Maailman kahvista yli puolet viljellään edelleen pienillä perhetiloilla, joissa kahvi yleensä kasvatetaan perinteiseen tapaan varjopuiden alla vähillä kemikaaleilla tai kokonaan ilman lannoitus- ja torjunta-aineita.
Joka torstai puoli yhdestä puoli kahteen Acción Ecológica on jo pitkään osoittanut mieltä Yhdysvaltojen suurlähetystön edessä Quitossa vaatien teollisuusmaiden ekologisen velan tunnustamista. Järjestön mukaan teollisuusmaiden ekologinen velka koostuu muutamasta keskeisestä osa-alueesta.
Kehitysmaista hankitaan ensiksikin pilkkahinnalla raaka-aineita, joiden hintoihin eivät sisälly hyödyntämisen aiheuttamat lukuisat sosiaaliset ja ekologiset ongelmat. Toiseksi teollisuusmaat varaavat kehitysmaiden parhaat viljelysmaat vientikasvien viljelyyn ja lisäksi omivat kehitysmaiden asukkaiden vuosituhantisen tietämyksen perinteisistä lääkekasveista ja kasvinjalostuksesta hyödyntämällä geenivaroja, tekijänoikeuksia kunnioittamatta.
Järjestön mukaan teollisuusmaiden velka koostuu lisäksi otsonikerroksen ohenemisesta ja kasvihuoneilmiön voimistumisesta, jotka johtuvat valtaosin teollisuusmaiden omista toimista. Suurin osa kärjistyvistä sääilmiöistä ja lisääntyvästä ultraviolettisäteilystä kärsimään joutuvista ihmisistä asuu kehitysmaissa.
Kampanja ei pyri syyllistämään ketään. Järjestön mukaan teollisuusmaiden on kuitenkin tunnustettava, että kehitysmaiden ulkomainen velka on jo maksettu, koska se on minimaalinen verrattuna teollisuusmaiden ekologiseen velkaan. Järjestön mukaan kestävä kehitys ei ole mahdollista, mikäli kehitysmaiden velkataakkaa ei poisteta ja teollisuusmaiden ekologinen velka kasvaa kasvamistaan.
Luontoa hyödynnetään yli uusiutumiskyvyn
Christian Aid -järjestön laskelmien mukaan rikkaiden teollisuusmaiden hiilidioksidipäästöt ovat 612 -kertaisia verrattuna niiden oikeudenmukaiseen osuuteen kestävän kehityksen mukaisista päästötasoista. Järjestön mukaan ne säästävät näin vuodessa moninkertaisesti pahiten velkaantuneiden kehitysmaiden lainataakan. Näin kehitysmaat, joille säästön kustannukset lankeavat suurimmalta osin, ovat tukeneet teollisuusmaiden taloudellista kehitystä.
Yksi pahimmin kärsivistä maista on Bangladesh, joka aiheuttaa vain noin 0,06 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä. Mikäli valtamerien pinta nousee ennusteiden mukaisesti metrin verran 17 prosenttia Bangladeshin maapinta-alasta jäisi veden alle. Viidestäkymmenestä maasta, jotka kärsivät eniten meren pinnan noususta, Uusi-Seelantia lukuunottamatta kaikki ovat kehitysmaita.
Maailmanpankin mukaan kehitysmaiden ulkomaanvelka on 2 095 miljardia dollaria. Korkoina ja lyhennyksinä kehitysmaat joutuvat joka päivä maksamaan 717 miljoonaa dollaria länsimaille.
Tilannetta pahentaa entisestään kehitysmaiden viemien raaka-aineiden hintojen lasku, mikä pakottaa ylivelkaantuneita maita hyödyntämään luonnonvarojaan yli niiden uusiutumiskyvyn. Velka kasvaa korkoa koron päälle, mutta luonnonvarat eivät.
Velkaisen maan metsät vaarassa
Kullanlouhinta on yksi surullinen esimerkki siitä, mihin luonnonvarojen hyödyntämispaine on johtanut. Olemme viimeaikoina kauhistelleet Romaniassa jätealtaan murtumisesta aiheutuneita syanidi- ja raskasmetallipäästöjä Tonavaan. Kehitysmaissa tällaiset onnettomuudet ovat valitettavan arkipäiväisiä. Esimerkiksi Guyanan suurimpaan jokeen valui vuonna 1995 kolmekymmentäkertainen määrä eli kolme miljoonaa kuutiometriä syanidipitoista jätevettä jätealtaan padon petettyä.
Myös uusiutuvat luonnonvarat, kuten metsät menettävät uusiutumiskykynsä, koska hyödyntäminen on kasvua nopeampaa. Vuodesta 1990 vuoteen 1995 Afrikan 33 pahiten velkaantuneen maan eli ns. HIPC-maiden (Heavily Indebted Poor Countries) metsien häviämisvauhti oli lähes puolitoistakertainen Afrikan vähemmän velkaantuneiden valtioiden metsien häviämisvauhtiin verrattuna.
Muualla HIPC-maiden ja vähemmän velkaantuneiden maiden välinen ero metsien häviämisessä oli vielä suurempi: Keski-Amerikassa yli kaksinkertainen, Etelä-Amerikan 1,6-kertainen ja trooppisessa Aasiassa 1,8-kertainen.
Biopiratismi on iso bisnes
Samanaikaisesti kun teollisuusmaat toimillaan edistävät kehitysmaiden luonnon häviämistä, ne pyrkivät hyötymään näiden maiden geenivaroista.
Osoituksena teollisuusmaiden kaksinaismoralismista, kehitysmaiden asukkaita vaaditaan maksamaan tekijänoikeusmaksuja asukkaiden tietämyksen pohjalta kehitetyistä lääkkeistä ja viljelykasveista, vaikka heidän tekijänoikeuksiaan ei vastavuoroisesti kunnioiteta. Tämän vuoksi kehitysmaat ovat WTO:n kauppaneuvotteluissa vaatineet tekijänoikeussopimusten uusimista.
Erään arvion mukaan kasveihin pohjautuvia lääkkeitä myytiin vuonna 1985 noin 43 miljardin dollarin arvosta. Suuri osa näistä perustuu alkuperäiskansojen perinteiseen tietämykseen, mutta vain pieni murto-osa tuloista on palautunut yhteisöille, joilta tämä tietämys on saatu.
Samalla tavalla monet kasvi- ja eläinlajit on otettu yhteiseksi tai yritysten omaisuudeksi vailla asianmukaista korvausta niitä jalostaneille tai löytäneille kansoille. Tunnetuimmat esimerkit tästä lienevät yritykset patentoida intialaisten perintesesti käyttämää neem-puuta ja Amazonasin alkuperäiskansojen pyhää kasvia ayahuascaa. Myös ihmisten soluja on yritetty patentoida.
Tuoreimpia tapauksia on Meksikossa yleisesti ruokakasvina käytetyn keltaisen azufrado-pavun patentointi Yhdysvalloissa. Patentin nojalla vaaditaan nyt rojalteja kaikista Meksikosta Yhdysvaltoihin viedyistä keltaisista pavuista. Vastaavanlainen tapaus on intialaisten ja pakistanilaisten maanviljelijöiden kehittämän Basmati-riisin patentointi.
JAN KUNNAS