Kun ujo kolumbialainen maalaispoika Yuri suuntasi kymmenkunta vuotta sitten Pariisiin opiskellakseen taloustieteitä, ei mies arvannut, että muutamien vuosien kuluttua taskussa olisi loppututkinnon sijasta oma salsalevy ja ympärillä tähteyden huumaa.
Kolumbiasta kotisaarelta lainattu taiteilijanimi Buenaventura osoittautui Yurille enteeksi: seikkailu Ranskaan osoittautui hyväksi sellaiseksi eikä vähiten siksi, että hänen ansiostaan Eurooppa tuntee tänään kolumbialaisen salsan. Ja vieläpä rakastaa sitä.
Kolme vuotta sitten Pariisin radioissa alkoi yhtäkkiä soida lakkaamatta kirkasäänisen miehen laulama salsaversio Jacques Brelin ikivihreästä Ne Me Quitte Pas -kappaleesta. Kun varieteemusiikkiradiot alkavat Ranskassa soittaa salsaa, kysymyksessä on tapaus.
Tapauksen nimi, Yuri Buenaventura, oli kaikille siinä vaiheessa täysin tuntematon, ja kaiken kukkuraksi mies osoittautui kaikkien aikojen ensimmäiseksi kolumbialaiseksi muusikoksi, jonka levy myy Ranskassa yli 100 000 kappaleen verran.
Juri Gagarinin mukaan ristitty, pienen menninkäisen oloinen ja näköinen Yuri Buenaventura elää tänään Kolumbian ja Ranskan välillä. Tähteyden tuoma maine ja varallisuus ei ole muuttanut miestä, vaikka nykyään Yuri kehtaa sentään jo uskoa olevansa säveltäjä vuosikausien pöytälaatikkoraapustelun jälkeen.
Metrotrubaduurista estraditähdeksi
Kun rohkeimmat unelmat ovat toteutuneet ja oma työ on saanut pelkästään positiivista vastakaikua kaikkialla, on hyvä heittäytyä muistelemaan menneitäkin. Buenaventura kertoo haparoivista ensiaskelistaan Ranskassa:
”Halusin alunperin opiskella biologiaa Kolumbiassa, mutta siihen aikaan, vuosina 198588 maassa oli jatkuvia konflikteja opiskelijoiden ja hallituksen välillä ja tilanne oli liian vaikea kunnollisen diplomin saavuttamiseksi. Lähdin Ranskaan opiskelija-apurahan turvin, mutta se ei kuitenkaan riittänyt pitkälle… ja nopeasti löysin itseni Pariisin metrosta hankkimasta lisäpennejä.”
”Metromuusikkovaihe oli antoisaa aikaa, sillä nimenomaan metrossa tutustuin ranskalaisen yhteiskunnan toimintaan, elämään Pariisissa, sen asukkaisiin, ja muihin latinomuusikoihin”, hän summaa maanalaisen kauden oppejaan.
Metromuusikon vaihetta seurasi satunnainen soittelu kahviloissa, terasseilla ja klubeissa, ja pian Buenaventura huomasi opiskelevansa yhä vähemmän ja soittavansa yhä enemmän.
Kolmen vuoden epämääräisen heilumisen jälkeen Yuri myönsi itselleen, että taloustiede on muita varten, ja hän itse kuuluu musiikkipiireihin, jotka olivatkin käyneet jo tutummiksi kuin yliopisto. Nopeasti Pariisin salsaorkesterit noteerasivat Yurin hienon äänen, ja kohta mies esiintyi jopa Pariisin maineikkaimpienkin latino-orkesterien vokalistina.
Buenaventuran oma orkesterikin näki pian päivänvalon ja se on ollut mukana jo useissa ranskalaisissa elokuvissakin. Muutaman vuoden keikkailun jälkeen Yuri oli saavuttanut tarpeeksi itseluottamusta lähteäkseen Kolumbiaan toteuttamaan suurta unelmaansa, oman albumin levytystä. Hanke eteni kuin siivillä. Vuosi oli 1997, albumin nimi oli Herencia Africana, ja yleisö ylisti miestä kilpaa kriitikoiden kanssa.
Salsa on vuorovaikutusta
Yuri Buenaventura oli itsekin ällistynyt ensilevynsä saamasta julkisuudesta ja arvostuksesta, varsinkin siksi, että Herencia Africana -albumilla oli hyvin afropainotteinen, eikä siis välttämättä kovinkaan kaupallinen sävy.
Mies pääsi tiedotusvälineisiin puhumaan Kolumbiasta, Latinalaisen Amerikan kulttuurista, salsamusiikin afrikkalaisista juurista. Jättimaineen saavuttaneet salsaversiot Brelin sekä eräiden suosittujen ranskalaissäveltäjien klassikoista osoittautuivat myös hyväksi keinoksi näyttää eurooppalaisille, että salsa ei ole ainoastaan kotoisin Kuubasta.
Yuri Buenaventura pitää elintärkeänä tämän musiikinlajin kaikkien puolien esiintuomista varsinkin nyt, kun Ranskassakin on alettu innostua toden teolla klave-rytmistä.
”Salsa on musiikillisesti puhuen yhtä kuin rytmisoittimet: ilman niitä ei ole salsaa. Ilman Afrikkaa taas ei olisi rytmisoittimia, joten Afrikka on koko Latinalaisen Amerikan musiikkiperinteen perusta. Siinä on kysymys todellisesta vuorovaikutuksesta, ja paljon enemmästä kuin pelkästä tanssimusiikista.” ”Salsa ei ole mikään muoti-ilmiö, se on aina ollut olemassa ja tulee niin olemaan tulevaisuudessakin. Salsa ei myöskään kuulu millekään maalle erityisesti, se on sekoitusta afrikkalaisten, amerintiaanien ja eurooppalaisten tuomista elementeistä”, Buenaventura analysoi salsan monimuotoisuutta.
”Afrikan vaikutus kaikkeen olemassa olevaan musiikkiin on kiistaton, siksi minun levyiltänikin löytyy autenttisia afrorytmejä, salsan sydämenlyöntejä.”
Salsassa on tärkeää hänen mukaansa myös se, että se nivoutuu tiukasti Latinalaisen Amerikan maiden yhteiskunnalliseen ja poliittiseen tilanteeseen.
”Aidoilla salsamuusikoilla ei ole varaa unohtaa tätä yhteiskunnallisen tietoisuuden aspektia, sillä tämä musiikki on aina peilannut niitä yhteisöjä, joissa se on kehittynyt.”
Levysaundit haettava Amerikasta
Yuri katsoi tärkeäksi tehdä omat levynsä ”paikan päällä”, siis oman mantereensa maissa, Puerto Ricossa ja Kolumbiassa, jossa oikean otteen ja saundin löytäminen on luontevaa, ellei suorastaan itsestään selvää.
Vähän ihmetyttää kuitenkin, että niinkin kauan kuin kaksitoista vuotta Pariisissa asunut muusikko haluaa ehdottomasti lähteä toiselle puolelle maailmaa ”köyhään Kolumbiaan” levyttämään, kun Pariisissa olisi moiseen touhuun sentään kaikki tekniikka, kontaktit ja ulottuvuudet.
Buenaventura kritisoi Pariisin latinomusiikkikuvioita asiantuntemuksella ja ymmärtämyksellä. Hänen mukaansa Pariisista kyllä löytyisi musiikin tuottamiseen tarvittava tekniikka, mutta se ei ratkaise levyttämisen ongelmaa.
”Täältä löytyy kyllä muusikoita kaikkialta maailmasta, mutta ongelma on siinä, että täällä ei kuitenkaan tarpeeksi tunneta juuri sitä yhteisöllistä aspektia ja latinalais-amerikkalaisen kulttuurin syvyyttä, joka on olennaista tässä musiikissa.
”Sitä paitsi sen oikean saundin löytäminen on täällä liian vaikeaa, koska yhteys afroamerikkalaisiin juuriin on liian vieraantunut. Euroopan suurkaupungeissa ei ole erityisiä latinalais-amerikkalaisia kortteleita, jonne olisi keskittynyt vain latinoja kuten esimerkiksi New Yorkin Bronxissa tai Queensissä.”
Pariisissa latinosiirtolaiset elävät sekaisin muiden kansallisuuksien kanssa, ja yhteisöllinen identiteetti katoaa. Niinpä he eivät ole erityisen kiinnostuneita ”ranskalaisista” salsaorkestereistakaan. Alan muusikoiden on todella taisteltava leipänsä eteen, ja he joutuvat tekemään keikkaa mahdollisimman monien orkesterien kanssa studiotyöskentelyn ja opettamisen ohella.
”Pariisilainen järjestelmä on kiireinen, stressaava ja tehokas eikä muusikoille siinä touhussa jää enää aikaa kunnolla treenata. Treenaamisen puute taas huonontaa laatua ja orkesterien työmoraalia”, Yuri valittaa.
Siinä on riittävästi syitä tehdä ensilevy kotimantereella, jossa asenne musiikin tekoon ja tuottamiseen on tähdellisesti toinen kuin itsekeskeisessä Pariisissa.
Kolumbia ei ole vain kokaiinia
Yuri Buenaventuralle ei kuitenkaan riitä kiertueet, maailmanmaineen kasvattaminen ja sooloalbumiensa muhkeat myyntiluvut. Mies ei jätä yhtäkään tilaisuutta käyttämättä voidakseen puhua myös Kolumbiasta ja sen todellisista kasvoista.
Yuri sanoo edustavansa sitä tavallista, aitoa, kansan omaa Kolumbiaa. Hänen mukaansa elämänilo ja kunnioitus työtä kohtaan kuuluvat maan jokapäiväiseen elämään, eivät suinkaan huumekartellit, kokaiini ja korruptio.
”Kolumbia on todellisuudessa rehellinen maa, joka ehkä on köyhä ja lasketaan kehitysmaaksi, mutta maan kansa on ahkeraa ja optimistista.. Juuri tämä maailmalla vallitseva ”kokaiini-Kolumbia” on täysin vääristynyt stereotypia, sillä huumeongelma ei kosketa tavallista kansaa kuin hyvin pieneltä osin.”
”Sitä paitsi, jos kolumbialainen huumebisnes on olemassa, niin sehän johtuu siitä, että huumeiden käyttäjiä ja ostajia on niin paljon muualla maailmassa!”
Yuri haluaa muistuttaa, että Kolumbia on tuottanut paljon kauneutta maailmalle: heillä on Gabriel García Márquez, Botero ja loputon määrä muita taiteilijoita. Kolumbian rikas kulttuuri ja elämänasenne henkii yhä afrikkalaisten ja intiaaniesi-isien jättämää perintöä, riittää kun kuuntelee vaikka kolumbialaista salsaa!
Musiikkia nimeltä salsa-rai
Buenaventuran kakkosalbumi Yo Soy ilmestyi viime talvena, ja sen saama yltiöpositiivinen kritiikki oli samaa luokkaa kuin ensimmäisenkin. Tällä kertaa mukana on Elton Johnin Your Songin salsaversio sekä muutama muu klassikko uusissa vaatteissaan, mutta suurin osa sävellyksistä on miehen omaa käsialaa.
Siinä sivussa Yuri tuli myös luoneeksi yhden ihan uuden musiikillisen yhdistelmänkin nuoren rai-tähden Faudelin kanssa. Miehet kohtasivat sattumalta muutama vuosi sitten ollessaan vielä täysin tuntemattomia muusikkoina, ja tapaamisen tuloksena syntyi uusi käsite nimeltään salsa-rai.
Salsan ja algerialaisen rai-perinteen yhdistäminen Faudelin kanssa onnistui kertaäänityksellä ja todisti senkin, että arabian ja espanjan kielet sekä orientaaliset ja latinalais-amerikkalaiset elementit istuvat mainiosti yksiin.
Yo Soy-albumi on omistettu naiselle, tai oikeastaan maailman kaikille äideille, jotka pitävät tätä planeettaa pystyssä. Naisteema on silmänisku myös Ranskan symbolille
Marianne-neidolle: onhan Yuri kiitollisuudenvelassa nimenomaan Ranskalle siitä, että hän tänään on siinä asemassa muusikkona kuin on.
Mikä on elämässäsi muuttunut eniten sitten muusikoksi ryhtymisen ja kuuluisuuden, Yuri Buenaventura?
”No se, että ennen naiset eivät kiinnittäneet minuun mitään huomiota… Nyt ei ole valittamista!” Yuri nauraa heleästi ja huomaa olevansa taas myöhässä.
Mies on yhtä mainio tapaus kuin levynsäkin.