollinen ideologia kaikille järjestöille ja puolueille. Presidentti Suharto rakennutti kuitenkin moskeijoita ympäri Indonesiaa, ja kouluissa opetettiin uskontoa yhä järjestelmällisemmin.
”Minä vastustin Suharton pancasila-politiikkaa. Kirjoitin erääseen lehteen ideologian uhkaavan islamilaisia oppeja, koska valtion mukaan pancasila on ainoa oikea ideologia. Mielestäni valtiolla ei voi olla ideologiaa”, kertoo Yogyakartan Pyhä Sota -järjestön johtaja Muhammad Yasir.
”Minut tuomittiin artikkelistani neljäksi kuukaudeksi vankeuteen. Vankilassa minulle annettiin kaksi vaihtoehtoa: joko suostun yhteistyöhön ja hyväksyn pancasilan tai jään vankeuteen. Minä hyväksyin pancasilan, ystäväni jäivät yhdeksäksi vuodeksi vankilaan.”
Yasirin vetämä Yogyakartan Pyhä Sota -järjestö on yksi useimmin esillä olevista iskujärjestöistä. Se erkaantui muutama vuosi sitten Islamin Puolustajat -järjestöstä, koska se ei halunnut mukaan politiikkaan vaan keskittyi ”levittämään islamia”.
Monet äärijärjestöjen jäsenet ovat katkeria paitsi presidentti Suhartolle myös vallitseville oloille. Niiden johtajat ajattelevat, että muslimeja on aina sorrettu Indonesiassa niin kulttuurisesti kuin taloudellisestikin.
Ääriliikkeillä oman käden oikeus
”Me emme käytä väkivaltaa suunnitelmallisesti, ja jos toimiessamme syntyy fyysisiä yhteenottoja, se on tahatonta. Yleensä väkivaltaa syntyy, jos meitä vastustetaan. Mutta väkivalta on viimeinen vaihtoehto. Ne, jotka käyttävät väkivaltaa, tulevat yleensä muista ryhmistä. Meidän täytyy kuitenkin tiedostaa vastuumme näistä iskuista”, Yasir sanoo.
Järjestöjen edustajat puolustelevat käyttävänsä väkivaltaa tuodakseen esiin moraalittomuuden ja rikollisuuden. He ottavat oikeuden omiin käsiinsä, jos valtio ei puutu rikollisuuten ja islamilaisen moraalin rikkomiseen. Yasirin mukaan se on oikeutettua. ”Kun poliisi tekee tehtävänsä, me väistymme.”