Hän tietää kaiken! Kaiken mitä maailmassa tapahtuu. Hän yhdistää viholliset ja erottaa ystävät. Hän soittaa tuhansia sävelmiä ja lausuu lukemattomia runoja. Hänen tuhannet silmänsä näkevät samanaikaisesti maailman joka kolkkaan ja jopa avaruuteen. Hän on rakastunut, yksinäinen, sosiaalinen ja erakko.
Hän kuluttaa, ostaa ja myy. Pelaa intohimoisesti ja taukoamatta. Hän on kapinallinen, kauppamies, diktaattori, poliisi ja rosvo. Hän on alaston seksikäs nainen, kuoleva mies, ja leikkivä lapsi. Hänen lempinimensä on Internet. Ihmiskunnan mielen kartta. Hän on me!
Yksittäisistä tietokoneista on tullut paljon enemmän kuin niiden summa. Niistä on kehittynyt ihmiskunnan superaivot, vaikkakin keinotekoiset. Niiden avulla tavalliset ihmiset ovat murtaneet vaikeimmatkin salakoodit ja paljastaneet valtioiden juonet. Tuhansien näytönsäästäjien yhteisen radioaallon avulla tavalliset PC:n käyttäjät etsivät parhaillaan maapallon ulkopuolista elämää.
Älykkäämpi kuin kaikki maailman ihmiset yhteensä, eläimellisempi ja perverssimpi kuin meistä syntisin: Internetistä on tullut ihmiskunnan yhteinen tietoisuus… tai pikemminkin sen proteesi.
Ihmiskunnan yhteisestä tietoisuudesta on puhuttu aiemminkin, jo kauan ennen internetin aikakautta. Ajatus siitä, että olemme ikään kuin yhden kehon soluja, ja että vain yhdessä olemme merkittäviä ja mahtavia, on ikivanha sufismin aate. Persialainen filosofi ja runoilija Attar kirjoitti lintuparvesta, joka lähti etsimään ihmeellistä superlintua Simorgia (feenikslintua) pyytääkseen tätä heidän kuninkaakseen. Monien kärsimyksien ja vaikeuksien jälkeen linnut tajusivat, että he itse olivat sitä mitä etsivät, mutta vain yhdessä, yhdeksi sulautuneena.
Englantilainen biokemisti Rupert Sheldrake puhuu Morphic Resonance -teoriassaan menneisyyden vaikutuksesta tulevaan. Eikä vain ihmiskunnan ajatusten ja tunteiden osalta, vaan myös fyysisen maailman muodostumisessa. Hän esittää useita esimerkkejä ihmis- ja eläinkunnan yhteisestä tietoisuudesta ja on myös kehittänyt erilaisia kokeita asian tutkimiseksi.
Yhdessä niistä sanomalehden ristikko annettiin ratkaistavaksi parin sadan henkilön koeryhmälle ennen lehden julkaisua. Tutkijoiden mukaan sen jälkeen vertailuryhmänkin oli helpompi ratkaista ristikko, vaikka koeryhmän jäsenillä ei ollut mitään kontaktia heidän kanssaan.
Toisessa kokeessa tarkkailtiin lintujen ja hiirien oppimisprosessia. Eräät Englannin alueella asuvat linnut oppivat puhkaisemaan perinteisesti ovien ulkopuolelle jaettavien maitopullojen alumiinikannet. Heti tämän jälkeen linnut Hollannissa oppivat tekemään saman, vaikka tutkijoiden mukaan brittilinnuilla ei ollut mitään kontaktia Hollannin lajitoverien kanssa.
Sheldraken mielestä jopa maapallon kristallit muodostuvat joka kerta eri tavalla ja eri nopeudella, koska menneisyydestä ja muista planeetoista väreilevä muiden kristallien ”tietoisuus” vaikuttaa niiden käyttäytymiseen.
Proteesien käyttö on nimenomaan ihmislajille ominainen tapa. Välineiden rakentajina olemme pystyneet korvaamaan myös puuttuvia ruumiinosia proteeseilla. Kädet ja jalat, nivelet, hampaat, sydämen läpät, verisuonet… ja lisää on tulossa. Ihminen keksii ja käyttää myös monia toimintaa ja aisteja parantavia lisäkkeitä ja koneita.
Käytännössä jokaista konetta ja välinettä voikin kuvailla sen mukaan, minkä ihmisen osan se korvaa tai kohottaa normaalin toimintakyvyn yli. Silmälasit palauttavat heikentyneen näön normaaliksi, mutta kiikarit kohottavat sen yli ihmisen aistien rajojen. Joskus käytämme välineitä, koska emme yksinkertaisesti halua tehdä samaa asiaa itse tai kehittää välineen korvaavaa kykyä. Kommunikoimme matkapuhelimen tai sähköpostin välityksellä, mutta emme kasvokkain.
Voiko olla, että ihmiskunnan yhteinen tietoisuus on luonnollinen ilmiö, josta olemme tietämättömiä tai jota olemme yksinkertaisesti haluttomia harjoituttamaan? Sen sijaan rakennamme proteesin, joka on miellyttävämpi käyttää, koska se on enemmän hallinnassamme. Voimme surffailla muiden ajatuksissa ja intohimoissa – silloin kun meille sopii – ja samalla määrätä, avaudummeko itse ja minkä verran.
Voisiko olla, että olemme kuitenkin kuin vesipisarat, jotka yhdistyessään meressä tulevat erottamattomaksi yhdeksi, mutta meidän itsekkyytemme ja yksilöllisyytemme säilyttäminen on sulautumisen esteenä. Riittävän kaukaa katsottuna olemme lopultakin samannäköisiä kuin vesipisarat ja yhtä riippuvaisia toisistamme kuin yhden ruumiin solut.
ALEXIS KOUROS